ATT:n kisailut

Eilen kisailtiin ATT:llä, Penni kaksi agirataa ja Pitsi yhden hyppärin. Alun perin piti vain Pennin kisata, mutta joustavan vastaavan koetoimitsijan ansiosta sain vaihdettua Pitsin hyppärille. Ajattelin, että tässä olisi hyvä tilaisuus testata, miten Pitsi tuossa hallissa kulkee. ATT:llähän tilaa piisaa, mutta yleisö on aika lähellä koko pitkän sivun matkalta, eikä aita ole umpinaista nähnytkään.

Nukuin kisoja edeltävän yön ihan älyttömän huonosti, unta taisin saada vain reilut kolme tuntia, ja lähtö kotoa oli aamulla klo 6:00. Olo oli väsynyt ja huono, maha oli sekaisin eikä hölkkä kulkenut edes rataantutustumisessa. Yritin kaikin voimin tsempata itseäni radalle, mutta jalat tuntuivat lyijypötköiltä.

Ekalta radalta Penni teki nollan, mutta yliaikaa napsahti 0,45 sekuntia. Kyllä ärsytti, rata oli ollut aika vaikea, ja kaikesta oli selvitty kunnialla, yritin olla ekstrahuolellinen kontakteilla. Hetken jo mietin, että pitäisikö luovuttaa Pennin kanssa, kun homma on niin hemmetin vaikeaa, mutta sitten ajattelin kahta harvinaisen huono-onnista tuttuani. Toisella on koira karussa jo kolmatta päivää, toisen koira kuoli tapaturmaisesti eilen vain 13 kk iässä. Eli ihan hyvin meidän tiimissä asiat kuitenkin on, kaksi tervettä koiraa, joilla voi harrastaa ja kisata.

Tokalle agiradalle keräsin kaiken sisun, minkä itsestäni löydin, ja lähdin viemään Penniä kauhealla tsempillä radan läpi. Vauhti oli hyvä, ja kaikki sujui hyvin, mutta puomilla kiire kostautui. Siitä 5. Muuten rata menikin ihan mukavasti.

Viimeiselle yritin nollata aivoni ja keskittyä Pitsiin. Se on ATT:llä kisannut kerran aiemmin epiksissä, mutta siitä on aikaa jo yli kaksi vuotta. Lähtöön se istui heti, ja jäi kiltisti odottamaan. Ohjaussuunnitelman olin tehnyt siltä pohjalta, että se tarvitsee tukea paljon, mutta höpö höpö, sieltä se tuli ykkösen takaa kuin tykinkuula, ja pisteli menemään oikein hyvää vauhtia! Hylkäsin tehostetun tuen mallin ja päästelin reippainta mahdollista vauhtia koko radan, suoritus oli muuten erinomainen, mutta yhden putken Pitsi jätti välistä, tuloksena siis HYL. En vahtinut lukitusta, en ohjannut loppuun asti, pieni työtapaturma meikäläiseltä, siis. Hylystä huolimatta olin tosi tyytyväinen Pitskaan, se oli reipas, iloinen, rohkea ja ihan saman tuntuinen kuin treeneissä. Fiilis oli mahtava, jopa niin mahtava että päätin ilmoittaa Pitsin TSAU:n seuraaviin kisoihin hyppärille.

Surkeasti alkanut kisareissu siis päättyi kuitenkin ihan positiivisesti, vaikka mitään nollajuhlia ei tällä kertaa saatukaan. Vielä on kahdeksan viikkoa aikaa tempoa ne Pennin nollat kasaan, en aio panikoida. Jos niitä ei saada, niin sitten niitä ei saada, ei siihen maa kaadu. Sitten kisaan lämmittelykisat ja joukkuekisan, jos joukkueeseen pääsen, ja olen yksilökisan päivänä turistina. Tekisi kauheasti mieli keskittyä nyt Pitsiin, kun se kerran on alkanut väläytellä hienoja pätkiä kisoissa, mutta toisaalta kyllä nuo Pemun kortit nyt kannattaa katsoa keruukauden loppuun asti.