Kesän kohokohta korvessa

Tämä viikko on vietetty suunnitellusti maalla, jopa korvessa, ihanien sukulaisten lainaamalla mökillä tai oikeastaan huvilalla. Olemme sanoinkuvaamattoman kiitollisia siitä, että saamme möksällä vuosittain lomailla, se on kyllä oikea kesän kohokohta ja varsin odotettu tapaus joka vuosi.



Ennen mökille lähtöä kurvasin kuitenkin vielä Noormarkkuun, siis edullisesti ostamaani peruutuspaikkatreeniin Reetan agitunnille. Hallia oli uusittu, siis ainakin eristetty, mutta aiempaa vaaleampia seiniä lukuun ottamatta se näytti ihan samalta kuin ennenkin.

Treenirata oli suunnilleen kakkosluokan vaikeusastetta, ja sujui itse asiassa aika hienosti meiltä. Yksi kohta tuotti ongelmia, mutta se oli odotettavissakin, siinä nimittäin tarvittiin sekä jaakotusta että putki-kontakti-erottelua, joista kumpikaan ei ole meidän vahvinta osaamista. No, niitä sitten harjoittelemaan!

Muuten meno oli kivaa ja sujuvaa, sain jopa mielestäni aika onnistuneita ajoituksia radan loppuvaiheen valsseihin. Näissä kuulemma koiran vauhti pysyy hienosti yllä myös kääntyessä, kunhan vain itse olen ajoissa.

Mökille kurvattiin heti agitreenin jälkeen, ja tunnelma jokirannassa oli suorastaan raukea:

Mökillä keskityttiin muutenkin lähinnä rentoutumiseen, ruokakin nautittiin kertakäyttölautasista, ja sauna lämmitettiin melkein joka ilta. Pitsi ei kyllä saunaan päässyt, ja sitä vähän harmittikin, mutta se pääsee sitten taas kotona tuohon vähän turvallisempaan sähkösaunaan.

Pihapiiri mökillä on aika hulppean kokoinen, joten koirat saivat nautti siitä täysin rinnoin. Frisbeegolfin pelaamisen ajaksi koirat oli vietävä sisälle, lentävät kiekot kiinnostivat hiukan liikaa.

Penni on ihan  relax.

Eihän noin mahtavaa, tasaista nurmikenttää tietenkään maltetttu olla hyödyntämättä, vaan olihan meillä myös pujottelukepit ja yksi tunneli mukana. Pikkukoirat kun ovat siksi käteviä, että niille kelpaa tuommoinen Ikean leikkitunnelikin, kunhan se vain ei tuulen mukana hilpaise joelle.

Kauheasti en toki koiria prässännyt, lomaa niilläkin oli, joten vinkuleluleikin ohella sitten otettiin vähän leijeröintiä, ja tee-se-itse -hyppyesteellä vähän niistoakin. On se vaan helppoa, kun koira palkkautuu lelulla, ihan eri tekemisen meininki!

Kyllä maalla vaan on mukavaa, täytyy tässä rivitalohelvetin sohvalla naputellessa vaan toivoa, että muutto omakotitaloon haja-asutusalueelle saapuu meidänkin kohdalle mahdollisimman pian. Lapsen ja koirien riemua muistellessa ei paljon tee mieli pienelle rivarin takapihapläntille palloa potkimaan.


Nyt ollaan siis möksältä kotiuduttu, ja sunnuntaina olisi kuulemma agikisatkin. En yleensä harrasta viime hetken treenejä, mutta nyt tekisi mieli mennä ottamaan pari keinua.... Hmm, ehkä annan koiran lepäillä ja menen sunnuntaina suoraan kisoihin, onhan meillä sitten tiistaina se kauan odotettu Jänesniemen yksärinpuolikaskin.

P.s. Penni pääsi WeCAn kaupunkitaistelujoukkueeseen jo kolmantena vuotena peräkkäin jippiaijee, ja silleen. Agilitykaupungin herruudesta taistellaan siis 30.8. Harjavallassa.