Pitsin kisailut Raumalla 24.8.

Kävin sitten kuitenkin lauantai-iltana ottamassa ne pari keinua hallilla, ja havaitsin, että Pitsi on tukevasti valeraskaana. Mikään ei huvittanut, eikä kiinnostanut, se kyllä teki kaiken kuten käskin, mutta mitenkään innokas se ei tosiaankaan ollut.

Sama meno jatkui tänään kisoissa, vauhti oli huono ja koira kautta linjan vaisu. Hyviäkin hetkiä koettiin, mutta nyt olen kyllä ihan iloinen siitä, että meidän seuraaviin kisoihin on vielä kuukausi aikaa...

Tuomarina toimi Jari Suomalainen, ja voin kyllä suositella hänen ratojaan lämpimästi! Radat olivat vaikeusasteeltaan juuri sopivat, monipuoliset ja ihan vaan hauskat. Hyppärillä tein ohjausvalinnat hieman rivakamman vauhdin mukaan, toisinkin olisi pärjännyt, mutta onnistuu se takaaleikkaus hitaammassakin vauhdissa. Vääriä putkenpäitä piti ohitella, ja nämä onnistuivat yllättävän hyvin, samoin takaakiertotouhut. Yllättäen olin lähes ainoa miniohjaaja, joka valitsi takaakierron, vaikka vetohan nyt tunnetusti on vaikeampaa, kuin pois päin työntäminen. Nollilla päästiin maaliin, etenemä vaivaiset 3,6 m/s, mutta toinen sija sillä irtosi. Saatiinpahan sentään starttilahjakortti palkinnoksi, ja päästään siis jatkossakin Raumalle kisailemaan! :)

Sen verran koleaa jo oli, että Pitsi meni palkintojenjakoon nuttu päällä.

Ekalla agiradalla vauhti oli vähän parempi, mutta kepeillä sattui pieni kömmähdys. Lähestyminen pujotteluun oli putki-pituus-yhdistelmän ja siis melkoisen vauhtisuoran päässä, Pitsi meni oikein sisään, mutta kolmas keppiväli meni pitkäksi. Ihan siis kokoamisen puutetta, ei muuta. Muuten rata oli oikein siisti, A oli superhyvä, keinukin ihan siedettävä. Tuosta A-esteestä olen tietenkin iloinen, se toimi, vaikka lähestyiminen & vauhti eivät olleetkaan ihanteelliset.

Viimeinen agirata oli selvästi päivän vaikein, ja alkoi heti kunnon testillä: tuomari oli suunnitellut meille ALKUsuoran, jossa testattiin koiran kuuliaisuutta, tai vastaavasti ohjaajan juoksuvauhtia. Suorassa oli heti lähtöpaikalta alkaen hyppy, hyppy, pituus ja suora putki aivan suoralla linjalla, ja putken päähän oli ehdittävä pakkovalsiin seuraavaa hyppyä varten.

Enhän minä tuota koiraa kiinni juokse, edes nyt kun se on vähän hitaampi, joten pakko oli jättää koira lähtöön ja kävellä niin pitkälle, kuin persaus kesti. Melkein putkelle asti uskalsin, sitten käännyin, ja näin vain pienet, pystyt korvat töröttämässä jossain kaukana esteiden takana! Se oli siis tosiaan istunut kiltisti paikoillaan, vaikka olin itse jo yli puolen välin kenttää pituussuunnassa! Sieltä se lähti tulemaan, kun kutsuin, ja suoritti tehtävän aivan virheittä! Eihän tämän tietenkään pitäisi olla mikään ihmeteko, mutta kun ei se ole noin pitkältä lähtenyt edes treeneissä koskaan, ja nyt oli sentään kisatilanne ja vielä paha mielikin ilmeisesti, kun mielikuvituspennut potkivat masussa. Pisteet tästä Pitsille, pitää vaan luottaa siihen ja antaa sille mahdollisuus tämmöisissäkin tilanteissa.

Loppurata meni muuten ihan ok, mitä nyt ohjasin itse koiran yhdestä hypystä tyystin ohi, ja Pitsu hyppäsi sen väärin päin, josta hylkäys. Eli peiliin on jälleen katsominen, koira parka, ohjaajakin vielä sabotoi hänen yrityksiään! En vaan hahmottanut yhtään omaa sijaintiani seuraavaan esteeseen nähden, typerä virhe.

Harmittaa, kun meininki oli noin vaisua tänään, mutta toisaalta oli siellä paljon hyvääkin. Oma radanlukutaitokin on jo hiukan kehittynyt tälle koiralle sopivaksi, sen verran kivasti vältettiin niitä vääriä putkenpäitä, ja muutenkin päädyttiin lähes koko ajan oikeille esteille oikeassa rytmissä. Se on sitten eri asia, miten hommat sujuvat, kun ollaan Pitsin normivauhdissa. Toivottavasti siinä ollaan pian!

Kyhjöttävä knääpiö

P.s. Videota radoista ei nyt ole, en edes huomannut tyrkätä kännykkää kenellekään, ja eipä niissä paljon olisi nähtävää ollutkaan.