sunnuntai 3. elokuuta 2014

Pennin kotikisat ja pitkä talkoopäivä

Penni starttasi eilen kaksi agirataa laihoin tuloksin. Ekalta radalta saatiin HYL esteen uusimisen vuoksi, ja tokalta 5 kieltäytymisen vuoksi. No, kun tavoitteet eivät ole korkealla,  niin eipä ole pettymyskään suuri.

Radat olivat sanalla sanoen vaikeat, enkä oikein tiedä, kenellä nyt sitten olisi pitänyt olla hauskaa näillä radoilla. Kiemuraa piisasi, kepeille menot olivat haastavat ja eteneminen oli kaikkea muuta kuin loogista.

Ekan radan alussa otettiin heti vauhti pois jyrkillä käännöksillä, ja niitä seuranneelta keinulta Penni hyppäsi pois puolivälin jälkeen. Tästä olisi saanut vain viitosen (kontaktivirhe), mutta päästin koulutuksellisista syistä ottaa esteen uusiksi, joten suoritus hylättiin. Muuten mentiin virheittä maaliin, paitsi pujottelun alkua piti vähän haeskella. Koira ei oikein keskittynyt, vaan kyttäili rata-alueen ulkopuolelle, mitä se ei kyllä normaalisti tee. Radan loppupää oli jo ihan kelvollista menoa kuitenkin.

Tokalla radalla kaikki sujui ihan kohtalaisesti melkein loppuun asti, kunnes Pemu loikkasi pois puomin ylösmenolta. En oikein ymmärrä miksi se moista teki, mutta kerta se on näköjään ensimmäinenkin. Muuten rata oli virheetön ja ihan sujuvakin, mutta armottoman hidas. Yliaikaa saatiin roimasti, ja oltaisiin kyllä saatu ilman sitä poishyppyäkin.

Tulokset eivät siis olleet erityisen hyvät, eikä kyllä ratojen fiiliksetkään, kun koira ei taaskaan ihan vauhdikkaimmillaan ollut. Se varmaankin kulkisi paremmin ja tasaisemmin, jos sen kanssa pääsisi kisaamaan enemmän, nyt tuntui, että etenkin ekassa startissa puolet energiasta meni yleisön pällistelyyn.

Jotain hyvääkin päivästä sain kuitenkin kaivettua, nyt nimittäin keksin vihdoin nesteen, jota Penni suostuu kisapäivän aikana juomaan. Sehän on surullisenkuuluisa siitä, miten vaikea sitä on nesteyttää, kun oikein mikään ei tunnu maistuvan. Tällä kertaa se kuitenkin latki n. 2½ dl rasvatonta, vähälaktoosista maitoa napaansa, ja oli mielestäni normaalia virkeämpi kisojen jälkeen illalla!


Maito nautitaan tietenkin mukista!

Itse en kyllä kovin virkeä ollut illalla, olin nimittäin koko päivän myös talkoohommissa kisoissa omien starttien lisäksi, reissussa siis yhteensä 13 tuntia. Lisäksi olin vielä perjantai-illalla pari tuntia kuskaamassa peräkärryllä esteitä kisakentälle, samaa hommaa tehtiin lauantai-illalla toiseen suuntaan peräti viiden ihmisen voimin.

Kisatalkoissa on mielestäni kivaa, ja tykkään kovasti opetella uusia tehtäviä, mutta rajansa kaikella. Seuraaviin kotikisoihin taidan tulla joko kisaamaan tai talkoilemaan, mutta kisaaminen talkoohommista väsyneenä ei ole mielekästä. Etenkään helteessä.

Olen nyt kolme kuukautta toiminut meidän agiseuran talkoovastaavana, toimenkuvanani on siis koota talkooväki kisoja ja muita projekteja varten, ja laatia "työvuorolistat" kisapäiville. Meidän seurassa ei talkoovelvoitetta (enää) ole, joten jäsenten talkoointoon on luottaminen. Olen yrittänyt miettiä keinoja innostaa väkeä talkoisiin, näyttänyt esimerkkiä, leiponut kakkua ja yrittänyt innostaa myös tuoreempia harrastajia osallistumaan rohkeasti. Lisäksi olen yrittänyt itse opetella kaikki mahdolliset tehtävät, jotta voin laittaa itseni mihin tahansa jopiin listojen niin vaatiessa. Jossain määrin yritelmäni ovat tuottaneet tulostakin, mutta edelleen on paljon jäseniä, joita ei talkoissa näy. No, tapahtumien järjestäminen ei vaan ole kaikkien juttu, osallistuminen kyllä tuntuu sopivan aika monille. Koko koiraharrastus perustuu aika paljolti talkootyöhön, siis kaikki kilpailut, kokeet ja näyttelyt. Ilman talkooväkeä ei ole kisojakaan, eikä näyttelyitä, eikä muuten meidän seurassa treenejäkään, kun kouluttajatkin kouluttavat ihan vaan lämpimikseen.

Mistä sitä talkoointoa saisi, miten sitä voisi seuran väessä herättää? Osoittamalla arvostusta yksilön työpanosta kohtaan? Tekemällä talkoilusta mahdollisimman helppoa ja mukavaa? Jaa-a. Ehdotuksia otetaan vastaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti