maanantai 2. kesäkuuta 2014

"Kotikisat" Harjavallassa 1.6.2014

25.5. Pitsi kävi taas Raumalla fyssarilla, ja varisti noin neljänneksen karvoistaan hoitomatolle. Koira oli parempi kuin viimeksi, ja sovittiin, että se tulee hoitoon tarpeen vaatiessa. Jono hoitoaikoihin on tällä hetkellä kolmisen viikkoa, eli toivomme, ettei ainakaan kovin akuutteja ongelmia ilmene.

Helatorstaina olin Noormarkun koiraharrastajien mätsärissä tuomarin ominaisuudessa, ja hauskaa oli. Heidän tapahtumat ovat olleet ennenkin hyvin järjestettyjä, ja sama linja jatkui. On se vaan niin vaikeaa laittaa paremmuusjärjestykseen toinen toistaan hienommin esiintyviä koirakkoja, etenkin nyt kun kaikki tuntuivat menevän niin pirskatin hienosti! Yritin pitää valinnoissa linjani, ja laitoin kärkeen koiria, jotka antoivat käsitellä hyvin, olivat hyväkuntoisia ja hyvinhoidettuja, ja joilla oli handlerinsa kanssa mukavaa.

Kuun vaihteessa koittikin varsinainen koitos, siis meidän seuran & HPSH:n yhteisesti järkkäämät kaksipäiväiset agikisat Hosiossaaressa. Niissä puitteissa kelpasi kyllä järjestää ja kisailla, oli siistit sisävessat, teltat, kuulutusvehkeet ja muut. Talkoovastaavan ominaisuudessa vietinkin koko viikonlopun Harjavallassa, ja onnekseni kaikki hoitivat hommansa hienosti; vielä torstai-perjantai-iltoina kyseltiin, pääsisikö vielä talkoisiin, ja viime hetken poisjäänneistä huolimatta kaikki hommat hoituivat ongelmitta. Sääkin oli ihan siedettävä, lauantaina vähän sateli, mutta sunnuntaina saatiin jo aurinkoakin.

Sunnuntain päätteeksi starttasivat ykköset, ja jossain mielenhäiriössä (ja melkein ilmaisten starttien huumassa) olin ilmoittanut Pitsin kahdelle agiradalle. Onneksi startit tosiaan olivat koko viikonlopun viimeisinä, niin en ehtinyt kerätä ihan suhteettoman suurta jännitystä Pitsin ekoja ulkostartteja varten. Kyllä siinä lähtövuoroa odotellessa kurkkua kuristi ja sydän tykytti, sen verran tuoreessa muistissa on Piiselin karkuretki ja sen aiheuttama kuristava kauhun tunne, jota en kyllä unohda ikinä.

Jostain kuitenkin kaivoin rohkeuden starttaamiseen, ja kaksi rataa me juostiin, kuten pitikin. Ensimmäinen sujui ihan mukavasti (koira tuntui alussa hiukan hitaalta, mutta olin itsekin kuin pökkelö), mutta A-esteen täysin onnistuneen kontaktin jälkeen Pitsi vilahti hypystä ohi. Tein siis A:lle "tarpeettoman" valssin, koska halusin vetää koiran vauhdin A:lla tappiin, ja varmistaa sen kontaktin. Harmi vaan, että valssissa käänsin katseen pois koirasta liian aikaisin, ja se tuli ohi seuraavasta hypystä. Radan loppuvaiheessa oli myös jotain sählinkiä, mutta tokavikana esteenä ollut keinu oli aivan täydellinen. Kiva kun oli radan lopussa, niin pääsin siitä kehumaan ja palkkaamaan!

Tokalla radalla räpsähti alas heti ensimmäinen rima, eli harjoitteluksi meni sekin. A:lta piti taas kääntyä n. 90 astetta, ja yritin tällä kertaa vekkaamalla, mutta pitkäksi meni sekin, siis hypystä ohi. Keppien aloituksessa Pitsi löysin jonkin hajun, mutta tuli heti kutsusta takaisin, ja teki loppuradan oikein mallikkaasti, ehdin valssiin ja vauhti pysyi hyvänä.


Radat olivat mielestäni mukavat ja ihan ykkösluokan tasoiset, ohjaustehtäviä oli sopivasti ja sopivan helpoilla esteillä. Hiukan olisivat tosin voineet olla keskenään erilaisemmat, mutta tässä vaiheessa kisaviikonloppua ihan jokainen arvostaa sitä, että luokkien välissä tarvitsee vain kääntää keinu ja vaihtaa numerointi...

Tuloksia ei tehty, mutta saavutuksia kylläkin. Ei siitä kovin paljon ole aikaa, kun vielä ajattelin, etten ehkä ikinä uskalla startata Pitsin kanssa ulkona, ainakaan aidattomalla kentällä. Asiasta on kasvanut meikäläisen mieleen ihan kauhea mörkö, vaikka ollaanhan me ulkona treenattu koko viime kesä ja tämä kevät, ja lenkeilläkin Pitsi on ollut irti, ja tullut aina kutsusta luokse kilttiin tyyliinsä. Kisatilanteessa on kuitenkin paljon enemmän liikkuvia osia, ja asioita, joita en voi hallita. Olen siis ihan pikkuisen ylpeä itsestäni, kun sinne lähtöpaikalle uskaltauduin, peräti kahdesti.

Pitsillä ei kisatilanteen kanssa näyttänyt olevan ongelmaa, eihän se edes vilkuillut yleisöä, ratahenkilöitä tai puomin vieressä hölkkäävää tuomaria. Niin se vaan koirakin kasvaa ja aikuistuu, ja tulee varmemmaksi kokemuksen myötä. Lähdössäkin se pysyi, ja teki kontaktit, ja pujottelun, ja kaikki. Ainoa este Pitsin ja kakkosluokan välillä oli siis tälläkin kertaa töpeksivä ohjaaja.

Näiden kisojen jäljiltä treenilistaan saatiin siis ainakin seuraavat asiat:
- käännökset A-esteen jälkeen
- takaaleikkaukset kepeille



P.s. Vaikea uskoa, mutta mulla on kuulemma kauhean rauhallisia koiria. Ne siis viettivät Harjavallan mummulassa suurimman osan viikonloppua, ja olivat siellä lähinnä nukkuneet ja muuten vaan makoilleet. Kyllä niillä sitten iltaisin riittikin virtaa, kun omistajansa olisi vain halunnut nostaa kintut ylös kisapäivien päälle...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti