Valitsin treeniin koiraksi Pitsin, koska Pennillä on lauantaina kisat, ja sen pitää hiukan kerätä puhtia ja painetta, ettei tule sitten niitä nopeusongelmia. Tai oikeastaan hitausongelmia. No, ne on kyllä vuoden ekat ulkokisat, eli voi tulla ihan mitä vaan ongelmia, mutta mietitään niitä sitten myöhemmin.
Rata oli pitkä ja paikoin haastava, en millään meinannut oppia sitä ulkoa, koska pienessä hallissa sahattiin samoja esteitä moneen kertaan.
Parhaat vinkit ja neuvot, jotka Pitsin kanssa saatiin, liittyivät rytmittämiseen ja vireeseen. Pitsi otti vähän häiriötä "yleisön" hälinästä, ja meni kyllä jonkin verran hitaammin kuin normaalisti, ja siksi sitä piti nyt ohjata vähän kuten Penniä; jalkojen pitää käydä koko ajan miljoonaa, ja esteiden lähelle saa juosta, jotta tulisi vähän kiritettyä koiraa, yhdessä tulee juostua lujempaa. Lisäksi sain noottia samasta asiasta kuin Reetaltakin viimeksi, siis koiran tiellä tönöttämisestä (videolla takaakiertohyppy rata-alueen oikeassa reunassa).
Tärkein vinkki, ja myös meidän kotiläksy, koski koiran viretilan nostamista. Sain neuvoksi heittäytyä itse passiiviseksi ja jäädä "kyttäämään" Pitsiä ja seuraavaa estettä ihan kuin leikkiin haastava koira, ja sitten pienillä nytkähdyksillä tai "yksi-kaksi-kolme"-sanoilla nostetaan koiran vire ja vapautetaan esteelle! Ihan järkeenkäypää kyllä, näin ne koirat keskenäänkin tekevät, ja jos itse alkaa hirveästi heilua ja huitoa, heittäytyy Pitsin tyylinen herkempi koira itse passiiviseksi. Tämä toimi tänään hienosti, ja kuulemma normaalitilanteessakin voisin saada sillä vielä lisää vauhtia Pitsiin. Tämä tapa siis otettiin käyttöön vasta treenin puolivälin jälkeen, videollakin se näkyy ihan huomattavana viretilan paranemisena.
Palkkaamiseen sain saman neuvon kuin viimeksi, koiran pitää juosta ohjaajan ohi palkalle. Omat jalat eivät siis saa hidastua ennen kuin palkka irtoaa kädestä, muuten koira palkataan hidastamisesta -> ei hyvä. Siis jos Pitsiä alkaa vähän jännittää, pitää vain jatkaa sitkeästi niin kauan, että sen saa hiukan kiihdyttämään vauhtiaan (vaikka sitten jollain mieluisella esteellä), ja sitten sille voi sen palkan heittää. Himmailusta ei siis palkkaa tipu, eikä siihen lopu työnteko.
Videolla on vähän monenlaista pätkää treenistä, pääasiassa niitä onnistuneimpia. Paikoin oli vähän hankalaa ohjata, kun koira tuntui hiukan tahmealta, mutta oli siellä ihan onnistuneitakin kohtia.
Tämmöiset One Mind Dogs -gurujen treenit eivät valitettavasti ole oikein opiskelijabudjettiin sopivia, mutta onneksi aina on kuitenkin tullut sellainen olo, että treenistä saa paljon irti, ja käteen jää runsaasti kotiinviemistä. Näitä neuvoja ja ohjeita nyt sitten voidaan pureskella ja treenata kummallakin koiralla monta viikkoa, ja ihan varmasti niistä on hyötyä kummankin koiran kanssa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti