Vesiesteitä Noormarkun kisoissa

Sunnuntaina kisailtiin Noormarkussa kolme Johanna Wüthrichin rataa tasaisella tulosrivistöllä: 3 x hylly. Edellisen yön satoi vettä aivan kaatamalla, ja kisakenttä näytti aamulla tältä:

Kellukkeet koiralle?

Kisajärjestäjien ahkeran uurastuksen ansiosta kenttä saatiin parempaan kuntoon, ja iltapäivällä se oli enää vain kurainen, lammikot puuttuivat lähes kokonaan. Kisat oli muutenkin järjestetty varsin hyvin, homma toimi tehokkaasti, vaikka pienestä seurasta on kyse (AK-6).

Radoista ensimmäinen oli helpoin ja viimeinen vaikein, varsin suoraviivaista posotusta saatiin mennä kyllä kaikilla kolmella. Sää oli kamala, lätäköiden ja kuran lisäksi oli pirskatin kylmä, ja tuulikin vielä voimakkaasti, minkä takia keinu vaihdettiin onneksi putkeen. Tuuli nimittäin painoi keinua alas aina välillä niin että sen ylösmenopää nousi pahimmillaan 20 cm korkeudelle maasta. Ei kiva, etenkään 30 cm korkean pikkukoiran kanssa. Fiksu päätös tuomarilta!

Ekalla radalla Penni järkyttyi kurasta sen verran, että kiersi yhden hypyn ympäri heti alkuradasta. Muuten pärjäiltiin ihan kohtalaisesti, kunnes onnistuin itse potkaisemaan yhdestä hypystä riman alas. Pah. Hylsyhän siitä ropsahti. 

Toka rata taisi olla päivän paras, siellä alku oli tosi vahva, mutta homma kilpistyi takaakiertohyppyyn, jonka ponnistuspaikka oli vesilätäkössä. Mietin sitä lätäkköä jo rataantutustumisessa ja yritin tehdä kohdan huolella, mutta ei toivoakaan! Pemu kiersi lätäkön ja samalla koko esteen kahdesti. Lisäksi sen A-esteen jälkeinen vauhti yllätti sen verran, että olin vähän myöhässä valssieni kanssa, ja pujotteluun tuli yksi huti, siis kolme kieltoa = hyl.

Kolmannella radalla Penni päätti, että tuonne kuraan päin minä en mene, ja alkoi tehdä ihan typeriä kieltoja hypyille, jotka olivat kentän märimmän alueen liepeillä. No joo, vaikeimmat kohdat kyllä selvitettiin, mutta tavallinen hyppy tuotti tänään vaikeuksia.

Mutta mutta, kääpiöpinseri on kääpiöpinseri, eikä rotu ole säänkestävyydestään tunnettu. Ei tämä kurakuolema siis mikään yllätys ollut, ja oli noissa radoissa paljon hyvääkin; kontaktit toimivat hienosti, pujottelu toimi, ja ratojen alut olivat kauttaaltaan hyviä. Lähtörutiini alkaa toimia ihan kivasti, ja me päästään kumpikin aika hyvällä vauhdilla liikkeelle. Tokan radan videosta huomaa, että kuivilla alueilla mentäessä vauhti on koiralla ihan hyvä, ja se kääntyy taas yllättävän tiukasti.

Tästä sitten jatketaan vielä Raumalla 1.6., ja sen jälkeen suunnataankin huiliviikonlopun kautta SM-kisoihin.


P.s. Päätin aloittaa Pitsille pienen agiloman, ei sillä, että se olisi mitenkään osoittanut olevansa loman tarpeessa, mutta pieni tauko silloin tällöin tekee ihan hyvää. Se saa nyt lomailla varmaankin pari viikkoa, ehkä jopa kolme. Olen hölkännyt sen kanssa aika paljon (2 x viikko), ja siitä se kyllä tykkää kovasti!