Agipitsi 2015

Agipitsi on muodostunut meillä jo perinteeksi, mukana ollaan oltu kai neljänä peräkkäisenä vuotena jo, ja aina siellä vaan on yhtä mukavaa. Tunnelma on loistava ja paikkana Susivuori nyt on mitä mainioin tämmöistä kisaa ajattelen. Kahvikin oli erinomaista!

No vähän satoi kyllä.

Tänä vuonna kisasin Pennillä kolme starttia sunnuntaina, jokaisessa eri tuomari: Ritva Herrala, Hilpi Yli-Jaskari ja ranskalaisvahvistus Nicolas Renaud. Penni oli siis ekaa kertaa kisaradalla SM-kisojen jälkeen, ja kulki mielestäni ihan kohtalaisesti. Se oli hyvin kuulolla ja tarkkana, etenikin ihan ok vauhtia, vaikkei ihan nopeimmillaan ollutkaan.

Eka rata oli helpohko, vaati ihan vaan perusohjauksia oikeaan aikaan. Homma toimi sujuvasti, osasin välttää vaaranpaikat ja tulin mielestäni maaliin nollilla. Niin, mielestäni. Pennihän oli loikannut A:n kontaktin, enkä ollut itse edes huomannut tätä! Harmitti niin vietävästi, ihan pelkkä huolimattomuusvirhe. Sekunnin jos olisin kauemmin malttanut odottaa, olisi "keruukauden" ekasta startista ollut nolla taskussa, nyt saatiin sitten vitonen.

Toka rata oli ranskalaisvieraan suunnittelema, ja no, aikas haastava. Etenemävaatimuskin taisi mineillä olla 3,8 m/s, eli meidän nollatoiveet olivat aika hatarat alusta lähtien, etenkin kun n. kuudestakymmenestä maksista nollan teki vain neljä. Tälläkin radalla tapahtui kontaktikömmähdys, tällä kertaa puomilla. Sama vika taas, minä hosuin. On se kumma, kun ei kisatilanteessa voi katsoa sitä koiraa, että missä se on, treeneissä tätä ongelmaa ei ole ollut. Tällä radalla myös pujotteluun menossa tuli häikkää, ja sitten vähän unohdin radankin, mutta siitä sisuuntuneena ohjasin mielestäni loppuradan aika hienosti. Virhepisteitä taisi tulla yhteensä 15 ja lisäksi yliaikaa.

Viimeinen rata oli helpohko hyppäri, valssia valssin perään ja yksi jaakotus johonkin väliin, paljon suoria putkia. Ihan Pennin rata, siis! Alku oli vähän mutkikas, mutta siitä selvittiin ihan kohtalaisesti, ja sitten kosahti, jälleen minun virheeseen. Suorasta putkesta piti vähän irrota hypylle, ja no, ajatuksissani ohjasin ilmeisesti Pitsiä, koska Penni nyt ei ihan sinne hypylle asti sitten irronnut, vaan otti kiellon. Videolta näkyy, että lasken koiran puolen käden liian aikaisin, eikä jalkakaan ole riittävästi mukana heittämässä koiraa esteelle. Taas ärsytti niin maan perusteellisesti, ja rata suoritettiin loppuun varsin tehokkaasti ja virheettömästi. Pitäisi varmaan lähdöstä asti kuvitella, että on vitonen alla, niin tulisi tehtyä täysillä alusta asti?

Videon laitan nyt vain tuosta viimeisestä hyppäristä, muita ratoja en ole vielä saanut youtubeen. Meillä on kotona vähän laajakaistaongelmia, eikä tuo mokkula, jonka varassa nyt kirjoitan, oikein jaksa videoita maailmalle lykkiä. Parannusta tilanteeseen odotetaan kuin kuuta nousevaa!

Näissä kisoissa siis olisi ollut kaksikin nollaa tarjottimella otettavissa, mutta ihan itse mokailin. Hirveästi en jaksanut jäädä näitä murehtimaan, kisoja tulee aina uusia, ja suoritukset olivat pääosin muuten ihan onnistuneita kuitenkin. Ja salaa olen kyllä vähän iloinen siitä, että nyt ei voi sanoa, että kyllä minä tekisin ja osaisin ja ohjaisin, mutta kun tämä koira! Koira oli oikein hyvä ja taitava ja täysillä mukana, sitä ei voi näistä epäonnistumisista syyttää. Monta rataa on meillä lähikuukausina kilpistynyt meikäläisen huolimattomuuteen, täytyy vähän skarpata nyt. En kyllä silti ole itselleni liian ankara näissä asioissa, tähtäimet kun eivät meillä ole kansainvälisessä kärjessä, kilpailuviettini on varsin kohtuullinen.

Meidän leiri. Neljä koiraa ja miljoona muurahaista.

Niin, ja se pitsiasu! Alemyynneistä haalin vähän kaikennäköistä, hyödynsin mummulan kaappien kätköistä löytyneitä materiaaleja, ja voilá, muotiluomus oli valmis:

Vuoden teema oli punavalkoinen, värivalinta perustui lähinnä Gina Tricoon ja H&M:n alerekkien tarjontaan.

Ei me ikinä Pemun kanssa voiteta, niin otettiin ykköspalkinto jo kotoa mukaan.

Eleganza extravaganza!

Niin ja sitten me voitettiin se pukukisa! Palkintoina saatiin koirille vähän lelua ja luuta, ja omistajalle raumlaisel sananparrel kaiverrettu avaimenperä. Siinä lukee siis "Jäiks lukuitten taa?", joka yleiskielelle käännettynä tarkoittaa "Oletko lukinnut itsesi ulos?" Meikäläisen toinen mummula sijaitsee Raumalla, joten ymmärrän raumaa jotenkuten, etenkin ollessani päihtyneenä.

Keskimmäisellä palkintopallilla, kerrankin!

Ja paikallislehteenkin päästiin, oikein haastattelun kera. Tämä on jo toinen meidän esiintyminen Länskärissä, reilu vuosi sitten oltiin Rauman näyttelyn puolesta ihan etukannessa Pitsin kanssa. Itse näytän kuvassa taas vähän urpolta, onneksi koirat sentään ovat kauniita!

Länsi-Suomi 20.7.2015