Pitsin paluu

No Pitsipäs palasi virallisille kisakentille kahdeksan kuukauden kisatauon jälkeen. Eilen siis kisailtiin kolme kakkosluokan rataa Seinäjoella, tuomarina oli aina yhtä iloinen ja notkea Sari Mikkilä. Ihan joka kisoissa ei näe tuomarin tekevän spagaatia, ja vielä toistavan sitä yleisön pyynnöstä, kun kaikki eivät nähneet. Tunnelma kisoissa oli lämmin ja kannustava, siitä iso kiitos LAGUlle!

Pitsin kanssa tavoitteena oli tehdä kokonaisia ratoja, ihan sama millä tuloksella. Piti siis kiskoa koira radasta läpi niin, ettei tarvitse keskeyttää suoritusta, ja niin että kontakti koiraan säilyisi mahdollisimman hyvin. Olin jotenkin ajatellut, että kiva mennä kakkosluokan radoille kun ovat helppoja, eikä tarvitse niin ajatella ohjaussuunnitelmaa, mutta hah, kyllä tarvitsi.

Kahdella ekalla radalla päästiin tavoitteisiin, siis lähdöstä maaliin. Kummallakin radalla meno takkusi paikoin, mutta hyviäkin kohtia oli; pujottelu sujui hyvin kummallakin radalla, ja keskimmäisen radan puomi oli vauhdikas alas asti ilman himmailuja. Tokalle radalle yritin lentävää lähtöä, ja no, en kyllä yritä toiste!

Viimeiselle radalle, joka oli päivän helpoin, yritin suunnitella mahdollisimman pomminvarman  aloituksen ja onnistuin siinä ihan kohtalaisesti. Vauhti rullasi kivasti, etenkin radan takaosassa puomin jälkeen, ja A-este oli aivan nappisuoritus! Puomilla Pitsi jäi kyttäämään tuomaria, ja pysähtyi kahdesti, mutta sain sen houkuteltua kontaktille asti. Haastava keppikulmakin selvitettiin, vaikka jouduin kiireessä tekemään sitä ennen persjätön. Keppien jälkeen jotenkin tajusin, että nollaa pukkaa, ja viimeisillä voimillani (kello oli jo puoli yksitoista) kömpelöin koiran putkeen ja viimeisille hypyille. Ei niin kaunis rata, kauheasti varmistelua, pari hienoakin kohtaa, ja ihanneajan puitteissa nollilla maaliin. Yhdentoista koirakon kisassa meille napsahti puomilla seisoskelusta huolimatta kolmas sija ja vieläpä LUVA, hupsista!

Nyt on siis Pitskalla kaksi LUVAa kakkosluokasta, yksi agi-LUVA vielä puuttuu, niin mulla onkin kaksi kolmosluokan kääpiötä! Enpä olisi uskonut, että tämmöinen taisteluvoitto saadaan heti ekoista kisoista tauon jälkeen. Kovin äkkiä ei Pitsin kuitenkaan tarvitsisi kolmosiin nousta, sen verran vähän meillä on kisaratoja yleensäkään alla, että kakkosluokan kevyemmät kuviot ja pienemmät kisat sopivat meille vielä jonkin aikaa.


Reissu oli kyllä kaikin puolin hauska ja antoisa, matkaseurakin menestyi vallan mainiosti, ja kotimatkalla menestymisiä juhlistettiin Hese-mätön muodossa, harmi vaan, että unohdin ostaa Pitsillekin hampparin! Se on onneksi nopeasti korjattu, pitää muistaa poiketa Heseen tai Mäkkiin lähipäivinä.

Eläin, jonka nukkumaanmenoaika meni jo tunti sitten.