Näyttelyviikonloppu satakuntalaiseen tapaan

Toukokuun viimeiselle viikonlopulle olikin Satakuntaan ängetty jos jonkinmoista tapahtumaa; Rauman kaikkien rotujen näyttely, Harjavallan ryhmänäyttely, sekä WeCA:n kaksipäiväiset agilitykisat. Ja mejä-koekin olisi kuulemma ollut tarjolla, jos me sellaisesta jotain ymmärrettäisiin. Alkuperäinen idea oli mennä Pitsin kanssa molempiin näyttelyihin, ja toisena päivänä sitten näyttelyn jälkeen suunnistaa talkoilemaan ja kisaamaan Pennin kanssa, mutta näyttelyiden aikataulut ja koiramäärät eivät oikein antaneet myöden. Kävin sitten edes talkoilemassa jo perjantai-iltana, siis pystyttämässä kisoja ulkokentälle, sekä seuraamassa kisoja sunnuntaina.

Lauantaina vuorossa oli mikä muuka ko Raum, ja Gunnel Holm, kääpijöitä listassa 29 kpl, joista hassusti 21 kpl narttuja. Sää oli ihanan lämmin ja aurinkoinen, kahvi erinomaista ja parkkimaksu kohtuuton (5 e). Ehkä meiltä veloitettiin porilaislisää? Joka tapauksessa näyttely oli jälleen hienosti järjestetty, pisteet siitä raumalaisille.

Lähdin matkaan tavoitteena ERI, koska olin kuullut rouva Holmin tuomaroinnista sekä kehuja että kritiikkiä, ja Pitsin kauniille siskollehan hän antoi taannoin EH:n. No, Pitsi sai ERInsä, voitti luokkansa (yht. 3 junnunarttua) ja sai onneksi SA:n. SA:ta Holm ei kovin auliisti jaellut, PN-kehässä taisi olla vain 6 koiraa. Siellä me seistiin lyhyesti rivissä, pyörähdettiin kaksi kierrosta ympäri, ja seistiin taas. Sitten tuomari nakkasi valionartun ykköseksi, ja totesi yhtäkkiä, että tämä järjestys, onneksi olkoon! Eli Pitsi oli jälleen PN2 ja sai taas SERTin! Ykkönen oli suloinen Mette, jota pääsin vielä handlaamaan ROP-kehään, kun omistajansa kasvatti sattui olemaan PU1. Tuomari kyseli jälkeenpäin Pitsin aiemmasta menestyksestä näyttelyissä, ja vaikutti oikein mukavalta rouvalta.

Pokaalipose!

Pitsin arvostelu oli oikeastaan parempi kuin odotin:

Oikeantyyppinen juniorinarttu, jolla erinomainen ylälinja ja hyvä runko. Hyvä pään pituus. Hyvät silmät. Hyvä etuosa. Hyvä häntä. Riittävät takakulmaukset. Hyvät värimerkit. Saisi liikkua paremmin edestä. JUK1 ERI SA PN2 SERT

Silmät ainakin näyttivät varmasti mantelinmuotoisilta, koira kun tapitti suoraan aurinkoa kohti tuomarin tarkastaessa sen ilmettä. Vähemmästäkin sitä nyt siristelee! Takakulmaukset Pitsillä ovat enemmän kuin riittävät, esitin sen ehkä hieman takajalat "alla" yksilöarvostelussa, koska tuomari oli juuri suureen ääneen moittinut jotain handleria, joka "venytti" koiraansa liiaksi. Myös koiran roikottaminen kaulaimesta seistessä oli ehdoton nounou, ja mielestäni ihan hyvä niin. Pitsi oli 200% paremman oloinen kuin viimeksi Mynämäellä, ja esiintyi oikein iloisesti ja terhakkaasti, sitä oli suorastaan ilo esitellä kehässä! Sen verran on siis juoksun aiheuttama hormoonihässäkkä mennyt jo ohi, että mieleltään koira on oma itsensä, vaikka peräpää hieman turvottaakin.

Sunnuntaina suunnattiin Harjavaltaan ryhmikseen, ajatuksena lähinnä viettää pientä piknikkiä uudessa näyttelyteltantapaisessa koko perheen voimin ja nauttia auringosta. Sertit ovat nyt kasassa siihen asti, kunnes Pitsi täyttää 2 tammikuun alussa, joten paineita mihinkään suuntaan ei ryhmiksessä  meillä ole. Piknik oli sangen onnistunut, ja se kyllä jäikin retken ainoaksi anniksi, tuttujen tapaamisen lisäksi.

Tuomari Anca Giura oli oikein ystävällisen oloinen, ja käsitteli koiraa pöydällä suurella lempeydellä. Pitsin arvostelu oli hyvä, lukuunottamatta korvien osuutta:
  
Very elegant young female with very well-chiselled head. Correct bite, ears could be more high. Elegant neck & topline, good ribcage. Very compact body. Correct angulation & tail. Good quality of coat. JUN ERI  

(Toim. huom. arvostelussa luki well-scissored head, vaikka tuomari selvästi sanoi chiselled, kirjuri ei kai vaan tuntenut kyseistä sanaa. Ei tuon päätä kyllä saksittu ole, eikä mitään muutakaan ruumiinosaa.)

Junnunarttuja oli yhteensä 9 kpl, ja kilpailuluokassa ERIn saanut Pitsi kipattiin kehästä ulos melkein ensimmäisenä; "she is the most elegant bitch here, and the topline and everything, but the ears are too wide set,"  sanoi tuomari. No, prioriteettinsa kullakin, yksi arvostaa yhtä ja toinen toista, siihen on paras tottua, jos aikoo lajia harrastaa. Sai se nyt sentään ERIn, parempi sekin kuin vaikka EH. Tavallaan tällainen antikliimaksi sopiikin huikean toukokuun päätteeksi, kaksi sertiä viikossa oli jo niin pökerryttävän hyvä saavutus, ettei pumppuparkani olisi ehkä kestänyt enempää menestystä! 

Pitsi saakin nyt jatkaa taas kesken jäänyttä pujotteluprojektiaan, nyt sen mielentila on taas hommaan sopiva. Tänään se esiintyi jälleen hienosti näyttelyssä,  ja on muutenkin ollut hilpeä itsensä. Kehään se pääsee seuraavaksi kesäkuussa erkkarissa.

Huomenna meinasin mennä Pennin kanssa hallille vähän treenailemaan, se parka on ollut vähän lapsipuolen asemassa koko viikonlopun. Olen yrittänyt katsoa sille jotain agikisoja, mutta perheen toisen aikuisen työvuorolista ei nyt oikein salli kisailua. Harmi, sillä Pennikin aloittaa kohta juoksun, ja sitten ei kisoihin ole asiaa.