Kisat olivat Vaasassa VAS:in Rantareviirillä eli ulkokentällä, joka sijaitsi ihanasti meren rannassa, puistoalueen laidalla. Kisapaikka oli aivan ihana, aurinkoa, merta ja leppoisaa tunnelmaa! Kahvi jäi nyt kyllä testaamatta, kun oli sen verran lämmin keli.
Eka rata oli kaikille säkäluokille vähän kinkkinen, se ei varsinaisesti ollut vaikea, mutta eka rima ja pari muutakin olivat maksimikorkeudessa, ja tuomari (Anne Viitanen) oli lentokeinuista erittäin tarkka. Keinulle oli muutenkin vähän hankala linja, jonka Penni onneksi selvitti hyvin lentävästä lähdöstä huolimatta. Rata sujui ihan mukavasti, yksi persjättö vähän töksähti kun olin myöhässä, mutta muuten meno oli hyvää ja sujuvaa. A:n jälkeen piti tehdä pakkovalssi suoralle putkelle ja viimeistellä loppusuora, mutta unohdin mitä olin tekemässä ja lähetin putkeen väärältä puolelta! Jollain ihmeen kaupalla ehdin kiertää sinne päähän asti ja pelastella loppusuoran, nollilla maaliin!
Radan jälkeen suoraan sanoen vitutti. Penni oli ollut kisan viimeinen koirakko, ja tiesin, että nollia ei kovin montaa ollut tullut, kuulutusten mukaan Pennin lisäksi vain yksi, joka näytti aika vauhdikkaalta sen mitä siitä hiukan telttojen välistä ehdin nähdä. Oletin siis hävinneeni ykkössijan ajassa, ja sehän olisi SERTiin vaadittu. Hämmästys olikin suuri, kun tulokset kuulutettiin, Penni oli voittanut 0,04 sekunnin erolla kakkoseen ja saanut agisertin! Yleensä vältän kaikkia tunteenpurkauksia mutta nyt tuli kyllä pienet ilon kyyneleet tirautettua matkakaverin olkapäätä vasten, ihan uskomatonta!
Rata ei ollut kaunis, mutta kerrankin meillä oli tuuria matkassa sen 0,04 sekunnin verran, ja Pennillä on nyt valiokello käynnissä!
Muut radat menivätkin sitten voitonhuumassa pipariksi, tokalla agiradalla kosahti pujottelu (olin ilmeisesti hätäinen törkkäisyssä, eikä Pennin hätäisyys auttanut) ja hyppärillä kolmesta tarjolla olevasta putkenpäästä Penni arvasi väärin, kun en sille tarpeeksi selkeästi oikeaa vaihtoehtoa kertonut. Kaikilla radoilla fiilis oli hyvä ja loppua kohden oma ohjaaminenkin oli vähemmän jäykkää, kuin tässä ekalla radalla.
Tässä kuvia ikimuistoisesta päivästä, kerrankin me onnistuttiin ihan täysillä, isommin kuin koskaan ennen!
 |
| "Ottasitko sää tämmösen sertin?" "-No kernaasti!" |
 |
| Keskustelutilaisuus palkintopallilla |
 |
| Onnea, grattis! |
 |
| <3 |
En nyt oikein osaa käsittääkään tätä, että Pennillä on tosiaan agivaliokello käynnissä! Sertejä pitäisi siis kerätä vielä kaksi lisää, joista jälkimmäinen saadaan ottaa vastaan aikaisintaan vuoden kuluttua. Lisäksi sertien tulee olla kolmelta eri tuomarilta. Pennihän on 7-vuotias, voi olla, että se on vuoden päästä oikein hyvässä iskussa ja kisakunnossa, tai sitten ei. Vaikka siitä ei valiota koskaan tulisikaan, on jo nollavoitto ja yleensäkin sertin saaminen meille iso saavutus! Ja niin, joo, ne maajoukkuekarsinnat, nollavoittohan on sinne kriteerinä myös... En pysty sellaista edes miettimään nyt, vaan ryhdyn palkitsemaan itseäni suklaajäätelöllä!
P.s. SM-nollia on kasassa nyt 3A, siis enää neljä puuttuu sisältäen tuplan, ja aikaa on 10 kk!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti