Tänään jätin lenkkeilyvuoron suosiolla miehelle ja lähdin Pitsin kanssa pikaisesti käymään kaupungissa. Suunnitelmissa oli katsella maailman menoa ja poiketa jälleen Vyömestassa rapsuteltavana, ja suunnitelmassa pysyttiin, kuten pitikin.
Aloitimme reissun istuskelemalla Eetunaukiolla, mutta tylsäksihän se pian kävi Pitsille, joten siitä piti sitten tepastella huima 50 m matka Teljäntorille. Matkalla tutustuttiin pariin pikkupoikaan (ikää n. 3 ja 5 v) jotka innostuivat syöttämään Pitsille makupaloja niin ettei meinattu lainkaan päästä matkaa jatkamaan! Pitsi nautti tilanteesta täysin siemauksin ja oli oikein mielissään saamastaan huomiosta. :)
Vyömestassa Jane ei ollutkaan hommissa, vaan kotona valvomassa oman koiransa synnytystä. Saa nähdä, pääseekö Pitsi kenties niitä pentuja sitten leikittämään, kun ovat riittävän isoja siihen! Vyömestan toinen täti oli kuitenkin Pitsin mielestä aika ihana, taas sai namia kauheasti. Tätiä enemmän melkein kiinnostivat lattialla laatikossa olleet "turkishännät", Pitsin ja minun mielestä ne sopivat huomattavasti paremmin koirien leluiksi kuin asusteiksi, ellei sitten olla Dingon keikalla tai muuten ysärimeiningeissä.
Matkalla autolle pysähdyttiin vielä kerran, kun jälleen pieni lapsi (haalarin väristä päätellen tyttö) halusi silittää Pitsiä. Tässä vaiheessa pentu alkoi olla jo vähän väsy, mutta kävi reippaasti silitettävänä ja syömässä herkkuja. Voiko ihanampaa reissua olla, kuin sellainen, missä saa vain syödä herkkuja?
Aika hyvin Pitsi kyllä pärjäsi, täytyy vaan pitää reissut lyhyinä, ettei väsy iske, eikä pidä päästää sitä heti syliin kun vähän pelottaa. Vähän sitä alkoi ihmisvilinä jännittää loppuvaiheessa, seuraavalla kerralla voisi mennä vähän päivemmällä, ettei ole ihan niin vilkasta. Autossa matkustus sujuu tosi hienosti edelleen, ei vikinöitä eikä mitään, pentu meneekin autoon mielellään. Välillä tuntuu haastavalta miettiä ja suunnitella pennun sosiaalistamista yksinään, niin paljon helpompaa olisi aina viedä se uusiin tilanteisiin Pennin kanssa. Pitsi ei myöskään ole ihan niin luonnottoman peloton kuin Penni oli pienenä, mutta toisaalta se on niin paljon enemmän kiinnostunut ihmisistä kuin Pemu aikoinaan, etten olisi asiasta lainkaan huolissani. Pitsi vain tykkää ensin vähän katsella asioita ja sitten vasta mennä tutkimaan, kuten pitääkin. Ihmiset ovat Pitsin mielestä jotenkin turvallisempia silloin, kun ne tulevat meille, kuin silloin, kun niitä kohtaa kodin ulkopuolella. Sinänsä ihan fiksusti ajateltu, ei meille ihan ketä vaan kylään päästetäkään! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti