Lähipäivinä on kumpikin pikkupinsuri päässyt puuhailemaan omia juttujaan, sekä yhdessä, että erikseen.
Tiistaina oli Pennin agitreenipäivä, ja tällä kertaa yritettiin saada Penneliä innostumaan lelusta. Lelupalkkaus olisi tietenkin helpompaa ja vaivattomampaa kuin ikuinen namittelu, ja sillä saisi ehkä vauhtia lisää tiettyihin estesuorituksiin, kuten pujotteluun. Ongelmana on kuitenkin Pennillä ollut se, että lelut kiinnostavat vain kotona, ei treeneissä. Koira on niin tottunut saamaan makupaloja, että se osaa odottaa niitä, eikä aina edes vilkaise leluun päin.
Penni leikki turkislelulla oikein innokkaasti, ja oli ihan tyytyväinen kun lähetin sen putkeen ja palkkasin sieltä tullessa lelulla. Kouluttajan kanssa se ei kuitenkaan suostunut leikkimään, eikä "vaativamman tehtävän" (pujottelun) jälkeen sitten kiinnostunut lelusta enää lainkaan, vaikka olisin itse yrittänyt leikittää. Muutenkin se yleensä kyllästyy leluihin melkoisen nopeasti treenitilanteessa. Nyt pitäisi sitten koittaa vaihdella leluja, ja leikkiä kotona enemmän; koiralle ei saa antaa nameja, jos on päättänyt sen lelulla palkata. Helposti sitä vaan tekisi mieli antaa ne namit, kun toinen vaan tuijottaa heiluvasta lelusta huolimatta, eikä vaikuta kovin tyytyväiseltä. Uskon kuitenkin, että lelupalkan opettaminen kannattaa, sitten kun joskus taas pystyn kunnolla juoksemaan, voi lelun avulla saada vähän sitä pinserin saalisviettiä kanavoitua tuohon agihommaankin. Agitouhujen lisäksi Penni on päässyt nauttimaan ihanista aurinkolaikuista milloin missäkin päin asuntoa.
Pitsi sai eilen vähän vetää lonkkaa ja lähinnä leikkiä, tänään sillä onkin sitten ollut hommaa. Päivällä otettiin poseerauskuva 10-viikkoissynttärien kunniaksi, ja lähetettiin se sähköpostissa kasvattajalle. Pitsi saikin ekaa kertaa näyttelytaluttimen kaulaansa, ja seisoi paikoitellen jo aika hyvin.
Kaikki kuvat eivät kuitenkaan olleet ihan näin tyylikkäitä, pikkuvipperä ei vielä ihan aina malta pysyä paikoillaan, tai edes seistä; kuvia otettiin yhteensä sarjakuvauksella lähemmäs 80 kpl, ja otoksia oli kyllä kortilla monenlaisia.
Malttia ja monia muita hyödyllisiä asioita opeteltiin tänään pentukurssilla. Katsekontaktiharjoitukset sujuivat hienosti, onhan niitä tehty kotonakin lähes päivittäin päiväruokinnan yhteydessä. Istuminen toimii jotenkuten, maahanmenoa tehtiin tänään ensimmäistä kertaa. Unohdin harmillisesti naksuttimen kotiin, mutta saimme hyvän vinkin opetteluun; maassa kun kerran istuttiin, oli koira helppo "vetää" namilla oman jalan, vaikkapa polvitaipeen, alta, niin että se joutuu menemään maate mahtuakseen siitä. Pitsi innostuu makupaloista kovasti, ja taidankin ensiviikolla ottaa vähemmän hyviä nameja, nämä sydänherkut kun tuntuvat innostavan pentua jopa hiukan liikaa. Voihan niitä silti pitää mukana ja käyttää vaikkapa luoksetulossa ekstrahyvänä namina. Luoksetulo sujui hirmuhienosti tänään, eikä perusasentokaan ollut ihan toivoton. Se olikin aikoinaan hirveän hankala opettaa Pennille, ehkä Pitsin kanssa voisi kokeilla kepin kiertämistä apuna, jos homma osoittautuu taas hankalaksi. Seinän vierellä voin yrittää parantaa asentoa, mutta en halua siinä perusasentoa opettaa, jotenkin luulisin että kokonainen seinä on vaikeampi häivyttää kuin harjanvarsi. Joka tapauksessa pennun kanssa puuhailu oli taas hauskaa ja virkistävää, vaikka kurssipaikalle lähtiessä taidettiin olla vähän unisia Pitsin kanssa kumpikin.
Perjantaina Pitsi pääseekin uuteen paikkaan sosiaalistumaan, nimittäin rautatieasemalle. Täytyy yrittää viedä sitä nyt yksin kaupungille, että se pääsee vielä enemmän katselemaan maailmaa ja ihmisvilinää yksinään, Pennin vanavedessähän se nyt menisi ihan mihin tahansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti