Tiistaina oli Anden vuoro ohjata Penniä agihallilla, joten sinne suunnattiin iltatreenien sijasta jo päivällä. Ratana oli viikonloppuinen Oreniuksen koulutusrata, mutta vaikeustason ollessa hieman liian korkea suunnittelin koirakolle kaksi kuuden esteen pätkää, jotka saattoi suorittaa yksittäin tai peräkkäin. Penni oli aksailusta tietysti valtavan innoissaan, ja olisi kyllä edennyt vieläkin lujempaa, jos vaan ohjaaja olisi edennyt etuperin, eikä osittain takaperin. Lähtötilanteessa olin sekä koirasta että ohjaajasta oikein ylpeä, Penni odotti todella kuuliaisesti lupaa, ja Andekin ymmärsi vihdoin olla hätäilemättä liikoja. Tänään sai Andekin ekaa kertaa ohjata koiran kepeille, ja hyvinhän se toimi, kun vaan ohjasi oikein. Penni pyrkii helposti toiseen tai kolmanteen väliin, jos käsky on myöhässä. Kokonaisuudessaan parivaljakko suoriutui vallan mainiosti "treenistä", ainakin ohjaaja hengästyi kovasti.
Ennen Anden ja Pennin rataharjoitusta leikin Pennin kanssa turkislelulla, ja sainkin sen innostumaan oikein todenteolla. Palkkasin sen lelulla parista putkesta, ja kokeilin sitten pujotteluakin kertaalleen; viimeisen kepin jälkeen koira iski rähinällä hampaat kiinni leluun ja retuutti sitä innoissaan! Jotain edistystä, siis. Edelleen se kyllä vaatii sen retuutuksen myös lelun toisesta päästä, lelun heittäminen koiran edelle ei kyllä varmaan onnistuisi, enkä sitten viitsinyt toista kertaa kokeillakaan, ettei innostus tipahda nollille.
Keskiviikkonapäivällä käytiin pinsureiden & Chicon kanssa Kirjurissa, ja sitten illemmalla tulessa oli Pitsi, jolla oli siis pentukurssin kolmas tapaamiskerta. Ensin sosiaalistuimme ja harjoittelimme hihnakäytöstä kurssipaikan eli Tassucatin edustalla ulkona, ja tarkoituksena oli opettaa pentuja olemaan vetämättä. Pitsi nyt ei vetänyt, mutta muuten sillä riitti kyllä ihmeteltävää Porin keskustassa kello viiden ruuhkassa. Alkuun sitä jännitti, mutta pikkuhiljaa se reipastui ja nuuskutteli innoissaan ympäristöään. Sisätiloissa harjoittelimme tutuksi tullutta perusasentoa, sekä uutuutena koiran "pyörittämistä" paikallaan ympäri molempiin suuntiin, sekä peruutusta. Näitä pitää kuulemma harrastaa, että pennulle kehittyy hyvä koordinaatio ja että lihakset pysyvät vetreinä.
Maahanmenon suhteen tapahtui tällä kertaa Suuri Oivallus, suorastaan pieni lamppu syttyi Pitsipinserin pään päällä! En oikein saanut aiemmin Pitsiä hoksaamaan jutun jujua, joten yritin vähän erilaista lähestymistapaa; laitoin oman kämmenen maata vasten, makupalan sen alle, ja siirtelin kättä maata pitkin niin, että pentu alkoi leikkiä sen kanssa. Ennen pitkää se tietenkin meni maahan, kuten nyt leikkivä koiranpentu yleensä tekee, ja pääsinkin naksuttamaan sen juuri oikealla hetkellä! Pitsi hokasasi heti, että juu, tätä tässä haettiin, mutta ajatteli höppänä tietenkin, että maahanmenoa edeltänyt hyppypomppuripaska kuului asiaan. Se siis pomppii ensin käden ympärillä pari kertaa tasajalkaa, hyppää ilmaan ja rysähtää siitä mahalleen lattialle. Tyylinsä kullakin, eipä kai tuo niin vaarallista ole, vaikka parin pompun kautta maahan mennäänkin.
Pöytätreenit jatkuvat, harmiksemme nettikaupasta tilattu näyttelytalutin olikin ihan valtavan kokoinen, ei sellaista voi näin pienelle koiralle laittaa. Pitää siis vaihtaa tai palauttaa se, vaikka eipä tuo Pennin vanhakaan nyt mikään huono ole. Nettikaupan lähetyksessä saapui kuitenkin myös XS-kokoinen kongi, jota Pitsi on kyllä kalvanut jo ihan ilman täytettäkin antaumuksella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti