Kotipihassa on otettu pientä aksatreeniä, Penni lähinnä lähtötilanteita ja irtoamista lelupalkalla, Pitsi tunnelipuuhastelua. Näyttelytreeniä saatiin helatorstaina Noormarkun koiraharrastajien mätsärissä, jonne lähdin kaksin Pitsin kanssa puolisateisesta ilmasta huolimatta. Tapahtuma oli oikein hienosti järjestetty ja tuomari oli tehtäviensä tasalla, buffettikin vähintään kohtalainen.
Pitsin jännitys alkaa pikkuhiljaa helpottaa, toki häntä meni pyllyyn taas alkuvaiheessa, mutta aika nopeasti pentu tokeni ja alkoi puuhastella omiaan, kun siihen ei liiaksi kiinnittänyt huomiota. Kehässä maassa seisominen sujui erittäin hienosti, liikkeiden esittäminen hieman pomppuisasti ja pöydällä olo taas hienosti, hampaatkin katsottiin kauniisti oikein kahteen kertaan. Tuomari oli mukava ja käsitteli pentua nätisti, nameja satoi Pitsin suuhun lähes jatkuvalla syötöllä. En edes katsonut parimme suoritusta, mutta jostain kumman syystä tuomari paitsi antoi meille punaisen nauhan, nosti Pitsin punaisten voittajaksi. BIS-kehässä ei Pitsillä tietenkään ollut enää jakoa, kun porukalla juokseminen meni tasajalkapompuksi, ei pieni jaksanut enää siinä kohtaa keskittyä. Palkinnoiksi saatiin kaikennäköistä nappulaa ja puruluuta, sekä todennäköisesti maailman rumin keraaminen ruokakuppi.
Seuraavaksi Pitsin ohjelmassa on mahdollisesti lisää mätsäriä sunnuntaina, sekä agilityn aluevalmennusta Raumalla 27.5. Kaipa sille kohta täytyy jo näyttelyitäkin ruveta katselemaan? Penni puolestaan odottelee sitä, että mamma pystyisi taas juoksemaan. Taidan kyllä maanantain treeneissä hiukan kokeilla miltä pienet juoksupätkät tuntuisivat, jos ei tunnu hyvältä niin otetaan pujottelua ja kontakteja sitten. Oma aerobinen kunto on pysynyt yllättävän hyvänä, tunnin reipas kävely ei todellakaan ota koville! Juokseminen voi toki olla eri asia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti