Pitsillä on ollut varsinainen puuhailuviikko, onneksi se on siinä vaiheessa että energiaa piisaa lähes rajattomasti ja pentua saa välillä komentaa rauhoittumaan.
Perjantaina pinsurit kävivät agihallilla, Penni teki kontakti- ja pujottelutreenin oikein onnistuneesti ja mieluusti, Pitsi harjoitteli näyttelykävelyä ja leikki turkislelulla tutustuen samalla hallin treenialueeseen. Lisäksi Pitsi sai tutustua karvakoira Teslaan, joka olikin sitten ihan kiva, vaikka olikin karvainen. Hetken ihmeteltyään Pitsi taas innostui tutkimusretkeilemään ja oli oikein reippaasti.
Lauantaina Pitsi oli turistina agikisoissa, omalla agihallilla Noormarkussa, ilman Penniä tällä kertaa. Paikallaan istuessa se oli oikein iloinen ja reipas, ja tutustui ihmisiin iloisesti, mutta kävellä se ei olisi halunnut oikein mihinkään. Pysähtymisyrityksistä huolimatta mehän käveltiin, ja kivasti se sitten uskalsi vähän tassutella ympäriinsä. Tämän kyseisen hallin kisat ovat kyllä pennulle aika iso juttu, koska hallissa kaikuu todella voimakkaasti, ja kisavireessä olevat koirathan haukkuvat. Kaikki yhtä aikaa. Samalla Pitsi kuuli myös sekä kuulutuksia että aplodeja ensimmäistä kertaa, ja niihin se suhtautui ihan rauhallisesti.
Sunnuntaina raahasin pennun vielä mätsäriin Ulvilaan, ja tällä kertaa Pitsi oikein osallistui itse kisaan. Kaikki esiintymisen osa-alueet nyt eivät varmasti ole sillä vielä hanskassa, mutta halusin sen kuitenkin kehään viedä kokeilemaan miten yhteistyö sujuu jännässä tilanteessa, ja kun kerran sääkin oli aurinkoinen ja kehät mukavan tilavat, niin jostakinhan se on aloitettava. Juoksemiset sujuivat paremmin kuin odotin, Pitsi tepsutteli vierellä ihan asiallisesti, tosin häntä vielä koipien välissä. Yhden kerran se yritti pysähtyä, mutta sain sen houkuteltua nätisti liikkeelle. Porukassakin se juoksi yllättävän hyvin, vauhti oli onneksi hiljainen. Pöydällä tietenkin jännitti, mutta tuomari vain silitteli pentua ja antoi sille nameja, joten se rentoutui siinäkin ihan ok. Maassa seisominen sujui yli odotusten, Pitsi pysyi hienosti ihan paikoillaan ja ennen kaikkea keskittyi tehtäväänsä! Jännitys oli tietenkin kova, ja häntä pyrki liimaantumaan pyllyyn, mutta siitä huolimatta se onnistui hyvin tekemään siltä pyydetyn asian, vaikka muita koiria oli lähellä paljon. Tuomari ihasteli kaunista pikkupentua, ja antoi tietenkin sinisen nauhan, mutta eipä me siellä palkintojen perässä oltukaan. Penni on voittanut niin monet mätsäripokaalit ja -ruusukkeet, että Pitsin kanssa voidaan keskittyä ihan vain siihen opetteluun palkintojen kalastelun sijasta. Pitsi ottaa ne palkinnot sitten sieltä oikeista näyttelykehistä, jos vaan korvat ja muut ruumiinosat asettuvat oikeille paikoilleen. Korvateipitkin ovat nyt pysyneet hyvin, eilisen päivän se oli ilman teippejä ja illalla ne laitettiin takaisin, korvat pysyivät pystyssä koko päivän.
Sisäsiisteysasiassa ollaan edistytty sen verran, että pentu osaa nyt pyytää ulos. Se ei tee sitä joka kerta kun hätä yllättää, mutta sisälle sattuvat vahingot päätyvät 90% sanomalehdelle. Keksittyään ulos pyytämisen hän päätti pyytää ulos ainakin 15 kertaa yhden illan aikana, ja hänet sitten joka kerta päästettiin, että tämä opittu asia jäisi mieleen. Usein se tekee kakat terassille, mutten ole asiasta moittinut, pääasia että oven ulkopuolelle!
Pitsin sosiaalistamisrumbassa Penni-parka on jäänyt vähän paitsioon, sille pitää kyllä keksiä jotain mielekästä puuhaa illaksi. Olihan sillä selvästi hauskaa mätsärissä, kun sai Chicon kanssa päivystää ja vahtia Pitsin suorituksia, mutta kyllä se tarvitsisi vähän omaakin tekemistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti