Henkilökohtaista Huomiota

Sitä saivat tänään pikkupinserit, kumpikin omaa laatuaikaansa "työn" touhussa.

Pitsi on harjoitellut lähipäivinä pöydällä seisomista ja perustottelevaisuusasioita, molemmat alkavat sujua mukavasti. Seisoskelussa pitää nyt kiinnittää huomiota asentoon, selkää pyrkii pyöristymään hiukan, mutta lantion, takajalkojen ja pään asentoa korjaamalla ongelma korjaantunee nopeasti. Tällainen kuva kuitenkin saatiin pitkäjalkaisesta pikkukoirasta, joka ei nyt ole edes niin pieni enää, ikää on tänään päivää vaille 3 kk.

Pitsi 12 viikkoa

Pitsi on edelleen harjoitellut yksin lenkkeilyä, ja tämän päivän lenkki olikin kelpo suoritus. Taloyhtiön pihalta lähtiessä se istahti kerran pientareelle huolestuneen näköisenä, mutta jatkoi heti matkaa kun pyysin. Muuten se ei oikeastaan edes jarrutellut, ei edes silloin kun harvinaisen äänekkäät mopot kurvasivat ohi, eikä silloin, kun vastaan tuli mittelin ja kääpiöpinserin taluttama naishenkilö. Ainoastaan hyvin kovaäänisesti kiljuvat lapset vähän pelottivat, mutta niistäkin selvittiin oikein mallikkaasti. Jos Pitsiä pelottaa, se pysähtyy ja miettii. Hetken mietittyään se jatkaa matkaa ihan tyytyväisenä, ja tuo miettimisaika tuntuu lyhenevän päivä päivältä.

Pururadalla Pitsi sai kirmailla vapaanakin, ja sekös oli tietenkin mukavaa. Luoksetulon kanssa olen kyllä ollut ihan liian laiska, homma ei ole lainkaan lähtenyt syöpymään pennun selkärankaan. Lisää harjoitusta, siis. Hyvin se tietenkin pysyy lähellä, mutta silti.

Penni puolestaan pääsi toteuttamaan itseään agilityn merkeissä viikkotreeneissä, kun kouluttajamme Riina ohjasi sitä Oreniuksen treeniradalla. Paikoitellen Penni kuikuili perääni, mutten kuitenkaan uskalla jättää sitä halliin ja poistua itse paikalta, voi olla että se poistuu perässä. Nyt Penni uskalsi jo vähän irrotella vauhdin kanssa, eikä enää hidastellut yhtään! Nenä painui maahan silloin tällöin, en tiedä mitä hajuja hallin pohjassa muka oli. Oli niin mukavaa nähdä koiran kiitävän täyttä vauhtia esteeltä toiselle, jos en kerran minä pysty sille sitä iloa antamaan, niin hyvä että edes joku muu. Kontaktiesteetkin sujuivat hienosti, etenkin puomi, eikä pujottelussakaan ollut suurempaa ongelmaa. Ilmeisesti ohjaajankin mielestä vauhtia oli tarpeeksi! ;)

Nyt pinsurit makaavat olohuoneessa taju kankaalla kumpikin, päivä on näköjään ollut heille rasittava. Kaiken tämän työnteon ja takapihalla touhuilun lisäksi koirat saivat tänään esimakua tulevasta, kun meillä päivemmällä kyläili ihmisvauva Venla, 3 kk. Koirat suhtautuivat kiinnostuneesti mutta rauhallisesti, kunnes Venlalle tuli iso itku; Pitsi yritti häntä heiluen auttaa, kun taas Penni katseli kauempaa ja murahteli epäluuloisena. Loppujen lopuksi kumpikin tottui itkuunkin hyvin nopeasti. Pitsi olisi halunnut suukottaa, Penni nuuskia.