Huippumalli löytynyt!

Tänään räpsäisin aikani kuluksi Pitsistä oikein palkintokuvan, siis sellaisen, missä on kaikki sen pentuajan palkinnot, sekä näyttelyistä että mätsäreistä. Pitsi istua pykytti palkintojen keskellä kuin mikäkin mannekiini ja käänteli päätään elegantisti. Hän tarjosi suoraa katsetta kameraan, 3/4 profiilia ja vaikka mitä, melkoinen huippumalli!

Pitsi & palkinnot, vasemmalla näyttelyistä, oikealla mätsäreistä

Pitsistä pitäisi ottaa myös posekuva nyt kun se kohta täyttää 10 kk, mutta sitä en saanut ilman avustajaa otettua. Se vaikutti muutenkin aika väsyneeltä tänään, joten sen ei tarvinnut tehdä muuta kuin käydä lenkillä ja odotella autossa Pemun treenien ajan.

Poseeraamisen lisäksi Pitsu on treenannut agia ohjatuissa treeneissä, ja jälleen ylittänyt itsensä. Tällä kertaa harjoiteltiin irtoamista, poispäinkääntöä ja jaakotusta, ei siis todellakaan ihan kevyttä kauraa vintiölle, jonka ohjatut agitreenikerrat voidaan laskea kahden käden sormilla! Poispäinkääntöä on tehty kotona lelun kanssa, ja se sujuikin komeasti. Irtoaminen nyt onnistuu mihin vaan kun on namia tarjolla, ja jaakotuskin oli ainakin tunnistettavissa jaakotukseksi, hyvähyvä. Kaikkein iloisin olin kuitenkin siitä, miten pro Pitsi oli; se jäi lähtöpaikalle istumaan joka ikinen kerta juuri niin kuin käskettiin, ja sinkosi sieltä ekalle esteelle ihan huimaa vauhtia! Nyt taidettiin tehdä este-ennätys, peräti 5 hyppyä peräkkäin, toisella pätkällä putki, kolme hyppyä ja putki, ohjauksina mm. päällejuoksu ja jaakotus!

Penni puolestaan treenasi tänään, ja oli ajoittain vähän pihalla, aivot kävivät hiukan ylikierroksilla taas. Penniltä ei jaakotus sujunutkaan ihan niin tiiviisti, mutta ihmekös tuo, ei sitä ole tehtykään ainakaan kahteen kuukauteen. Koira sai myös raikuvat aplodit muulta treeniryhmältä, syynä oikean estejärjestyksen arvaaminen lähes ilman ohjausta. Puomilla oli jotain häröilyä, Penni ei meinannut lainkaan tulla maahan asti etutassuineen, vähän huolestuttaa moinen sunnuntain kisoja ajatellen... No, toivotaan parasta, en aio enää tässä välissä rynnätä hallille hinkkaamaan yhtään mitään! Hienointa oli nyt kuitenkin se, että vaikeassa paikassa ollut pujottelu sujui megahienosti! Puoli oli Pennille se vaikeampi, ja sisään mentiin poispäinkäännöllä, kolme kertaa täysin onnistuneesti! Yhden kerran se rikkoi rytmin puolivälissä ja ohitti kaksi keppiä samalta puolelta, mutta siinä taisi käydä jokin kämmä koiralle, kuulin nimittäin kun sen kylki kolahti aika pahasti viidenteen keppiin.

En kyllä lainkaan osaa veikata, miten sunnuntain kisailut tulevat sujumaan. Voi olla, että samat ongelmat palaavat, ja koira ei pujottele. Voi myös olla, että koira pujottelee, mutta kontaktit kusevat, tai sitten ollaan kumpikin vähän pihalla eikä hommasta tule oikein mitään. ATT:n halli on aina ollut yksi Pemun suosikkikisapaikkoja,  siellä ei vielä koskaan ole tullut yhtään hidasta rataa. Sehän onkin yksi Pennin kanssa kisaamisen jännitysmomenteista, siitä kun ei ikinä tiedä mitä vauhtia se lähtee radalle, sata lasissa vai kenties kaksi sataa...?