Juu, nyt muistan taas, miksi päätin vuonna 2010 olla ikinä menemättä Tuuloksen ryhmänäyttelyyn! Kauppakeskus Tuulosen parkkihalli oli juuri niin matala, meluisa, likainen, hämärä ja kaukana kotoa kuin muistinkin. Matkaan lähdettiin aamulla klo 06, perillä oltiin vähän ennen yhdeksää. Takaisin kotona oltiinkin vasta vähän viiden jälkeen.
Kääpiöpinsuja oli paikalla valtavasti, Pitsin luokassa eli junnunartuissa osanottajia oli 14 kpl. Pitsiä hiukan jännitti melu ja koirapaljous, mutta se esiintyi kuitenkin ihan asiallisesti. Juostessa tuli jopa pari pomppua, niistä pitää kyllä päästä eroon! Pöydällä vähän jännitti, mutta homma sujui silti ihan asiallisesti.
Tuomari oli hyvin tarkka, huolellinen ja hidas, ruotsalainen Carina Andersson Rapp. Kuulemma kääpiösnautserikasvattaja. Hän syynäsi koirat tarkkaan ja mittaili sormillaan mittasuhteita, sekä liikutti koiria tosi paljon. Ruskeista hän selvästi piti enemmän kuin mustista, mutta muuten hänen valinnoistaan olikin hieman hankala löytää punaista lankaa. Andersson Rapp siis palkitsi melko erityyppisiä ja -kokoisia koiria.
Pitsistä hän sanoi seuraavaa:
"Erinomainen kokonaisuus. Hienot pään ja
vartalon mittasuhteet. Hyvin kehittynyt eturinta ja rintakehä
ikäisekseen. Hyvin kulmautunut takaa, hienot leveät reidet. Liikkeet
yhdensuuntaiset ja sivulta hyvät. Mukava luonne, hyvin esitetty." ERI
Pitsin eturinta on siis viikossa ponnahtanut esiin, halleluja! (Vrt. Harto Stockmarin arvio viime lauantailta) Arvostelu pitää paikkansa kaikilta osin, harmi vaan, että palkintosijoille se ei riittänyt, eikä myöskään SA:han. Ehkä sitten ensi kerralla, tai sitä seuraavalla! Saman tuloksen ja myöskin hienon arvostelun sai Pitsin sisko Cara, joka oli omistajineen huristellut näyttelyyn Lappeenrannasta. Pitsi ja Cara olivat kyllä kuin kaksoset, tai niinhän ne oikeastaan ovatkin. Sama pää ja ilme, vain pieniä eroja mm. korvissa ja kuonossa.
Kotiin körötteli sangen hiljainen sakki, olimme ihan tyytyväisiä ja äärimmäisen väsyneitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti