Aamuagi

Perjantaina suoritettiin jo perinteeksi muodostunut aamuagi, eli itsenäinen treeni hallilla aamupäivällä. Tällä kertaa lämmittelylenkkeiltiin pinsujen kanssa läheisellä pururadalla, joka oli yllättävän kiva ja hyvässä kunnossa. Nämä ulkoilureitit ovat kyllä Porin parhaiten vartioitu salaisuus! Ei kai niitä nyt missään nettisivuilla kannata mainostaa, joku erehtyy niitä vielä käyttämään ja kuluvat moisesta tramppaamisesta.

Penni treenasi vain pujottelua ja A:n kontaktia (muita kontaktiesteitä ei ollut radalla), ja teki ne joka ikinen kerta täysin virheettä ja hyvällä vauhdilla. Mitä sitä sitten enempää hinkkaamaan, jos homma kerran toimii. Palkkasin nakkipallolla, tykkäsi kovasti ja vauhtia piisasi. Saa nähdä mitä kisoissa tapahtuu, ilmoitin sen nimittäin sinne ATT:lle 4.11. kolmeen kisaan. Lähtölistatkin tulivat nettiin uskomattoman aikaisin, agiradoilla on n. 15 osanottajaa kummassakin ja hyppärillä taisi olla 11. Pennin lähtövuoro oli siinä puolen välin paikkeilla. Iso ilo on tällä kertaa siitä, että maksit aloittavat, joten me saadaan kerrankin katsoa vierestä, kun toinen säkäluokka suorittaa radan ensin! Ongelmakohdat ja haasteet voivat toki minillä ja maksilla olla erilaiset, mutta auttaa se ainakin oppimaan radan ulkoa.

Pitsi puuhaili myös agitouhuja, hän harjoitteli hyppyjä rimat maassa ja putkia, ohjauskuvioina persjättöä ja takaakiertoa. Aloitustilanteet sujuivat jo aika hienosti, alussa oli taas vähän kohnausta, mutta kyllä se siitä. Koostin oikein videonkin Pitsun puuhista, niin kelpaa sitten joskus myöhemmin katsella.

Pitsi edistyy agin saralla mukavasti, yllättävän vähällä harjoittelulla. Kotona on harjoiteltu Pitsin omalla "minikeinulla," ja hän uskaltaa sitä pitkin jo kävellä aika hienosti, vaikka keinulauta liikkuu alaspäin. Jatkossa opetellaan lisää ohjaustekniikoita sekä paneudutaan kontaktien opettamiseen. Jospa tälle koiralle saataisiin heti kunnolliset kontaktit, ettei tarvi myöhemmin korjailla? No, joku viisas joskus sanoi, että kolmas koira  toden sanoo...

Perjantaina saatiin yllättäen lunta ja pakkasta, ja pitihän sitten lauantaina tempaista oikein perinteinen peltolenkki ojassa rämpimisineen. Penni oli onnessaan, Pitsi vähän ihmeissään, ja kummallekin näyttää nyt uni maistuvan.

Lokakuinen lumihanki 27.10. 2012