Niin siinä vaan kävi, että omista epäilyistäni huolimatta Pitsi ponnahti tänään kolmosluokkaan! En oikein vieläkään usko tätä todeksi, mutta sertiruusuke tuossa koirien potretin päällä nyt komeilee, ja kisakirjaankin on tämä asia merkattu, tarkistin ainakin kahdesti.
Kisat olivat Janakkalassa, samassa hallissa jossa oltiin Pennin kanssa joskus viime vuoden joulukuussa. Matkaahan tuonne oli aikas paljon enemmän kuin muistin, jotenkin luulin, että Janakkala on siinä heti Tampereen jälkeen, mutta ehei, sehän on vasta Hämeenlinnan jälkeen. Matkaseurakin joutui harmillisesti perumaan tulonsa päivää ennen kisoja, joten ihan kolmestaan sitten koirien kanssa köröteltiin taas kerran. Videoitakaan ei siis ole, kun ei ollut ketään kuvaamassa. No, ensi kerralla ainakin muistan tsekata kartasta kisapaikan sijainnin ennen kuin ilmoittaudun...
Tuomarina oli Ritva Herrala, jonka radat olivat vähän sellaisia piilovaikeita; etenkin nopean ja irtoavaisen koiran kanssa oli kyllä linjaamisessa tekemistä. Kahdella ekalla radalla saatiin se melkein nolla, eka rata kilpistyi pujotteluun, toka takaakiertoon, jossa olin itse huolimaton (en katsonut koiraa) ja koira sitten punki itsensä meikäläisen jalan, käden ja siivekkeen välistä jollain mystisellä tavalla. Pitsi kulki niin rivakkaa vauhtia, että etenkin ekan radan lopussa olin jo hätää kärsimässä, kun ei takaa leikkaamalla meinannut enää ehtiä mukaan!
Kolmannella radalla se sitten napsahti, meidän viimeinen nolla kakkosista. Vauhti oli huikean hyvä, etenemäksi tosin jäi vain 3,7 m/s, koska meikäläisen liian ronskista törkkäyksestä johtuen Pitska meinasi irrota väärälle esteelle, juoksi 7 m väärään suuntaan, kääntyi kutsusta ympäri ja juoksi sen 15 m takaisin oikealle esteelle. Puoli sekuntia hävittiin voittajalle, mutta eipä haittaa, seitsemän osallistujan kisassa myös toiseksi sijoittunut sai LUVAn. Ja palkintoja, ainakin lelun ja lahjakortin.
Ratojen plussat ja miinukset, sekä kuva kolmosluokan kääpiöpinseristä, joka tällä hetkellä makaa sohvalla onnellisena, vatsa täynnä juustohampparia:
+ Lähdöt onnistuivat täydellisesti. Pitsi istui heti ekalla käskyllä ja odotti levollisena ihan juuri niin kauan kuin käskettiin.
+ A-este 100% oikein juostu kummallakin agiradalla! Jee!
+ Vauhti oli hirmuisen hyvä, ja koiran keskittyminen, tätä lisää!
+ Puomin se tuli reippaasti koko matkan, ei kuitenkaan etujalat maahan asti.
- Puomilla täytyisi saada ne etutassut maahan saakka, tätä pitää harjoitella!
- Oma ohjaussuunnitelma ei aina ollut ihan juuri Pitsille optimaalinen, pitää siis edelleen yrittää kehittää omaa radanlukutaitoa ja kokeilla rohkeasti takaa ohjaamista ym.
- Pitää katsoa koiraa, vaikka on NIIN VITUN KIIRE, vai miten se OMD-ohjaustekniikka nyt meni...
 |
| Ei sitä nyt sateessa voinut kuvaa ottaa, siksi Astran etupenkki. |
Nyt pitäisi sitten miettiä Pitsillekin kolmosen kisoja, huhhuh! Ja miten ihmeessä onnistun samalla rataantutustumisella tekemään ohjaussuunnitelmat sekä Pennille että Pitsille, aargh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti