Pitsi oli eilen Tuulia Liuhdon koulutuksessa Lattiksella, ja oli kyllä niin antoisa treeni, että huhhuh! Rataantutustumisesta asti saatiin arvokkaita vinkkejä ohjauksiin ja linjoihin liittyen, iso painoarvo oli kontaktilla koiraan. Sehän se tuppaakin unohtua, kyllä sen tietää, että pitäisi katsoa, mutta eipä sitten aina tule katsottua, eikä vaadittua sitä katsetta siltä koiralta.
Rata oli pitkä ja paperilla vaikea, käytännössä osoittautuikin helpommaksi, kuin luulin. A-estettä emme voineet tehdä, koska hallin pienuudesta johtuen se oli jouduttu laittamaan aika lähelle seinää, enkä uskaltanut juoksuttaa Pitsiä seinää kohti, se olisi varmaan osannut siitä kyllä kääntyä, mutta pienikin kompastuminen tai liukastuminen olisi vienyt sen pää edellä seinään. Ei turhia riskejä, kiitos!
Treenejä ei nyt videoitu, kun olin viimeisessä vuorossa, mutta tässä nyt jotain koontia hommasta:
Hyvin meni tänään:
+ei jääty tahimaan mihinkään tiettyyn kohtaan, vaan saatiin koko rata tehtyä
+saksalainen sujui hyvin, samoin sitä edeltänyt persjättö
+poispäinkäännöstä saatiin kehuja
Parantaa olisi voinut:
-koiran draivi ja vauhti ei kokonaisuudessaan ollut sitä mitä se on kotihallilla
-omat jalat pitää siivota pois koiran linjalta nopeammin
Koulutus oli meikäläisen mittapuulla aika hintava, eikä varmaan juuri sen puolesta ole mahdollista Tuulian treeneihin päästä nyt, mutta tulevaisuudessa, kun tilanteet toivottavasti muuttuvat, pyrin varmasti hänelle uudestaan. Hienoa nähdä, että MM-mitalisti ja moninkertainen SM-mitalisti jaksaa aidosti motivoitua meidän ruohonjuuritasolaisten kouluttamisesta iltamyöhään asti! Siinä vasta esimerkki monelle vähemmän ansioituneelle asiantuntijalle!
---
Kesän ajan olen kouluttanut itsekin vähän agilityä, paria ryhmää viikossa. On ollut upeaa nähdä ryhmäläisten kehitys kesäkuun ekoilta alkeiskurssikerroilta tämän illan viimeisiin treeneihin, joissa päästeltiin ihan jo rataa, ja tehtiin oikein ohjaustekniikoitakin.
Isoimman vaikutuksen meikäläiseen ovat tehneet kurssilaisten koirat, joista jopa ne hiukan aremmatkin ovat kurssien aikana rohkaistuneet ja todellakin innostuneet omistajansa kanssa tekemisestä! Sen takia tämä ehkä onkin niin mainio harrastus, kun koiran ilon oikein näkee ja kuulee.
Täytyisi muutenkin yrittää pitää mielessä, että vaikka en noiden pinsujen kanssa siellä tuloslistan kärjessä kovin usein komeile, enkä varsinkaan menesty missään isommissa kisoissa, ollaan me tultu aika pirun pitkä matka omalta alkeiskurssiltamme, ja osataan aika paljon asioita, myös kisatilanteessa. Jotenkin sitä vaan on aina niin kriittinen, ja haluaa eteenpäin, vaikka on jo saavuttanut aika paljon enemmän kuin alkeiskurssilla ollessaan suunnitteli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti