Katsaus vuoteen 2016

On tullut jälleen vuosikatsauksen aika. Tänä vuonna jätän humanistivitsit väliin, ja siirryn suoraan asiaan.

Pennin vuosi on ollut aivan uskomaton.

Alkuvuodesta tahittiin puomiongelman kanssa, mutta ahkeralla ja oikeanlaisella treenillä on päästy siinä asiassa aina vaan parempiin tuloksiin. Täysin tyytyväinen en varmaankaan ole koskaan, mutta kyllä se nyt joten kuten tuntuu toimivan. Huhtikuussa Penni sai SM-nollat kasaan, ja osallistui siis kesäkuussa tokaa kertaa elämässään SM-kisoihin.

Ennen SM:iä tehtiin kuitenkin ikimuistoinen reissu, eli eka kisamatka ulkomaille, kisattiin siis Pohjois-Ruotsissa Luleåssa kahtena päivänä. Yksi palkintosijakin saatiin, pääosassa oli tutustuminen paikalliseen kisakulttuuriin. Kokemus oli sen verran positiivinen, että reissu tuskin jää viimeiseksi laatuaan!

Palkintoporsas Luelåssa Ruotsissa.

SM:ät olivat Lahdessa, sää ei tällä kertaa oikein suosinut. Joukkueradalla Pema teki melkein nollan, mutta liukastui keinulta. Yksilöissä se hyppäsi heti tokan hypyn väärin päin, mutta mitäpä tuosta, reissu oli hauska ja ikimuistoinen!

SM-kisapaikka perjantaina, kun keli oli vielä upea.

Heinäkuun Agipitseiltä alkoi Pennin mieletön pärjäämisputki. Se avasi SM-nollatilinsä ja otti peräti kaksi top3-sijoitusta ihan isoissa koirakkomäärissä! Olin onnesta soikea, ja kuvittelin, että ei tämän paremmin voi enää mennä!

Team P Agipitsien kuvakehyskuvassa.

Kyllä voi! Elokuussa Penni teki koko kisauransa suurimman saavutuksen, ja otti Vaasassa nollavoiton ja SERT-A:n käynnistäen valiokellonsa. Olen vieläkin tästä reissusta onnellisen järkyttynyt ja järkyttävän onnellinen!

Sertityttö Vaasassa merenrannassa.

Tämän jälkeen tehtiin kotikisoissa tupla, ja sen jälkeen toinen syyskuun piirnimestaruuskisoissa Raumalla. Piirinmestisten tupla riitti peräti hopeasijaan kisassa, jossa oli ollut peräti 27 koirakkoa, hyvä me! Osasin uumoilla, että tuplaan on mahdollisuudet, mutta mitalista en osannut edes uneksia. Näissä kisoissa Penni myöskin täräytti itselleen SM-nollat täyteen vuoden 2017 kisoja varten.

Satakunnan kennelpiirin Piirm-hopeamitalisti vuosimallia 2016!

Loka-marraskuussa huilittiin ja tehtiin lisää nollia, myös pari vähemmän onnistunutta kisareissua mahtui mukaan. Joulukuussa kisailtiin ihan muuten vaan, ja saatiin yllättäen kolmas sija hyppärillä Seinäjoella. Vuoden viimeiset kisat olivat itsenäisyyspäivänä TAMSKilla.

Pennin tavoitteena oli tälle vuodelle saada varmistelu pois, ja parantaa nollaprosenttia. Näissä on todellakin onnistuttu! Meno on radalla enimmäkseen rentoa, ja nollia on tehty peräti 21 kpl (Ruotsissa tehty mukana laskuissa). Viime vuoden nollaprosentti meillä oli 22%, tänä vuonna se on peräti 34%. Ei varmaan huippuluokkaa sekään, mutta onhan siinä meille huikea 12 prosenttiyksikön nousu! Nollavarmuuden kasvusta kertoo sekin, että tänä vuonna me puksuteltiin Pennin kanssa peräti neljä tuplanollaa. Viime vuoden nopein etenemä oli Pennillä ollut 4,07 m/s hyppärillä, tänä vuonna se pisteli menemään nopeimmillaan 4,23 m/s ja vieläpä agiradalla!

En nyt oikein tiedä, miten summaisin Pennin vuoden muuten kuin sanomalla, että on se kova koira. En aio sanoa, että onhan se hidas ja plaaplaa, mutta silti pärjää aina välillä ja plaaplaa, vaan totean, että on se kyllä taitava ja kovapäinen kisakaveri, ja olen minäkin sitä oppinut kisatilanteissa ohjaamaan. Voi olla, että 2016 on Pennin hienoin kisavuosi ikinä, en aio sitä latistaa pyytelemällä anteeksi tai nöyristelemällä. Nopein nolla voittaa, ja joskus se vaan on joku muu kuin se ennakkosuosikki. Nöyrin mielin silti jatkan tästä eteenpäin, sen verran haastavaa on Pemun kanssa kisaaminen ollut ennen tätä uskomatonta kautta, että pienikin menestys sen kanssa maistuu todella makealta. Tavoitteena meillä on jatkaa samaan malliin, tehdä rohkeita ja nopeita ratoja ja runsaasti nollia!

Penni harrasteli tänäkin vuonna verijälkeä, mutta kokeeseen ei uskaltauduttu vieläkään. Osansa oli toki koemaksuillakin, valmiin jäljen koe kun kustantaa satasen. Jospa ensi kesänä sitten?


Pitsin kausi ei ole tuloksellisesti ollut aivan yhtä huikea kuin Pennin, mutta on sekin ottanut valtavia edistysaskeleita kisaamisen suhteen!

Maaliskuussa Pitsi teki ensin ekan 3lkan nollansa Lappeenrannassa, ja sitten tykitti kotikisoissa tuplan tuupaten meikäläisen ekaa kertaa ikinä palkintopallille kolmosissa. Kaksi kolmossijaa samoissa kisoissa valoi uskoa ohjaajaan, ekaa kertaa pitkästä aikaa tuntui, että on tässä touhussa jotain järkeäkin!

Pieni koira, suuret palkintopussukat

Pikku hiljaa uskalsin laajentaa Pitsin "kisareviiriä", ja onnistumisia koettiin mm. ATT:n kisoissa yksittäisten nollien muodossa.

Kesällä Pitsi ei kisannut, mutta syksyllä se ponkaisi jälleen varsin sujuville radoille. A-esteen kanssa on ollut pientä ongelmaa, mutta emme anna sen masentaa itseämme. Sijoituksia Pitsi ei kerännyt enää loppuvuodesta, mutta sitäkin onnistuneempia suorituksia. Kisaamaan päästiin Seinäjoella, Maalahdessa ja jopa TSAU:n hallissa kahden radan kisoissa, koiran pysyen koko ajan rentona!

Pitsin tavoite tälle vuodelle on ollut saada kisasuorituksista sujuvia ja rentoja, ja siinä ollaan onnistuttu. Myös korkea nollaprosentti on ollut tavoitteissa, mutta siihen ei oikein olla kyllä päästy. Nollia Pitsi on tehnyt tänä vuonna 7 kpl, nollaprosentin ollessa 29%. No, ei huono sekään, mutta ilman A:n kontaktivirheitä oltaisiin varmaankin lähellä 50%:ia.

Ensi kaudella Pitsin tavoite on saada nollaprosentti ylös, eli vihdoin ja viimein A-este toimimaan. Siihen saadaankin apuja heti tammikuussa Iida Vakkurin juoksariseminaarista. Tulostavoitteena Pitsillä on päästä kolmen parhaan joukkoon mahdollisimman usein silloin, kun nolla napsahtaa. Ilman tätä A-ongelmaa asettaisin Pitsin tavoitteeksi sertin, mutta niin kauan kuin homma toimii osittain tuurilla, on mielestäni turha kurkotella kuuseen.

Pitsillä ei verijälkihommat oikein sujuneet tänä vuonna, se otti jopa hiukan takapakkia. Täytyy panostaa tähän ensi kesänä.

Pitsi saa jatkaa Turun suunnalla valmentautumista ensi vuonna, toivottavasti kuukausiyksärien merkeissä. En tiedä kumpi näistä on nyt ykköskoiran virassa, kun Penni vaan tuntuu pärjäävän paremmin, mutta Pitsin kanssa treenatessa opin itse enemmän uusia asioita.



Monta kisakautta olen jaksanut puurtaa sekä Pennin että Pitsin kanssa ilman varsinaista tuloksellista menestystä. Monesti olen myös pohtinut, onko tässä mitään järkeä, kun mielestäsi ihan hyvän nollan jälkeen olet sijalla 16, tai mikä pahinta, yliajalla. Tämä kisakausi on vihdoin osoittanut, että kyllä mekin joskus pärjätään, ja kyllä meidänkin kova työ ja ahkera harjoittelu joskus palkitaan. Menestykseen tarvitaan työn ja taidon lisäksi myös pieni ripaus tuuria, varsinkin tässä lajissa, ja sitäkin meille on tänä vuonna osunut aika ajoin.

Vuodelta 2017 odotan uusia tuulia ja taitoja valmentautumisen muodossa. Nyt on vihdoin minullekin mahdollista panostaa treenaamiseen, joten aion sen todellakin tehdä. Aloitin itse asiassa jo tänään, treenilistalla oli valsseja, japseja ja kontakteja...