Tallinnaan ja takaisin

Terveisiä Tallinnasta! Team Pöysti on kotiutunut reissultaan samalla pääluvulla kuin lähtikin, mitään hukkaamatta ja joutumatta ryöstetyksi. Reissu oli pitkä ja mutkikas, mutta kirjoitan siitä nyt hyvin tiivistetyn kertomuksen kuvineen ja tuloksineen.

Matkaan lähdettiin Porista linja-autolla klo 11, ja Helsingissä Kampin linja-autoasemalla vaihdettiin kulkupeliksi taksi. Taksikuski ihmetteli Pitsiä, että miten voi olla noin pieni koira noin hyvin koulutettu, ettei se edes hyppää kuljetusboksista pois ilman lupaa! Itse kyllä ihmettelin sitä, miten hienosti ja kärsivällisesti nuori ja kokematon otus matkusti linkkarissa 4 tuntia ja 40 minuuttia vain yhden pikaisen pissatauon turvin!

Näyttelykehiä Saku Suurhallissa, huomaa myös Hese!

Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen päästiin Länsisatamasta laivaan, ja parin tunnin keinuttelun jälkeen oltiinkin Virossa. Koirat (2 x kääpiö ja 3 x weimar) odottelivat laivamatkan kiltisti autossa. Hotellikin (Hotell Susi) löytyi pienen kiertoajelun jälkeen, ja pääsimme aavistuksen viileään huoneeseemme yöpuulle. Raikas huoneilma on kiva juttu, mutta 16 astetta on vähän vilpoinen nukkumislämpötila! Onneksi kämppä lämpesi nopeasti patterin, kolmen ihmisen ja viiden koiran turvin.

Väsynein ilmein kehässä lauantaina

Lauantaiaamuna suunnattiin näyttelypaikalle, siis Saku Suurhalliin n. 15 min ajomatkan päähän. Halli oli nimestään huolimatta pienehkö, tai oikeastaan aika sopivan kokoinen. Näyttelyjärjestelyt olivat hyvin samanlaiset kuin Suomessa, jopa kehäjärjestys on nykyään sama, ja lähes kaikki kehätoimitsijat puhuivat suomea tai ainakin auttavaa englantia.

Lauantain tuomarina meillä oli oikein mukavanoloinen, hymyileväinen Galina Kalininchenko (UKR), jonka arvio Pitsistä oli seuraavanlainen:

Hyvä koko ja sukupuolileima. Kuono voisi olla hieman täyteläisempi. Hieman pysty olkavarsi ja lyhyt etuaskel, muuten hyvä etuosa. Hyvin kulmautunut takaa. Hyvä luonne. Hyvä turkin laatu.

BIS3-kasvari ison kehän palkintojenjaossa! Koirat vasemmalta oikealle ADB Doris, Katinka, Diamond ja Viper.

Kilpailuluokassa Pitsi sijoittui toiseksi, ei siis saanut junnusertiä, mutta PN-kehässä tuomari poimikin Pitsin jatkoon, ja valitsi sen neljänneksi! Pitsi siis nappasi elämänsä ensimmäisen PN-sijoituksen tuloksella JUK2 ERI SA PN4. Olin hyvin tyytyväinen, ja kun vielä Pitsi debytoi kasvattajaryhmässä, joka oli KP ROP BIS3, kelpasi körötellä hotellille yöunille. Kasvattajaryhmiä oli isossa kehässä yli 20 kpl, joten kolmesta junnusta ja yhdestä valiosta koostuva ryhmämme pärjäsi yli odotusten.

Sunnuntaina skabat alkoivat tuntia aiemmin, tällä kertaa meille oli osunut tuomariksi virolainen Juta Haranen. Hänkin oli ystävällisen ja mukavan oloinen, ja käsitteli koiraa kauniisti pöydällä. Hän näytti tykkäävän Pitsistä kovasti:

Erittäin hyvä tyyppi. Yhdensuuntaiset pään linjat. Feminiininen pää ja ilme. Vahva ylälinja. Hyvin kehittynyt eturinta. Hyvä luusto ja kulmaukset. Erittäin hyvä luonne. Liikkuu erittäin hyvin.

Kasvarin kriisipalaveri kehässä sunnuntaina.

Pitsi esiintyi oikein eloisasti ja kauniisti kilpailuluokkaan asti, missä se harmillisesti säikähti jotain, eikä sitten nostanut häntää liikkeessä. Se päätyi taas toiselle sijalle, ja tuomari perusteli valintaansa sillä, että  hännän tulee pysyä ylhäällä. No, toinen sija ja SA on kuitenkin aika hyvä saavutus, vaikkei tänään PN-sijoitusta irronnutkaan. Se meidän eilinen neljäs sijakin meni hieman tukevalle, täystypälle veteraanille, jota kuulemma esitti joku tunnettu paikallinen näyttely- ja koiraharrastaja. Kasvari oli jälleen KP ja ROP, mutta isoon kehään ei nyt ehditty jäädä, kun piti rientää ostoskeskuksen kautta satamaan.

Laivamatka kotiin sujui väsyneen hilpeissä tunnelmissa, aikomus oli tulla junalla takaisin Poriin, mutta bongasinkin laivalla yhden vanhan tutun, jonka kyydissä päästiin Harjavaltaan saakka. Sieltä A nouti koko konkkaronkan, myös mummulassa talvilomaa viettäneen Pennin.

Koirat eivät ole olleet kovin väsyneitä epänormaalin viikonloppunsa jäljiltä, vaan juoksivat kumpikin ihan kelvolliset agitreenit maanantaina. Pennin ajattelin jopa ilmoittaa kisoihin. Lenkkeilyä on suoritettu lähinnä metsässä vapaana, se on mukavan rentouttavaa! Pitkien, pääasiassa boksissa vietettyjen päivien ja öiden jälkeen teki hyvää Pitsillekin vähän oikoa kinttujaan.



Reissu oli oikein hauska, ja päästiinpä myös tutustumaan uusiin koiraharrastajiinkin. Junnuvalion titteliä Pitsi nyt tuskin lähtee tavoittelemaan, otollisia näyttelyitä ei enää kovin montaa ole, eikä minulla ole mahdollisuutta koiraa lähteä niihin kuskaamaan ihan joka kuukausi. Toisten mukaankin sen toki voisi antaa, mutta toisaalta tämä on minun harrastukseni, enkä tiedä minkälaista harrastamista se sitten olisi istua kotona sohvalla ja odotella tuloksia. Aivan varmasti me vielä jossain vaiheessa suunnataan Viroon näyttelyyn, sen verran mukavasti matkailu taas pitkästä aikaa avarsi maailmaa! Eikä se koiran kanssa reissaaminen niin hankalaa ollut laisinkaan, Pitsille pitää kyllä antaa täydet pisteet matkasta, on se aika reissunainen noin pieneksi otukseksi!