Lempäälässä kisattiin siis agirata ja hyppäri, tuloksina 15 ja hyl. Agiradalla Penni lykkäsi nokan maahan tokan esteen jälkeen ja jäi paikoilleen seisomaan, siitä kun tokeni liikkeelle ohjautui yhtä hyvin kuin vanha Hiace kaurapuurossa. Siis venyen, valuen ja nytkähdellen. Kepeille rynnättiin osittain ohi, keinulla olin aivan liian hätäinen siihen nähden, että kyseessä oli kisatilanne, ja siitä seurasi lentokeinu. Hyppärillä koiran outous jatkui, tosin lievempänä, se tuli kakkosesteestä ohi kun tein ennakoivan valssin. Pujottelu meni päin persettä, loppusuoraan olin jopa ihan tyytyväinen, siinä oli jo hiukan juoksemisen makua. Radat olivat sinänsä oikein kivoja ja monipuolisia, treeniratoina niistä olisi saanut tosi paljon irti.
Viimeksi kun aloitin kisaamisen tauon jälkeen Penni oli ihan samanlainen, katseli maisemia, oli vähän hidas, ei oikein ohjautunut. Täytyy toivoa, että tämä on nyt sitä samaa, ja sitkeästi vaan ilmoittaa sitä kisoihin. Kipeä se ei vaikuta olevan, eikä sillä muutenkaan pitäisi olla mikään huonosti, ei juoksuja, valeraskautta tai muuta. Risoo vain jonkin verran se, että treeneissä kyllä mennään ihan mitä vaan, mutta kisatilanteessa helpommatkaan asiat eivät toimi. Asiaa pahentaa tietenkin se, että kun koira tuntuu vähänkin erilaiselta kuin normaalisti, en osaakaan ohjata sitä yhtään, ja pahennan tilannetta entisestään hosumalla tai kiukustumalla.
Ainoa positiivinen asia kisareissussa oli se, että Pitsi oli mukana totuttelemassa kisatunnelmaan (Best In -areena on tunnetusti ahdas ja erittäin meluisa), ja se pärjäsi reissussa kuin konkari konsanaan, ja oli alusta loppuun kovin iloinen. Kotimatkalla noukittiin yksi irtokoirakin kyytiin Putalan vanhan SEOn kohdalta ja toimitettiin se Kiikoisten löytöeläinpalveluun, se on kuulemma tänään päässyt takaisin kotiin, hieno juttu!
Noh, kisoja tulee uusia, aina ei voi voittaa. Seuraavat ovatkin sitten "kotikisat," siis tuolla tutulla Noormarkun hallilla, ehkäpä siellä onnistutaan sitten tavoittamaan edes oikeansuuntainen fiilis?
Maanantaina Pemu sai lepopäivän, ja Pitsi pääsi treeneihin. Viime kerran hienoista ja sujuvista pätkistä innostuneena otin kameran mukaan, ja pyysin kaveria kuvaamaan. Ei ehkä olisi pitänyt, tänään oikein mikään ei nimittäin sujunut hyvin; alussa Pitsi varasteli, mitä se ei ole ennen tehnyt. Pitää suorittaa asiassa pieni, sivistynyt kurinpalautus. Koira oli niin onnettoman innoissaan ja tohkeissaan, ettei meinannut oikein keskittyä mihinkään, vaan juoksi putkien ympäri ja oli muutenkin aika kohno.
Vaikeampana harjoituksena tehtiin pimeään putkikulmaan lähettämistä, suoralla putkella se onnistui aivan upeasti, mutkaputkella olikin sitten hieman ongelmia. Ongelmat ja niiden ratkaiseminen näkyvät videolla, katsokoon ken jaksaa.
No, oli sillä ainakin hauskaa. Alusta asti olen yrittänyt kehittää sen itseluottamusta esteillä, ja sitä sillä nyt ainakin näyttää olevan. Hallintaa voisi olla hieman enemmän. Energianlähteenä pikkupinseri tuntuu olevan aivan ehtymätön, tämä nimittäin haastoi kotona vielä pallon kanssa leikkiin, joten otettiin pieni keppitreeni. Rimat on nyt pikkuhiljaa nostettu 25 ja 30 cm korkeuksille, ja Pitsi onkin nyt parina kertana saanut pitää treenin jälkeen Back on Track -loimea. Näyttää neidille kelpaavan!
Yleensä en jaksa kovin kauaa olla agimasentunut, ehkä tämä tästä taas, kun saadaan yksi onnistunut treenikerta/koira.
P.s. Neljä yötä Tallinnaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti