Koirakuljetin ja vähän muutakin

On se sitten kivaa, kun on käsistään kätevä ja idearikas isä! Nyt se oli nimittäin aikansa kuluksi väsännyt pinskuille koirakuljettimen, eli siis pienen näyttelykärryn, joka sopii tuon meidän Vari kennel -boksin kuljettamiseen. Pyörät ostin siihen Ikeasta (maksoivat alle 5 e), runko on kai jotain jämäpätkää autotallin nurkasta, ja vetonarukin varmaan kierrätetty jostain. Kehikon sivuilla oleviin renkaisiin tulee siis kiinni mustekala, jotta boksi pysyy kyydissä. Kyllä nyt kelpaa reissata!

Kärrylle tuleekin käyttöä heti Tallinnan näytelmissä, joihin oli muuten tänään tullut aikataulut; Kääpiöitä oli ilmoitettu yhteensä 23 kpl/päivä, ja ne arvostellaan kumpanakin päivänä heti aamulla (klo 10 ja 9).  Tuomarimuutoskin oli meille osunut, sunnuntain tuomariksi oli vaihtunut paikallinen Juta Haranen. Lauantaina meidät tuomaroi Galina Kalinichenko Ukrainasta. Meikäläiselle ihan uusi juttu olivat nämä omistajalistat, jotka näyttelyjärjestäjä julkaisi kotisivuillaan aikataulun ohessa. Niissä oli siis aakkosellinen luettelo ilmoitettujen koirien omistajista, ja jokaisen nimen perässä oli koiran kilpailunumero, tai jos samalla omistajalla oli useita koiria, niin niiden kaikkien numerot peräkkäin. Mekin sieltä onneksi löydyimme, eli ilmoittautuminen on mennyt läpi. Aika metkaa julkaista tuommoinen lista, sen perusteella pystyy kyllä arvailemaan aika paljon muita osallistujia. Ehkä ideana on se, että kun nimensä löytää, niin tietää, että listoilla ollaan?

Tänään pääsin oikein kahden koiran kanssa juoksemaan agitreeneissä, ja kyllä teki hyvää! Rata oli melko suoraviivainen, siinä juostiin aina suoraan pätkä ja sitten käännettiin jyrkästi. Kepeille oli jyrkkä kulma, kontakteina puomi ja keinu.

Pitsi meni ensin, ja se kyllä yllätti! Homma alkoi jo hiukan muistuttaa agilityä, ja ihan oikean radan ohjaamista. Renkaalla tuli pari ohimenoa, eihän Pitsu ole tehnyt kuin sitä kotihallin rengasta ennen. Ennakoivat valssit sujuivat todella kivasti, välistävedonkin se oppi, kun vähän hinkattiin. Pimeä putkikulma löytyi helposti, mustaankin putkeen se irtosi hyvin. Yllättävän hienosti junnu jaksoi keskittyä, vaikka toistojakin tuli paljon. Ja putkille se irtosi melkeinpä paremmin kuin Penni! (mikä ei kyllä vaadi paljoa)

Penni oli vähän ärsyyntynyt siitä, ettei päässyt eilen mätsäriin, vaikkei se sellaiseen kyllä oikeasti haluaisikaan. Sisuuntuminen toi sopivasti tarmoa sen tekemisiin, ja Pitsin jälkeen Pemun ohjaaminen tuntui siltä, kuin olisi vetänyt pari vuotta käytössä olleet nahkasormikkaat käteensä. Ah, fits like a glove! Se ohjautui todella sujuvasti, niistoa piti toistaa pari kertaa, ja kepeillä tuli jokin oikosulku ensin, mutta kaikki meni kyllä yllättävän kivuttomasti. Ja aika pitkän rupeaman jaksoi Pemukin tehdä ilman, että innostus laantui. Tästä riehaantuneena ilmoitin sen Lempäälään kisoihin sunnuntaiksi, oujee!