Rokotukset, reeniä ja retkeilyä

Eilen lykättiin koiriin kennelyskärokotteet, siis ne sieraimeen laitettavat tipat. Penni yritti pistää vastaan ja rimpuili kuin pieni porsas sillä seurauksella että rokotetta oli myös omistajan naamavärkissä, eipä sitten tule mullekaan moista köhää. Pitsi otti homman iisimmin eikä edes ehtinyt laittaa vastaan. Vaa'allakin käytiin, Penni painoi 5,9 kg ja Pitsi 4,9 kg. Eläinlääkäri roplasi Pitsin kinttua ja totesi ettei siinä ole mitään vikaa, lenkkiä vaan, jos koira kerran käyttää jalkaa huoletta, ja niinhän se tekee.



Lekurin kehotusta noudatettiin, ja parina peräkkäisenä päivänä onkin retkeilty Ruosniemen metsissä ihan irtonaisena. Uusia polkujakin löytyi, sillä seurauksella että tänään kävin ostamassa vapaa-aikavirastosta suunnistuskarttoja (1 e/kpl), jotta päästään oikein avartamaan meidän lenkkireittejä. Tarkoitus on suunnata Ruosniemen lisäksi myös Rottajärvelle ja Kirkkokalliolle, jonkun paikallisen mielestä nekin varmaan sijaitsevat Ruosniemessä, mutta kuitenkin. Pärjäisihän siellä varmaan ilman karttaakin, mutta on se kiva tietää, meneekö polku mihinkään ennen kuin sitä on seurannut tunnin verran. Lisäksi on ihan hauska verestää suunnistustaitoja, edellinen kerta taisi olla lukiossa, silloin päädyttiin muistaakseni vahingossa keskelle lehmälaumaa.

Penni treenasi maanantaina, aiheena tällä kertaa oli pujottelu. Oli ihan kivaa vaihtelua tämä "teematreeni," tuli tehtyä monesta eri kulmasta keppejä ja monella eri poistumistavalla. Penni oli innokas ja nopea, kuten aina kun on namialustatouhuja luvassa, ja se kyllä suoriutui pääasiassa aika hyvin hankalistakin keppikulmista. Itselle tuottivat vaikeuksia etenkin valssin tekeminen koiran vielä pujotellessa, aina aiemmin kun olen vaan töpöttänyt suoraan koiran vierellä ja pidättänyt hengitystä, ettei koira tule keppien välistä pois. Muutenkin nämä vaikeammat kulmat vaativat vielä paljon harjoitusta meiltä kummaltakin, kolmosluokassa niitä on sitten kuulemma luvassa. Sinne me tosin ei kai olla pääsemässä, kun ei päästä mihinkään kisoihin, ja meidän tapauksessahan siinä voi mennä taas puoli vuotta ennen kuin se seuraava nolla napsahtaa.

Pitsikin kävi keskiviikkona vähän treeneissä, se harjoitteli pussia ja keinua. Pussi oli sen mielestä kumma juttu, ja se kyllä meni kivasti, mutta tarvitsee vielä paljon toistoja ennen kuin uskaltaa ihan radalla tehdä pussin. Keinun kanssa olen vähän pihalla, olen saanut siihen niin ristiriitaisia neuvoja, jopa samoilta ihmisiltä. No, jospa kuitenkin jatkan, kuten olen tähänkin asti tehnyt. A-este pitäisi aloittaa jo pian, ja kovasti olen nyt kallistumassa sen laatikkometodin puoleen. Ei se ainakaan kovin monimutkaiselta vaikuta, ja uskoisin, että sillä saadaan aikaan se mitä haluankin, nopea A ja varma kontakti. Pujottelua ei Pitsulla edelleenkään ole, en ole päässyt sitä tarpeeksi usein harjoittelemaan. Täytynee jatkaa harjoituksia (ts. aloittaa ne alusta) täällä kotona.