Kaikki tai ei mitään

Otsikon kliseinen lausahdus tuntuisi olevan Pennin motto agikisoissa, joko sen tulokset ovat melkoisen mitättömiä, tai sitten se keikkuu kärkisijoilla nolliensa kanssa. Tänään päästiin Lempäälässä maistamaan tätä jälkimmäistä, hieman harvinaisempaa herkkua. Penni siis tempaisi oikein kaksi nollaa, ensin hyppäriltä (hyppynolla meillä jo olikin plakkarissa) ja sitten vielä agiradalta, näinpä se siis sai SERTin ja  siirtyi kolmosluokan kääpiöpinseriksi!

Viimeksi Lempäälässä koira oli aika kamala, ja itsekin ärsyynnyn edelleen mystisesti kyseisellä kisapaikalla oleskelusta, ehkä melusta johtuen. Tänään meno oli onneksi tyystin erilaista kuin viimeksi, ja Lempäälä-kammo voidaan julistaa voitetuksi.

Hyppärin tuomaroi Johanna Nyberg, ja tekemistä radalla piisasi kakkosluokan tarpeiksi ihan kiitettävästi. Etenkin radan alku aiheutti monille päänvaivaa rataantutustumisessa, mikään linja kun ei oikein tuntunut järkevältä, ja aikamoisella riskillä mekin sinne putken oikeaan päähän päädyttiin. Jos niitä poispäinkäännöksiä ei olisi kuluvan talven aikana niin ahkerasti harjoiteltu, eipä olisi ollut toivoakaan! Pujotteluun mentiin hieman haparoiden, mutta oikein, ja vauhti pysyi koko radan ajan yllättävänkin sutjakkaana! Etenemä 3,92 m/s riitti toiseen sijaan, eipä jääty ykkösestä kuin pari kymmenystä. Eikä se niin haitannut, kun voittajakin sattui olemaan kääpiöpinseri, ikään kuin omaan joukkueeseen meni siis sekin palkinto.

Hyppärinollaa Penni ei olisi edes tarvinnut, mutta siitä sai kyllä kivan annoksen itseluottamusta agirataa varten. Radan oli piirtänyt tuomariharjoittelija, jonka nimi meni tällä kertaa ohi, mutta kiemuroita riitti tälläkin radalla. Jotenkin se silti oli meille hyppäriä sopivampi rata, sopivasti kikkailua ja sai siinä juosta lujaakin. Alun pakkovalssi osoittautui ihan oikeaksi ratkaisuksi, ja maltillinen (no, suhteellista sekin) eteneminen pujotteluu asti kannatti: ei lentokeinua, pujottelu oikein! Keppien jälkeen laitettiin hanat kaakkoon ja tehtiin vähän rumat kontaktit, mutta ohjaussuunnitelma toimi kuin junan vessa, kun vaan muisti pitää juoksuvauhdin yllä. Maalissa oltiin kolmisen sekuntia alle ihanneajan, ja sehän sitten riitti, paitsi sertiin, myös voittoon. Ei ehkä kaikkein kaunein suoritus, mutta tyylipisteitähän ei jaeta.

Enpä olisi uskonut, että jonain päivänä tämmöistäkin tuloslistaa katsellaan! Alun perin tavoite oli onnistua suorittamaan edes pieniä ratapätkiä, kisaamisesta ei edes haaveiltu, tai kaikkien esteiden osaamisesta. Oli jo ihan tarpeeksi jännittämistä siinä, että koira piti päästää treeneissä ulkokentällä irti, vieläpä ilman kaulapantaa! Muistan myös ajatelleeni alkeiskurssilla, että en kyllä varmaan tuommoisia valsseja opi tekemään, kyllä se varmaan riittää meille vaikka koko ajan juoksisinkin esteiden samaa puolta. Myöhemmin tavoite nousi epiksiin osallistumiseen, sieltä virallisiin, sen jälkeen onkin menty pääasiassa suoritustavoitteilla, kaikki ekan luokkanousun jälkeen tullut menestys on ollut lähinnä plussaa.

No mitäs nyt sitten tehdään, kun siellä "kuninkuusluokassa" eli kolmosissa kerran ollaan? En minä vaan tiedä, varmaan sitä mitä aina muutenkin, treenataan, käydään kisoissa ja koitetaan tehdä joku nollakin joskus!


P.s. Penni sai hirmuhienot palkinnot, kummastakin kisasta herkkuja ja ison pänikän FitDogin tuotteita, siis Recovery- ja Energy-jauheita. Ne on siis tarkoitettu palautusjuomaksi ja energiatankkaukseen, pitänee varovasti kokeilla tuota palauttavaa tänään. Tosin Pennin illallinenhan koostuu tietenkin jo legendaksi muodostuneesta tuplajuustohampparista, sellaisen olen sille nollista luvannut! Pitsi on ihan kateellinen, kun ei ole oikein mitään päässyt tänään tekemään, onneksi A lupasi tuoda sille mäkkäristä yhden kananugetin. Toivottavasti Pitsu ei ota sitä kettuiluna.