Ihan kuin tälle viikolle ei olisi tarpeeksi osunut hässäkkää, olinpa sitten vielä ilmoittanut Pitsin Euran ryhmikseen. Pitkään mietin, jäisinkö kuitenkin kotiin, mutta kun koira vaikutti ihan normaalilta, pirteältä ja hyvinvoivalta, päätin lähteä näyttelyyn. Meiltähän ajaakin Euraan vain 45 min, joten reissu ei ollut koirallekaan raskas.
Näyttelypaikkana Auramaan hallit nyt eivät olleet ihan luksusta, halli oli vetoisa ja pohjaltaan vähän liukas, meidän kehä jossain sivuhallissa, ja vessoinakin ulkohuussit. Pakkasta oli aamulla -20. No, erähenkisyys on aina eduksi koiraharrastuksessa, ja tätä varten sitä vararasvaa on perskannikoihin kerätty.
Kääpiöitä oli ilmoitettu 49 kpl, junnunarttuja käsittääkseni 8 kpl, ja tuomarina toimi venäläinen Nikolay Sedykh. Hän oli koirien mielestä vähän pelottavan näköinen, tumma ja parrakas, ja hänellä oli kova tarve suukotella koiria ja lässyttää niille venäjäksi. Muut olennaiset keskustelut ja sanelun hän suoritti saksaksi.
Pitsistä partasetä sanoi seuraavaa:
Hyvä tyyppi ja luonne. Elegantti. Esitetään hyvin. Kookas pää. Hyvä ylälinja. Tilava rinta, ei oikein hyvät liikkeet. JUK1 ERI SA
Pitsin pää on kyllä kaikkea muuta kuin kookas, ja rohkenen olla vähän eri mieltä noista liikkeistäkin, mutta saatiinpahan arvostelu. Muista suomentamistani arvosteluista päätellen sanavarasto ei miehellä kovin laaja ollut, mutta lämmittihän tuo luonteen kehuminen mieltä taas, etenkin kun moni muu koira ei tämän tuomarin "käsittelyä" oikein kestänyt. Näitä hän sitten rokotti antamalla EH:n. ERIn sai moni, SA:n kai aina kaikki luokassa sijoittuneet, eli punaiset ja pinkit nauhat eivät kovin tiukassa tänään olleet, kunhan vain osasi käyttäytyä.
Runsaasti kansoitetussa PN-kehässä pääsimme ekoina jatkoon, ja roikuimme pitkään mukana, mutta ei sitä sijoitusta meille tällä kertaa napsahtanut. No, niin varmoin ottein oli tuomari napannut Pitsin kilpailuluokassa ekalle sijalle, että olin siitä jo ihan hirveän iloinen, selvästi koira miellytti silmää. Viime viikonlopun kaksinkertainen kakkonen olikin tänään ykkönen!
Muutenkaan en tänään oikein osannut keskittyä näyttelytouhuun, mielessä pyöri edelleen torstain kauhukokemus koirien karkuretkestä. Eilen kirjoitin koko stoorin tänne blogiin, ja se kyllä jotenkin auttoi tajuamaan, että koko tapaus on nyt ohi ja loppuunkäsitelty. Silti en voi edelleenkään käsittää, että koirat ovat tosiaan tallessa! Välillä tekee mieli tarkistaa, että ne varmasti ovat täällä, eivätkä missään hukassa. Järjetöntä, tiedän, mutta kun on päivän pelännyt sydän syrjällään, on vähän vaikeaa rentoutua kovin nopeasti.
Kumpikin koira vaikuttaa edelleen ihan normaalilta, Pitsi kävi karkupäivän päätteeksi saunassakin lämmittelemässä, Penni on lähinnä nukkunut pitkiä päiväunia ja kerännyt voimia takaisin. Sille taisi tuo retki ottaa koville, se kulki paljon pidemmän matkan kuin Pitsi, ja joutui vielä löydyttyään ramppaamaan Pitsin perässä koko päivän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti