Huh, mikä reissu! Kauniita koiria, erinomaiset näyttelyjärjestelyt ja mukavaa seuraa sekä näyttelyssä että iltaohjelmassa, siis varsin hauska viikonloppu!
Kehä isolla Koolla!
Pitsin tulokset eivät ihan tavoitteita täyttäneet, lauantain tuomari oli hieman mielenkiintoinen tuttavuus kaikin puolin, ja totesi Pitsusta seuraavaa:
Winner 8.12.2012, Elina Tan-Hietalahti
Sopivan kokoinen, hyvin narttumainen, ääriviivoiltaan hyvä. Takaosa
saisi olla hieman voimakkaampi. Kaunis kaula ja selkälinja. Hieman
pyöreät silmät. Hyvät tassut. Suorat, hyvät etujalat. Etuosa saisi olla
selvempi. Hyvät värimerkit. Siistit, hyvät liikkeet. EH
Sunnuntaina Pitsi sai yllättäen elämänsä ensimmäisen pöytähepulin, enkä saanut sitä pideltyä kunnolla, joten tästä johtuen myös sunnuntailta saatiin EH. Muuten tuomari kyllä tuntui Pitsistä tykkäävän, ja nosti sen kilpailuluokassa EH:n saaneiden joukosta neljännelle sijalle:
Voittaja 9.12.2012, Linda Jürgens
Erittäin hyvä tyyppi. Sopiva koko, lyhyt runko, riittävä luusto. Melko
hyvä pää. Kuono-osa pitäisi olla pyöreämpi. Hyvät kulmaukset,
kaulalinja. Liikkeessä heittää takajalkoja hieman ylös. Tarvitsee
kokemusta, hermostunut. Hyvä väri ja turkki. Täydellinen hammasto. EH4
Videossa juoksenteluosuudet sunnuntailta, Pitsin yksilösuorituksessa oli valitettavasti kuvaajalla käynyt pikku moka, joten sitä ei nyt saatu taltioitua jälkipolville.
Vaikka tulokset hieman jäivät siitä, mitä alunperin toivottiin, oli reissu muutoin kaikin puolin varsin onnistunut. Hotellimme Radisson Blu Seaside oli tosi viihtyisä, meidät oli sijoitettu alimpaan huonekerrokseen ja saipa Pitsi vielä respasta puruluunkin kun hotelliin kirjauduimme! Illalla käytiin lenkillä Koffin puistossa, ja ilman Pitsiä nepalilaisessa ravintolassa herkuttelemassa. Pitsi odotteli hotellihuoneessa ihan tyytyväisenä, oli ilmeisesti nukkunut sen aikaa kun olimme poissa. Muutenkin sopeutuvainen Pitsulainen matkusti varsin hyvin, ja käyttäytyi reippaasti sekä näyttelypaikalla että muualla, vaikka eräs amerikanakita kävikin hieman liian tuttavalliseksi.
Järjestelyt Messarissa olivat hyvät, autojonoa ei ilmeisesti voi välttää, eikä parkkipaikkojakaan voi rajattomasti olla käytettävissä. Shoppailtavaa olisi ollut vaikka millä mitalla, harmi vaan, ettei sitä kuljetusboksia sitten löytynyt. Kissankuljetuslaatikkoja olisi kyllä ollut, ja kevythäkkejä, muttei koirien lentobokseja. Pitsi-parka kun ei muita rusetteja reissultaan saanut, niin osti sitten itselleen ja Pennille hupiruusukkeet muistoksi. Lisäksi ostimme rotuyhdistyksen kojulta rotumääritelmän tulkintaohjeen, joka oli kyllä yhtä tyhjän kanssa, onneksi ei ollut kallis (3 euroa). Olen joskus lukenut kultaisten noutajien vastaavan pumaskan, ja tämä kääkkäversio oli siihen verrattuna harmillisen suppea, ja siitä puuttuivat kokonaan havainnollistavat piirrokset ja tyypillisimmät virheet.
Reissun parasta antia oli tietysti tuttujen treffaaminen, saatiin vaihtaa kuulumisia porukalla ja siskokset saivat vähän tehdä tuttavuutta toisiinsa. Pitsin upea sisko Fiona nappasikin lauantaina junnutittelin itselleen täysin ansaitusti, onnea Sanna ja pikku-Fiu!
Pitsi poseerauslavalla hieman huonosti aseteltuna
Joulukuun lähestyessä puolta väliä pitäisi aloittaa ensi vuoden suunnittelu. Mitkä näyttelyt kierretään, mihin agikisoihin pyritään osallistumaan? Missä välissä Pitsi treenataan kisavalmiiksi? Turku KV:hen olen jo Pitsun ilmoittanut, se on 20.1., muuten suunnitelmat ovat vielä auki. Onneksi agikisoja on niin paljon, että niitä voi näppärästi poimia kisakalenterista niille viikonlopuille, jolloin ei näyttelyitä ole. Kotonakin pitäisi kuulemma ehtiä joskus olemaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti