Humanisti otti laskimen kauniiseen käteen, ja yritti laskea tälle pian päättyvälle vuodelle tulostilastoja. Siis Pennin agilityn suhteen. Tässä tulokset, en vastaa oikeellisuudesta:
Virallisia startteja koko vuonna yhteensä: 15 kpl (joista 13 kpl äitiysloman jälkeen)
Nollia kaikista starteista: 2 kpl eli 13,3%
Startteja/kk: 1,25 kpl
Startteja/viikko: 0,28 kpl
Paras etenemä: 3,95 m/s (1.12. Seinäjoella, agirata C, tuomari Minna Räsänen)
Prosenttilaskut nyt ovat melko turhia, kun startteja kokonaisuudessaan oli niin vähän. Jokunen startti ja nollakin ollaan tehty myös epiksissä, mutta en jaksa niitä nyt blogin uumenista kaivella. Etenemiä on vaikea vertailla, tuo nopein kun oli ainoa nollalla läpi päästy agirata, ja ne mistä selvittiin vitosella, olivat yleensä keppivitosia, eli korjaaminen kestää ja vääristää etenemää (vrt. riman pudottaminen).
Pennin agivuoteen olen muuten tyytyväinen, mutta pujotteluongelmat pitkin kesää varjostivat kisaamista, ja onnistumisia ei koko vuonna päästy kisatilanteissa kokemaan ennen kuin joulukuussa. Muutenkin olin toki poissa pelistä puoli vuotta, sattuneesta syystä.
Treenipuolella onnistumisia koettiin sitäkin enemmän, koiran vauhti on kasvanut vuodessa huomattavasti, samoin ohjaajan, ja tuntuu, että koira on nyt tämän kesän ja syksyn aikana toden teolla syttynyt lajiin. Lisäksi olen oppinut uusia ohjaustekniikoita ja kehittynyt vanhoissa, radanlukutaitoakin on tullut lisää. Silti tuntuu, että se 2- ja 3lkan välinen porras on huiman korkea, ja että eihän meillä nyt kolmosten kisoihin ole asiaa vielä vuoteen. Kuitenkin nyt ollaan sen yhden LUVAn päässä SERTistä, eli menolippu kolmosiin voi napsahtaa kohdalle jo seuraavissa kisoissa. Tai sitten puolen vuoden päästä, ken tietää. Taas pääsee rastittamaan ilmoittautuessa sen luokkanousumahdollisuusruudun, jipiaijee. Todellisuudessa ne kolmosten radat eivät ole yhtään sen vaikeampia kuin meidän treeniradat, ja onhan nyt jo kakkosissakin nähty hurjaa hajontaa ratojen vaikeusasteissa. Porras taitaa siis olla kisaajan korvien välissä.
Pennin tavoitteet vuodelle 2013?
- saada pujottelusta sen verran luotettava, että koiran uskaltaa kisatilanteessakin vain lähettää pujotteluun ja itse irrota johonkin päin. Yleensäkin saada suoritukset kisa- ja treenitilanteessa lähemmäs toisiaan.
- kontaktit kuntoon 2013
- tulospuolella: 1) 3lkaan nouseminen 2) edes 1 puhdas nolla siellä kolmosissa (siis ei yliaikaa!)
Entäs Pitsi, joka täyttää muuten ensi viikolla vuoden?
Näytteypuolella en oikein osaa tavoitteita asettaa, kun en oikein osaa arvioida, mikä olisi tämän koiran kohdalla realistista. Ensisijaisen tärkeää olisi saada koiran esiintymisestä niin varmaa ja viehättävää, että siitä ei ainakaan koskaan jäisi sijoitus kiinni.
Agipuolella on itseä jäänyt harmittamaan se, miten vähän olen loppuviimeksi Pitsin kanssa ehtinyt asioita opetella ja harjoitella. Se osaa nyt vuoden vanhana huomattavasti vähemmän, kuin olisin halunnut sen osaavan. No, vauva ja pentu yhtäaikaa oli kuitenkin mielestäni onnistunut kokeilu, ja ehtii se koira sitä agia tehdä myöhemminkin. Mieluummin aloitan esim. pujottelun ja jyrkät kontaktit nyt vuotiaana, kuin liian aikaisin, ja sitten murehdin kun paikat paukkuu. Toivon, että kärsivällisyys uran alussa pidentää sitä sitten toisesta päästä. Näin se on ainakin hevosten kanssa.
Pitsin agitavoitteet:
- olla kisavalmis vuoden 2013 loppuun mennessä, eli:
-koira kuuntelee ohjausta
-kontaktit kunnossa
-pujottelu toimii ja on itsenäinen
-koira kestää kisatilanteen ja pystyy toimimaan siinä
-Tulostavoite: startata onnistuneesti virallisissa kisoissa.
Siinä pikku-Pitskulle tavoitteita! Sitä, etteikö koira noista selviytyisi, en epäile hetkeäkään, mutta se on sitten juttu ehdinkö sille kaikkea opettaa. Sulaisi nyt nuo lumet ainakin, että pääsisi takapihalla treenailemaan pujottelua ja muuta. Tänään treenittiin olohuoneessa keinua ja puomi kontaktia, oujee. Pitsi oli reipas ja taitava kummassakin, muisti oikean asennon yllättävän nopeasti, vaikka edellisestä harjoituskerrasta on aikaa melkein kuukausi. Keinukin oli vaan hauska, ekaa kertaa annoin sen laskeutua vapaasti maahan saakka (keinun ja laminaatin välissä lampaantalja).
Seuraava jännitysnäytelmä onkin sitten uusi vuosi ja ilotulitteet, Penni ei niistä ole moksiskaan, mutta Pitsulle raketit ovat ihan ensimmäiset. Jotenkin luulisin, ettei se niistä välitä, kun ei kerran kukaan muukaan. Eikä se taida olla kovin ääniherkkä muutenkaan, ei tässä talossa ainakaan liian hiljaista ole... ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti