Kisapaikka oli todella mukava. Wallsport Areena oli avara, valoisa, lämmin (n. 15 astetta) ja kaikilla mukavuuksilla varustettu. Ihan vieressä kulki lukematon määrä metsäpolkuja, ja hallin pohja (tekonurmi + kumirouhe) oli todella hyvä, sekä itselle, että koiralle. Kanttiinissa kelpasi pankkikortti, ja ilmeisesti jossainpäin rakennuskompleksia olisi ollut myös pizzabuffet, johon emme valitettavasti ehtineet tutustua.
Ensimmäinen agirata vaikutti hieman sekavalta, ja syykin siihen löytyi nopeasti: kyseinen rata ei suinkaan ollut se rata, jonka tuomari oli kisaan suunnitellut, vaan edellisen luokan (1lka) radasta improvisoitu hässäkkä, jossa oli vain muutettu numerojärjestystä. Ratkaisuun päädyttiin aikataulullisista syistä, eikä se välttämättä ollut huono idea, koska kisat saatiin kuitenkin päätökseen aikataulun mukaisesti klo 18:30. Tälle radalle starttasimme hieman jännittyneinä kumpikin, ja heti kolmantena esteenä ollut pujottelu meni niin perseelleen kuin mennä vain voi. Minä ryntäsin, koira ryntäsi, kumpikaan ei edes katsonut mihin ollaan menossa. Tästä sisuuntuneena aloin hosua, ja ohjasin Pemun keinulle liian kovassa vauhdissa, lopputuloksena komea lentokeinu. Rata suoritettiin virheittä loppuun, ei niin tyylikkäästi mutta ainakin vauhdikkaasti. Tuloksena siis 10 rv, ja ilmeisesti viimeinen sija hyväksytyn tuloksen saaneissa. Jippiaijee.
Seuraava kisa oli hyppäri, joka vaikutti kammottavan kiemuraiselta. Radan keskivaiheilla oli seitsemän esteen hässäkkä, jossa joka esteellä piti tehdä jotain kommervenkkiä; putkijarrutusta, ennakoivaa valssia, puolivalssia ja vaikka mitä. Hyllyjä ropisi makseissa, eikä kukaan saanut nollaa, joten kun rataantutustumisessa kuulin, että vaadittu etenemä oli 3,6 m/s, olo alkoi olla hieman toivoton. Radalle kuitenkin lähdettiin sillä ajatuksella, että pujottelu on saatava sujumaan, ja näinhän siinä kävi, että sekä pujottelu että se hankala pätkä sujuivat hienosti. Viimeisellä putkella mielessä kävi nolla, ja maaliin päästessä oli pakko kuvanauhalta tarkastaa, että ei, ei se tuomarin käsi kyllä noussut missään vaiheessa! Suoritus oli muuten ihan ok, mutta heti pujottelun jälkeen Penni meinasi livahtaa samaan putkiansaan kuin moni muukin, onneksi ehdin kutsua sen pois. Fiksua olisi toki ollut estää se livahdus ohjauksella jo etukäteen, mutten mukamas ehtinyt? Meno ei ehkä ollut maailman kauneinta ja sujuvinta, mutta lajissa ei ilmeisesti tyyllipisteitä jaeta. Aikaa ei hirveästi käyttämättä jäänyt, tuloksemme oli -2 ja jotain, joka oikeutti kuitenkin kisassa toiseen sijaan ja LUVAan.
Edellisen kisan menestyksestä onnellisena en melkein saanut omaa keskittymistä kasaan viimeistä, teknistä mutta mukavan juostavaa agirataa varten, ja vielä kolme koirakkoa ennen meidän vuoroa oli epäselvää, miten radan alkupätkän suorittaisin. Vaihtoehtoina oli jättää koira lähtöön ja kutsua 3. esteeltä (linja neloselle oli näin parempi ja nopeampi) tai sitten kutsua 1. ja 2. esteen välistä, jolloin reitti oli hieman hitaampi. En ollut lainkaan varma, pysyisikö Penni lähdössä kun kävelen niin kauas, mutta päätin kuitenkin kokeilla. Näinhän sen treeneissäkin tekisin, eikä nyt muutenkaan kahta nollaa voi samana päivänä saada, eihän? Pysyihän se siellä, tosin sen pää heilui kuin vieteriukolla ja silmät pyörivät päässä, mutta se pysyi. Alku siis onnistui, ja yllättäen myös pujottelu, ja radan puolivälissä meno alkoi tuntua ihan vaan hirveän hauskalta. Radan teemana oli selvästi koiran hallinta myös kovemmassa vauhdissa, piti uskaltaa vähän ottaa riskejä. Penni eteni melko nopeasti ja todella kuuliaisesti, se ohjautui yhtä hyvin kuin treeneissä! Loppusuoran auetessa laitettiin vielä isompaa vaihdetta silmään, ja riskillä annoin eteen-käskyn, linja kun ei ollut suora, ja oli siinä muurikin matkalla. Pemu kuitenkin eteni vauhdikkaasti maaliin ja poimi oikeat esteet matkan varrelta! Maalissa fiilis oli mahtava, mutta vilkaisu ajanottotaululle toi pettymyksen; aikamme oli 42 ja jotain, ja muistin, että enimmäisaika radalle olisi ollut 40 sekuntia. Koira sai tietenkin suorituksestaan asianmukaiset kehut ja palkat, olihan nyt yliaikanollakin paljon parempi suoritus, kuin meidän viimeaikaiset hyllyt ja keppivitoset. Hetken kuluttua kuulutettiin epävirallisia tuloksia, eikä nimeämme mainittu kolmen kärjessä, joten aloin pakkailla kamoja ja pukea koiraa jäähdyttelylenkkiä varten. Samaan aikaan suoritettiin palkintojenjakoa, ja yllättäen meidät kutsuttiin sinne, kolmannelle sijalle, ja vieläpä LUVAn saaneina! Epävirallisissa tuloksissa ei siis ollutkaan mukana meidän tulosta (jokin moka kuuluttajalta?), vaan olimme ihan oikeasti tehneet nollan ajalla -7, etenemä 3,95 m/s! Penni perhana oli siis tehnyt elämänsä ensimmäisen tuplanollan virallisissa, sijoittunut kahdesti 3 parhaan joukkoon ja saanut samalla kisareissulla kaksi LUVAa!
Fiilis radalla oli parempi kuin koskaan ennen, koira oli nopea, kuulolla, ja reagoi ohjaukseen hienosti. Itsekin olin vähemmän pökkelö kuin kisoissa yleensä, ja maltoin keskittyä kunnolla etenkin siihen pujotteluun. Kun huomasin, että koira toimii hienosti, uskalsin ohjata hiukan riskilläkin ja aiempia kisatilanteita rennommin. Ohjaussuunnitelmat toimivat toivotunlaisesti, ja muistin jopa tehdä sen suunnittelemani putkijarrutuksen, vaikka se usein kisatilanteessa unohtuu tai myöhästyy. Tähän flow-tilaan kun pääsisi useamminkin! Jos jotain korjattavaa oman ohjauksen lisäksi pitää etsiä, niin pujottelu voisi tietenkin olla huomattavasti nopeampi ja varmempi. Myös kontakteilla olin paikoitellen huolimaton, niihin pitää alkaa panostaa enemmän myös kisatilanteessa. Monia kaarteita olisi voinut pienentää paremmin ajoitetulla ohjauksella, ja voittaa aikaa.
Kotimatka sujui väsyneissä, mutta onnellisissa merkeissä, matkaseurana ollut Ansa-bortsukin oli saanut LUVAn, ja päässyt sekin palkintopallille kahdesti. Näin onnistunutta kisareissua ei meillä koskaan vielä ole ollut, enkä tiedä tuleeko ikinä olemaankaan, joten nyt pitää nauttia kun kerrankin onnistuu!
 |
| Pennille on jokaisesta nollasta kakkosissa luvattu juustohamppari, kisojen jälkeisenä päivänä hän lunasti luvatun palkintonsa: tuplanollasta tuplajuusto! Kyllä maistui! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti