Tänään pinserimobiili suuntasi Tampereelle pentu- ja veteraaninäyttelyyn. Skabat käytiin Kaupin vinttikoiraradalla, joka sijaitsi ihanan metsäisen ulkoilualueen laidalla, polkuja riitti vaikka muille jakaa! Muuten näyttelypaikka ei sitten ollutkaan oikein ihanteellinen, parkkialueelle ajettiin sisäänkäyntialueen & rokotustarkistusjonon läpi, ja mutaa oli kaikkialla. Sekä parkkis että itse kehäalue kun olivat nurmea, joka oli hieman jo kärsinyt aamupäivän aikana kävelijöistä ja etenkin autojen renkaista. Onneksi laitoin harmaat farkut, niissä ei näkynyt tuore eikä kuivunut muta. Ja onneksi kääpiöpinserit sattuvat olemaan mustia ja lyhytkarvaisia, eivätkä esim. valkoisia hevilettejä. Aika epätoivoisia pissatusyrityksiä nimittäin nähtiin esim. shizujen ja lhasa apsojen kehän laitamilla...
Pentuja oli ilmoitettu yhteensä 11 kpl, Pitsin luokassa (nartut 7 - 9 kk) 2 kpl. Tällä kertaa kävi niin, että Pitsi ei oikein ollut tuomarin makuun, ja oli toinen, eli viimeinen, ei KP:tä. Arvostelu oli seuraavanlainen:
"Narttumainen kokonaisuus. Oikeat pään mittasuhteet, hieman hento
kuono-osa. Eturinnan tulee kehittyä. Normaalisti kehittynyt runko. Vielä
melko kuroutunut alalinja. Liikkuu hyvin sivulta." PEK2
No tylsäähän se olisikin, jos aina voittaisi! ;) Tavoite (KP) ei nyt täyttynyt, ja sinänsä vähän tylsää, että juuri viimeinen pentunäyttely menee mönkään, mutta koiran esiintymiseen ja käytökseen näyttelypaikalla on todella tyytyväinen! Pitsi ei jännittänyt lainkaan kehässä eikä sen laidalla, pöydällä sen polvet olivat hieman vetelät, mutta maassa seisoskelut ja juoksemiset sujuivat paitsi mallikkaasti, myös iloisesti! Nyt alkoi se kääpiöpinserille niin oleellinen temperamentti nostaa päätään! Kostea nurmi (jossa oli juossut jo yli 40 koiraa) houkutteli monia nuuskimaan, mutta Pitsillä ei ollut moisesta puhettakaan, se suorastaan leijaili eteenpäin tarkkana kuin porkkana, niin kuin kääkättimen kuuluukin. Hieno tyttö!
Pennikin oli matkassa mukana ihan vaan turistina, ja ilostui päästessään metsäpoluille pöhkimään. Paikalla oli myös Pennin kasvattaja, jonka kanssa juteltiin mukavia pitkät pätkät, kerroin mm. miten hienosti koirat ovat ottaneet vauvan vastaan, ja kasvismamma oli oikein tyytyväinen. Pitsin tänään voittanut narttu oli muuten Pennin siskopuoli (sama isä), joten ei se ehkä niin kamalaa ollutkaan sille hävitä! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti