Eilen poikettiin nopsasti agikisoissa Lempäälässä TAMSKin koiratallilla. Poikkeama oli todellakin nopsa, kun tarjolla oli vain yksi startti, joten paikalla viivyttiin vain n. 1½ tuntia. Suuri kiitos tästä ripeydestä (etenkin mukana olleen vaunuihmisen vuoksi) kuuluu TAMSKin ystävällisille toimitsijoille, jotka antoivat meidän kisakirjan jo hiukan etuajassa takaisin, ei tarvinnut odotella kaikkien säkäluokkien loppuun asti! Kiitos!
Tuomari oli meille uusi tuttavuus, siis Salme Mujunen, ja radat olivat suoraansanoen todella suoraviivaiset niin 1- kuin 2-luokassakin. Ykkösissä rata oli jopa niin suoraviivainen (W-kirjaimen mallinen), että ohjaajien juoksuvauhti ei millään voinut pärjätä suoralla linjalla rimoja roiskivalle koiralle. Meidän eli kakkosten rata oli todella helppo ja selkeä, kolme valssia taisin koko radalla tehdä, ja tietty pari persjättöä mutkaputkesta. Rata oli siis helpompi, kuin suurin osa näkemistäni ykkösluokan radoista.
Penni oli koko radan ihan mukana ja kartalla, pysyi lähdössä hienosti, ja totteli ohjausta melko hyvin. Tämä oli siis jo parempi saavutus, kuin olisin maanantain PMS-treenien perusteella osannut odottaa. Suurin koetinkivi, pujottelu, oli sijoitettu superhelpolla sisäänmenokulmalla loppusuoran alkuun, ja siihen asti päästiin nollilla. Mokasin itse pujottelun aloituksen (seisoin tumput suorina kun koira tuli putkesta, ja sitten ryntäsinkin paniikissa liian lähelle puojttelua) ja eka yritys meni pitkäksi. Toisella yrityksellä päästiin koko pujottelu ihan sujuvasti loppuun asti, ja maalisuorakin juostiin ainakin jonkinlaista vauhtia. Tulos oli siis 5 rv ja aika -4 ja jotain, etenemä 3,39 m/s (mukana tietty se pujottelun korjaus). Penni tuntui vähän hitaalta, muttei varsinaisesti huonolta, onhan se hallin kumimattopohjakin aika erikoinen. Tällä hiukan puolivillaisella suorituksella irtosi ilmeisesti kuudes sija.
Edelleen mulle on hiukan mystistä se, mitä mun ohjaukselle tapahtuu kisatilanteessa. Kaikki sujuvuus ja rytmi katoaa, ja koko homma tuntuu niin hirveän hankalalta ja töksähtelevältä, onneksi ei tälläkään kertaa ollut videokameraa mukana. Jos vertaa mun taitotasoa treeneissä ja kisoissa, on treenien "taitomäärästä" käytössä kisatilanteessa n. 30%. Mitenkäs tuota lukua saataisiin kasvatettua? Kisakokemuksella ja kisarutiinilla? Ehkäpä, siksi ilmoitinkin Pennin sinne Seinäjoelle 1.12., vaikkei eilinen meno ihan täydellistä ollutkaan. Ekassa kisassa aina jännittää, toka ja kolmas yleensä sujuvat jo hiukan paremmin. Päästään siis kokeilemaan sitä paljon kehuttua Wallsport-areenaa, tuleepahan sekin nurmi testattua. Tämän kisan jälkeen tuleekin kisatauko, takaisin asiaan päästään ehkä tammikuussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti