lauantai 10. marraskuuta 2012

Aikainen lintu ja niin edelleen

Kyllä kannatti raahautua agihallille treenaamaan aikaisin aamulla! Kuljetusteknisistä syistä järkevintä oli käydä tekemässä omatoimitreeni lauantaiaamulla klo 7:15 - 8:15, mistään muusta syystä se ei kyllä järkevää ollutkaan. Oli vielä pimeää, vettä vihmoi, ja vaunuihminenkin oli mukana tuhisemassa ensimmäisiä, aavistuksen aikaisia päiväuniaan.

Pitsi harjoitteli putkeen irtoamista suoralla putkella eri kulmista, sujui hienosti. Hän harjoitteli myös puomin kontaktia naksuttimen kanssa, sujui hienosti sekin. Sen uskaltaa kohta varmaan päästää puomille ilman taluntinta, kiire kontaktille on kova, muttei järkeä sumentava. "Rataharjoitteena" Pitsi teki pätkää, jossa oli hyppy, pakkovalssilla 90% mutka putkeen, ja sieltä hyppy edestä ja hyppy takaa. Hyvin meni, se reagoi pakkovalssiin niin hyvin ja nopeasti, että kääntyi jo ennen putkea ja kiersi siis sen ympäri. Pitsin kanssa ei tänään tehty paljoa, sillä on nimittäin huomenna ihan oikeatkin treenit taas pitkästä aikaa, oujee. Melkeinpä tekisi mieli mennä sen kanssa johonkin toko-kurssille, että tuo meidän välinen työskentelykontakti vähän paranisi, ja hallin (ärsyttävän pölisevän) pohjaan nuuskiminen vähenisi.

Penni puolestaan oli aivan loistava! Sen kanssa aloitettiin naksuttelemalla puomin kontaktia takaisin kuntoon, se siis tuppaa pysähtymään liian aikaisin. Pysähtyy kyllä ihan satavarmasti, mutta liian aikaisin. Hetki siinä taas meni, ennen kuin hän hoksasi, mutta kyllä ne etujalat taas maahan saatiin, ja monta kertaa. Pujottelua tein muutamaan kertaan, ja ihan lopuksi tein hieman uskaliaan yrityksen, siis ratapätkän, jossa kepit tehtiin leijeröimällä. Se onnistui! Jouduin toki äänellä kannustamaan Pemua, että se meni loppuun asti, mutta ei se nyt kyllä edes epäröinyt. Tästä hyvästä se sai nakkipallon ja miljoona nakkia ja hirveästi kehuja. Jos joku olisi vuosi sitten sanonut, että tuo koira menee (yleensäkin joskus) kepit leijeröimällä ja vielä ilman etupalkkaa, en todellakaan olisi uskonut! Vuosi sitten oltiin nimittäin siinä tilanteessa, että koira piti kädellä vetää pujottelusta läpi ja lähinnä toivoa parasta. Toivoa siis on! Kisakuume on kova, mutta mitään ei oikein ole missään ennen kuin joulukukuussa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti