Kisareissu Lietoon ei ollut mikään katastrofi, vaan tavoitteet täyttyivät, vaikkei meno ihan mallikelpoista ollutkaan. Tulokset olivat 5, hyl ja hyl, mutta meininki oli huomattavasti tuloksia hauskempi.
A-kisa, agirata, 5, sij. ehkä 7.
Tällä radalla meidän suoritus oli yksi niistä, minkä jälkeen voi vain raapia päätään ja miettiä, mitä ihmettä äsken tapahtui. Koira jäi hyvin rauhallisesti lähtöön, ja tein mielestäni valssin esteelle 2 oikein hyvissä ajoin. Tästä huolimatta koira jatkoi melkein neljä metriä esteen jälkeen suoraan. Sain sen jotenkin kaavittua takaisin hallintaan ja esteelle 3, jonka jälkeen se taas jatkoi kolmisen metriä suoraan. Sama venyvä meno jatkui lähes koko radan, oikein tyytyväinen olin kuitenkin esteisiin 10 - 12. Makseista n. puolet oli hylkääntynyt putken 12 väärään päähän, koska ne yrittivät mennä A-esteen alapuolelta, ehtiä koiran eteen ja jotenkin tyrkätä sen väkisin putken kauimpaiseen päähän. Tästä näytti seuraavan lähinnä törmäyksiä ja hylkäyksiä, joten päätin tehdä ennen A:ta valssin ja mennä sen yläpuolta tehden toisen valssin heti sen jälkeen. Näin pääsin kuljettamaan Pennin putken väärän pään ohi näppärästi. Tämän jälkeen sama venyminen ja vanuminen jatkui, tosin pujottelu sujui ihan moitteettomasti! Siis tavoite täyttyi!
B-kisa, agirata, HYL
B-radalla ei päästy edes puoleen väliin, syynä yhteinen tumpulointi ja se, että päätin keskeyttää radan. Penni yllättäen varasti lähdössä, ja siitä järkyttyneenä ohjasin takaakierron kakkoselle vähän hätäisesti, ja Pemu tuli siitä ohi. Tätä kohtaa monet yrittivät tehdä yläkautta pakkovalssilla, vain huomatakseen puomilla, että ovat auttamattomasti jäljessä. Me tehtiin 3 ja 4 väliin ihan onnistunut poispäinkääntö, radan ainoa onnistunut kohta. Esteen 5 jälkeen oli tarkoitus tehdä valssi ennen keppejä, mutten ehtinyt, vaan jouduin yrittämään tähänkin poispäinkääntöä, eikä se nyt tietenkään onnistunut. Toisella yrittämällä Penni aloitti pujottelun ihan oikein, mutta sekosi puolen välin jälkeen rytmissä. Sillä hetkellä tuntui hyvältä ajatukselta keskeyttää, mutta viisaampaa olisi tietty ollut jatkaa rata loppuun. No, tehty mikä tehty, säästyipähän koiralla energiaa viimeiseen starttiin.
C-kisa, hyppäri, HYL
Tälle radalle jäi Pemu lähtöön kuin tatti kakkaan, ei siis puhettakaan varastamisesta! Äänensävyllä on siis ilmeisesti merkitystä. Aloitin tekemällä pakkovalssin esteelle 2, tarkoitus oli tehdä takaakierto esteelle 3, mutta ohjaus taisi jäädä vajaaksi, koira pujahti sen väärältä puolelta. Tästä olikin hyvä jatkaa kun oli jo hylly alla, vauhtisuorakin sujui varsin sutjakkaasti. Onneksi tuo 6 oli pussi, muuten ei olisi ollut mitään asiaa juosta koiraa kiinni keppeihin mennessä. Siellä vauhtia oli liikaa, ja eka yritys meni pitkäksi, mutta tokalla yrityksellä Penni pujotteli virheettä. Tästä alkoi onnistunut osuus, kuljetus ja pakkovalssi esteelle 9, ja siitä sitten sujui hienosti putkeen 13 asti. Sinne Penni jäi nuuskimaan jotakin, ja päätin vähän viihdyttää yleisöä "yskimällä." Koira löytyi ja matka jatkui, viimeiset kurvit 16 - 17 olivat jo ihan kohdallaan. Tällä radalla koira ohjautui jo vähän samaan tapaan kuin esim. treeneissä, eli ehkä olisi pitänyt olla vielä neljäs kisa? Tätä rataa tuomari oli muuten käyttänyt lauantaina kolmosluokan hyppärinä sillä erolla, että esteen 10 hyppysuunta oli eri ja etenemä 3,8 m/s kakkosten 3,2 m/s sijasta.
Yhteenveto
Oma jännitys pysyi siedettävissä rajoissa ja ohajus oli paikoitellen ihan kohtalaista, paikoin huolimatonta. Ohjaussuunnitelmat olivat hyvät ja pääasiassa toimivat. Koira oli vähän kujalla, eikä keskittynyt hommaan täysin, mutta paransi loppua kohden. Pujottelu sujui hyvin, muttei niin hyvin kuin treeneissä. Kontaktit olivat ihan ok. Vauhdista on paha sanoa mitään, Pennin nopeus A-kisassa oli 3,47 m/s, mutta siihen sisältyivät tietenkin ne muutaman metrin mutkat joka esteen jälkeen, jotka pidensivät sen reittiä melkoisesti.
Jatkossa täytyy vaan päästä parempaan kisavireeseen, siis käydä kisoissa ja tottua taas kisaamiseen. Lisäksi täytyy naksutella kontaktit kuntoon ja pitää niissä samat kriteerit koko ajan ja lisätä varmuutta kepeille entisestään.
Kuvittelin, että Penni on ihan väsy kisojen jälkeen, ja olin jo varautunut ottamaan maanantain treeniin Pitsin, mutta Pennillä oli rähinää ihan riittävästi takataskussa. Se oli terävä, nopea ja niin hieno, voi miten sen saisi kulkemaan yhtä hyvin kisoissa! Pujottelu tehtiin nyt verkoilla, että saadaan lisää varmuutta, ja voidaan tehdä näin mielestäni jatkossakin. Saksalainen oli mulle edelleen vähän hankala, pitäisiköhän pyytää että sitä harjoiteltaisiin toistekin? Ongelmana on se, etten meinaa ehtiä alta pois tekemään sitä persjättöosuutta, mutta luulen, että se johtuu siitä etten hahmota vastakkaisen käden käyttöä oiken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti