Nollia putkahti yllättäen kisakirjaan tänään oikein kaksin kappalein, jippiaijee! Olympialaisten hengessä voisin todeta, että parhaamme teimme, ja tähän se riitti.
Kisat kisailtiin siis SDP:llä Lempäälässä, tuomarina toimi Salme Mujunen. Kisaseuraa ei tältä suunnalta mukana ollut, mutta toiselta syrjältä Suomea ajeli paikalle Pitsin sisko Cara (ADB Karma) omistajansa Lindan kanssa. Siskokset starttasivat radalle peräkkäin, eli mitään ei saatu videolle, valitettavasti.
Eka agirata oli juurikin Mujusen tyyliä, lähestulkoon W-kirjain, jossa oli kuitenkin pari hämäävää kohtaa, joissa piti vähän linjoja pohtia. Pujottelu oli heti alkusuoralla, ja Pitsi meni oikein sisään, mutta liukastui lattaraudalla ja tupsahti ulos esteeltä, siitä 5. Rata oli muuten vauhdikas ja sujuva, koiraa ei kyllä pätkääkään haitannut kisapaikka, ratahenkilöstö, yleisö tai mikään muukaan. Kuskilla reidet oikein polttelivat maalissa, koko kentän mittainen loppuspurtti sujui kuin sprintissä konsanaan. Tai niin ainakin haluan kuvitella, onneksi ei ole videota todisteena murskaamassa tätä mielikuvaa.
Toka agirata oli aikalailla sama kuin ensimmäinen, mutta takaperin, ja sieltä se nolla sitten tupsahti! Juosta sai kyllä henkensä kaupalla tälläkin radalla, esim. viiden hypyn suora on ihan jänskä, kun toisessa päässä häämöttää liian aikaisin houkutteleva putki. Koiran oli myös pakko irrota, jos sen aikoi saada niihin mutkaputkiin, ja ehtiä itse edes auttavasti seuraavaa teknistä estettä kohti. Opimme siis tänään, että suoraviivaisuus ei aina tarkoita automaattisesti helppoutta. Tässä kisassa Pitsi sijoittui toiseksi, etenemä oli näppärät 4,63 m/s!
Hyppärille lähdettiin löysin rantein, olihan yksi LUVA jo taskussa, eikä paineita ollut mihinkään. Rata oli kiemuraisempi kuin edelliset, ja olihan siinä vähän putkiansaakin tarjolla. Pujottelu oli laitettu metkasti suoraan kentän laitaa = yleisöä päin, se hämäsi aika monia koiria ihan selvästi. Pitsi vältti ansan ja pujotteli hienosti, loppusuoralla meinasi jo paukut loppua ohjaajalta, mutta maaliin päästiin, Pitsi edellä ja ohjaaja perässä, jälleen nollilla. Tässäkin sijoituttiin toiseksi, etenemä tällä kertaa kiemuroista huolimatta 4,65 m/s! En kyllä tiennyt, että se menee noin lujaa! Voittajalle (kääpin sekin) hävittiin vain muutama sadasosa, eikä makseissa ja medeissä kukaan tehnyt yhtä nopeaa nollaa. Kyllä sai olla knääpiöistä ylpeä!
Meininki radalla oli tänään sanalla sanoen hauskaa. Koira keskittyi, irtosi, ja totteli ohjausta kuuliaisesti. Se kulki upeaa vauhtia ja oli hommasta todella innoissaan, mutta silti malttoi istua kauniisti lähdössä ja pujotella loppuun asti oikein joka kerta. A-esteen kontakti otettiin molemmilla kerroilla, mutta aavistuksen ylhäältä, pitää pohtia palkkausta ja olla itse huolellisempi myös kisatilanteessa. Keinu oli oikein hyvä!
Nyt on vuorossa kisapäivän väsynein ja rentouttavin osuus, siis onnistumisilla hekumointi, sauna (myös koira) ja olut. Meidän tiimi suosii tummaa, alkoholitonta Nikolaita, mutta muukin sortti käy. Seuraavia kisoja en nyt juuri edes kykene ajattelemaan, ei ainakaan vielä ensi viikonloppuna, vaikka niin olinkin alun perin vähän suunnitellut. Palaamme asiaan, kun aivomme jälleen toimivat!
P.s. Aikataulu olikin aiemmasta marmatuksestani poiketen aivan järkevä, kakkosluokka alkoikin vasta ykkösten jälkeen, hallissa oli mukavan väljää ja rauhallista! Palkinnoiksi kisajärjestäjä antoi lahjakortteja ja suklaata, eli palkintokuva jää nyt tästä kisaraportista uupumaan.
lauantai 22. helmikuuta 2014
torstai 20. helmikuuta 2014
Aamupikainen
Tänään käväisin aamutuimaan Pitsin kanssa hallilla ottamassa pikaisesti viime hetken pätkät ennen lauantaisia Lempäälän kisoja. Tehtiin pujottelu nelisen kertaa, ja pussi kahdesti, molemmat etupalkalla. Hyvin sujui, pujottelussa sattui innokkuudesta johtuen pari virhettä, mutta vauhti oli upea, eikä koira yrittänyt lopettaa pujottelua liian aikaisin. Pussiin se solahti jo ennen kuin ehdin edes käskeä, hyppäsipä medikokoisen muurinkin vahingossa pari kertaa. Ilo on siis palannut koiraan, joka vielä viikko sitten kärsi hormonien aiheuttamasta maailmantuskasta tuhisten ja huokaillen omassa pesäkolossaan.
Kisahalli on Pitsille entuudestaan tuttu turistikoiran hommista, kisannut se ei siellä kuitenkaan ole. Uskoisin, että se pärjää ihan hyvin, tosin väentungos saattaa olla hallissa melkoinen, kun kuusi säkäluokkaa puuhailee siellä yhtäaikaa. Suuressa viisaudessaan TAMSK siis päätti, että kaikkien päivä on pitkä, ja meidän ykkösluokan kisat käydään maksi-medi-mini -systeemillä yhdellä ja samalla radalla, kakkoset hääräilevät sitten siinä viereisellä baanalla. No, tähän on varmaan jokin hyvä syy, jota en vain oikein hahmota.
No, me toivotaan sujuvia suorituksia ja hyvää fiilistä radalla, nolliin on hyvät mahdollisuudet, kun vaan kuskilla pysyy pakka kasassa!
Kisahalli on Pitsille entuudestaan tuttu turistikoiran hommista, kisannut se ei siellä kuitenkaan ole. Uskoisin, että se pärjää ihan hyvin, tosin väentungos saattaa olla hallissa melkoinen, kun kuusi säkäluokkaa puuhailee siellä yhtäaikaa. Suuressa viisaudessaan TAMSK siis päätti, että kaikkien päivä on pitkä, ja meidän ykkösluokan kisat käydään maksi-medi-mini -systeemillä yhdellä ja samalla radalla, kakkoset hääräilevät sitten siinä viereisellä baanalla. No, tähän on varmaan jokin hyvä syy, jota en vain oikein hahmota.
No, me toivotaan sujuvia suorituksia ja hyvää fiilistä radalla, nolliin on hyvät mahdollisuudet, kun vaan kuskilla pysyy pakka kasassa!
sunnuntai 16. helmikuuta 2014
Epistelyä Porissa
Seuramme järjesti jälleen epikset, ja kävin taasen sekä talkoilemassa, että kisailemassa. Radalle pääsi tällä kertaa Penni, koska Pitsi oli kotona juoksuilemassa.
Rata oli mielestäni oikein kiva ja mukavan helpohko, suoritettiin se Pennin kanssa kahteen kertaan. Ekalla kerralla A-esteellä tapahtui jotain käsittämätöntä porsastelua, joten palautin koiran kontaktille. Muuten rata oli ihan peruskauraa, olisin voinut olla nopeampi monessakin kohtaa, ja ihan turhaan lähdin survomaan valssia viimeisen putken ja hypyn väliin. Radan alku oli kuitenkin mielestäni ihan hyvä ja säpäkkä, koira kääntyy aika vauhdikkaasti ollakseen Penni.
Radan sai halutessaan uusia, ja tietenkin käytiin ottamassa toinen kierros. Alku oli ihan ok, inasen hitaamman tuntuinen kuin ekalla kierroksella. Kepeillä meinasi tulla sisäänmenovirhe, ja änkesin liian lähelle keppejä, joten koiralla sekosi rytmi. A-esteellä keskusteltiin taas hieman, mutta keinusta eteenpäin homma oli nyt sujuvampaa kuin ekalla kierroksella, ja koira kääntyy kivasti kun oma ajoitus on parempi.
Kisaaminen Pennosen kanssa oli kyllä vaihteeksi oikein mukavaa, sen kanssa yleensä tietää paljonko se esim. irtoaa, paljonko voin itse irrota jne. Lisäksi sen kanssa pääsee joskus sentään kuvittelemaan, että itse liikkuisi muka jotenkin vikkelästi, kun se kuitenkin on jonkin verran Pitsiä hitaampi, ja sen kanssa ehtii ihan mukavasti ohjauksiin, joita ei Pitsin kanssa voisi edes harkita.
Pitsi pitäisikin huomenna ilmoittaa Lempäälään virallisiin kisailuihin, saas nähdä miten pinserin käy! Näyttelykalenteria en edelleenkään ole onnistunut lyömään lukkoon, kaikki riippuu taas vähän kaikesta, mutta kyllä tuota koiraa tullaan tänä vuonna kehissä näkemään. Kotimaassa on kuitenkin yritettävänä paitsi tietenkin CACIBit, myös snapi-rotujen oma erikoisuus, FinnSieger-titteli.
Rata oli mielestäni oikein kiva ja mukavan helpohko, suoritettiin se Pennin kanssa kahteen kertaan. Ekalla kerralla A-esteellä tapahtui jotain käsittämätöntä porsastelua, joten palautin koiran kontaktille. Muuten rata oli ihan peruskauraa, olisin voinut olla nopeampi monessakin kohtaa, ja ihan turhaan lähdin survomaan valssia viimeisen putken ja hypyn väliin. Radan alku oli kuitenkin mielestäni ihan hyvä ja säpäkkä, koira kääntyy aika vauhdikkaasti ollakseen Penni.
Radan sai halutessaan uusia, ja tietenkin käytiin ottamassa toinen kierros. Alku oli ihan ok, inasen hitaamman tuntuinen kuin ekalla kierroksella. Kepeillä meinasi tulla sisäänmenovirhe, ja änkesin liian lähelle keppejä, joten koiralla sekosi rytmi. A-esteellä keskusteltiin taas hieman, mutta keinusta eteenpäin homma oli nyt sujuvampaa kuin ekalla kierroksella, ja koira kääntyy kivasti kun oma ajoitus on parempi.
Kisaaminen Pennosen kanssa oli kyllä vaihteeksi oikein mukavaa, sen kanssa yleensä tietää paljonko se esim. irtoaa, paljonko voin itse irrota jne. Lisäksi sen kanssa pääsee joskus sentään kuvittelemaan, että itse liikkuisi muka jotenkin vikkelästi, kun se kuitenkin on jonkin verran Pitsiä hitaampi, ja sen kanssa ehtii ihan mukavasti ohjauksiin, joita ei Pitsin kanssa voisi edes harkita.
Pitsi pitäisikin huomenna ilmoittaa Lempäälään virallisiin kisailuihin, saas nähdä miten pinserin käy! Näyttelykalenteria en edelleenkään ole onnistunut lyömään lukkoon, kaikki riippuu taas vähän kaikesta, mutta kyllä tuota koiraa tullaan tänä vuonna kehissä näkemään. Kotimaassa on kuitenkin yritettävänä paitsi tietenkin CACIBit, myös snapi-rotujen oma erikoisuus, FinnSieger-titteli.
torstai 6. helmikuuta 2014
Epä-flow ja painovoima
Joskus tässäkin lajissa (siis agilityssä) pääsee sellaiseen flow-tilaan, että oksat pois. Koira kiitää, itse ehtii vaikka mihin, ajoitukset natsaa ja elämä on ihanaa. Tänään oltiin melkoisen kaukana tästä aksaajan Eldoradosta, mutta treenattiin kumminkin. Hehkutan niin usein onnistuneita treenejä täällä blogissa, että pakko se on joskus kirjoittaa näistä vähemmän hehkeistäkin hetkistä, ettei kukaan vaan pääse luulemaan, että me ollaan niitä ärsyttäviä, jotka onnistuu aina. News flash, kukaan ei muuten onnistu aina, toiset vaan salaavat tai sivuuttavat epäonnistumisensa muita tehokkaammin.
Painovoima liittyy asiaan siten, että kun vanhan suomalaisen sananlaskun mukaan paska valuu alaspäin, niin näin tekee kyseisen substanssin lisäksi myös oppi. Oma koutsimme viettikin viikonlopun agitaivaassa, siis Next Level -koulutuksessa, ja toi sieltä mukanaan uusia ideoita meillekin. Itse en maanantaina ideoita päässyt Pitsin juoksun takia testaamaan, mutta olin kuunteluoppilaana ja kasasin kyseisen harjoituksen tänään tuonne toiselle hallille, jonne myös juoksupeput ovat tervetulleita pöksyihin pukeutuneina.
Ensin harjoitteli Penni, joka oli alkuun ihan pihalla. Se nuuski, haukkui seinän takana hitsaaville työmiehille ja eksyi suoraan putkeen löytämättä poistumistietä. Bravo! No, tokeentui se siitä sitten myöhemmin, ja teki harjoituksen ihan kelvollisesti pari kertaa. Videosta näkyy, että jos ei koira lähde kunnolla takaakiertoon, niin en kyllä minäkään sitä ihan tyylipuhtaasti ohjaa, olisi pitänyt katsoa video jo hallilla! Muuten meno on taattua Penni-laatua, ei niin säkenöivän nopeaa, mutta tasaista. Takaakierron lisäksi ihmettelen sitä, että miksi pitää ihmisen ängetä tuonne esteiden väliin harjoituksen loppuvaiheessa (välistävetokohta), miksei voi vain pysyä linjalla ja edetä ketterästi kuin gaselli?
Penni skarppasi hienosti loppua kohti, ja teki mm. puomin sivuirtoamisen ja pujotteluun törkkäykset kaikista suunnista tyylipuhtaasti, jee! Melkeinpä alkoi kisavarvasta kutittaa!
Pitsi puolestaan urheili pöksyt jalassa, eikä ollut asiasta lainkaan iloinen. Se oli hidas, vastentahtoinen ja keskittymiskyvytön. Yhden edes sinne päin suoritetun ohjausharjoituksen sain nauhalle, ja olisi pitänyt ymmärtää lopettaa tähän, mutta ei, oli pakko kokeilla vielä pujotteluakin. Siitä nyt ei tietenkään tullut mitään, se meni väärin sisään ja jätti keppejä välistä ja vaikka mitä. Kaiken kukkuraksi se kakkasi keskelle hallia (juoksupöksyjen häntäaukosta), joten päätin pistää pillit pussiin ja lähteä kotiin. Tuli siis todettua, että Pitsin ei enää tarvitse treenata juoksuisena.
Videolla on samasta harjoituksesta ensin kaksi toistoa Pennin kanssa, ja sitten yksi Pitsin toisto. Muuta julkaisukelpoista matskua ei sitten tänään saatukaan, kuvasin vain tätä harjoitusta. Kuvaamisesta oli kyllä se hyöty, että huomasin miten surkeasti ohjaan koirat siihen ekaan takaakiertoon. Tekisi kyllä meikäläisellekin terää sellainen ilman käsiä ohjaaminen, mitä erään agikoulutusyrityksen treenivideoissa on lähipäivinä näkynyt.
Pitsin piti lähteä Jänesniemen treeniin 15.2., mutta päätin sattuneesta syystä myydä paikan. Ei kannata maksaa siitä, että koira töpöttää ja kuhnii pöksyt jalassa, eikä 1.2. alkanut juoksu ehdi loppua tuohon mennessä. Pennin kanssa taas en viitsi tähän koulutukseen lähteä, sille riittää tällä hetkellä pelkkä kotitreeni ja satunnainen kisaaminen.
Painovoima liittyy asiaan siten, että kun vanhan suomalaisen sananlaskun mukaan paska valuu alaspäin, niin näin tekee kyseisen substanssin lisäksi myös oppi. Oma koutsimme viettikin viikonlopun agitaivaassa, siis Next Level -koulutuksessa, ja toi sieltä mukanaan uusia ideoita meillekin. Itse en maanantaina ideoita päässyt Pitsin juoksun takia testaamaan, mutta olin kuunteluoppilaana ja kasasin kyseisen harjoituksen tänään tuonne toiselle hallille, jonne myös juoksupeput ovat tervetulleita pöksyihin pukeutuneina.
Ensin harjoitteli Penni, joka oli alkuun ihan pihalla. Se nuuski, haukkui seinän takana hitsaaville työmiehille ja eksyi suoraan putkeen löytämättä poistumistietä. Bravo! No, tokeentui se siitä sitten myöhemmin, ja teki harjoituksen ihan kelvollisesti pari kertaa. Videosta näkyy, että jos ei koira lähde kunnolla takaakiertoon, niin en kyllä minäkään sitä ihan tyylipuhtaasti ohjaa, olisi pitänyt katsoa video jo hallilla! Muuten meno on taattua Penni-laatua, ei niin säkenöivän nopeaa, mutta tasaista. Takaakierron lisäksi ihmettelen sitä, että miksi pitää ihmisen ängetä tuonne esteiden väliin harjoituksen loppuvaiheessa (välistävetokohta), miksei voi vain pysyä linjalla ja edetä ketterästi kuin gaselli?
Penni skarppasi hienosti loppua kohti, ja teki mm. puomin sivuirtoamisen ja pujotteluun törkkäykset kaikista suunnista tyylipuhtaasti, jee! Melkeinpä alkoi kisavarvasta kutittaa!
Pitsi puolestaan urheili pöksyt jalassa, eikä ollut asiasta lainkaan iloinen. Se oli hidas, vastentahtoinen ja keskittymiskyvytön. Yhden edes sinne päin suoritetun ohjausharjoituksen sain nauhalle, ja olisi pitänyt ymmärtää lopettaa tähän, mutta ei, oli pakko kokeilla vielä pujotteluakin. Siitä nyt ei tietenkään tullut mitään, se meni väärin sisään ja jätti keppejä välistä ja vaikka mitä. Kaiken kukkuraksi se kakkasi keskelle hallia (juoksupöksyjen häntäaukosta), joten päätin pistää pillit pussiin ja lähteä kotiin. Tuli siis todettua, että Pitsin ei enää tarvitse treenata juoksuisena.
Videolla on samasta harjoituksesta ensin kaksi toistoa Pennin kanssa, ja sitten yksi Pitsin toisto. Muuta julkaisukelpoista matskua ei sitten tänään saatukaan, kuvasin vain tätä harjoitusta. Kuvaamisesta oli kyllä se hyöty, että huomasin miten surkeasti ohjaan koirat siihen ekaan takaakiertoon. Tekisi kyllä meikäläisellekin terää sellainen ilman käsiä ohjaaminen, mitä erään agikoulutusyrityksen treenivideoissa on lähipäivinä näkynyt.
Pitsin piti lähteä Jänesniemen treeniin 15.2., mutta päätin sattuneesta syystä myydä paikan. Ei kannata maksaa siitä, että koira töpöttää ja kuhnii pöksyt jalassa, eikä 1.2. alkanut juoksu ehdi loppua tuohon mennessä. Pennin kanssa taas en viitsi tähän koulutukseen lähteä, sille riittää tällä hetkellä pelkkä kotitreeni ja satunnainen kisaaminen.
tiistai 28. tammikuuta 2014
Uusia aksaoppeja
Maanantain treeneissä oli sangen juhlava tunnelma, kun sekä Pitsi että hiljattain kolmosluokkaan noussut Hertta tarjosivat kakkua kumpikin. Alkaa pian toppahousut kiristää koko ryhmällä, totesinkin, että pitäisi olla huonommat treenikamut, muuten pääsee kohta lihomaan! Yhteishengen luomiseen nuo kakkukestit kuitenkin ovat hyvä keino, kiva juhlia saavutuksia kaveriporukalla.
Rata oli taattua laatua, heti alkuunsa päästiin opettelemaan uutta ohjausta, siis sylivekkiä. Hiukan jännitti kyseinen homma, me ollaan aika paljon panostettu takaakiertoihin lähiaikoina, ja liika liike siivekettä kohti pyöräyttää Pitsin nopeasti taakse. Tässä siis piti saada koira asemoitua oikein jo lähestymisvaiheessa, jotta hyppy suuntautuisi optimaaliseen suuntaan. Onneksi koira teki jo alussa oikein, ja päästiin palkkaamaan heti oikeista suorituksista. Täytyy varmaan yrittää pienentää sekaannuksen riskiä keksimällä jokin jippo tähän ohjaukseen (käsi alemmas?), nyt ainakin koiran nimen sanominen toi sen lähelle kättä aika kivasti.
Toinen uutuus tällä treenikerralla oli pöytä. Eipä ole Pitsin kanssa ennen tullut vastaan, mutta onhan se hyvä opettaa jo kisauransakin aloittaneelle koiralle. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Pitsi ihmetteli ensin koko juttua vähän, mutta kun käytin samaa käskyä kuin puomilla (kiipee), se hoksasi esteen jujun. Paikallaan se kyllä pysyy kohtalaisesti, etenkin nyt kun sai siitä välillä palkkaakin. Pöytä on mielestäni vähän turha este, ja onneksi tuomarit tuntuvat olevat pääsääntöisesti samaa mieltä, virallisissa kisoissa se on tullut vastaan vain kerran (3lkan agirata Janakkalassa viime kesänä).
Muuten olikin sitten koiralla ilmeisesti missivaihde jäänyt vähän päälle, korvasta korvaan kävi välillä sen verran kova pohjoistuuli, ettei meinannut edes perusasento meidän muotovaliolta alkuun onnistua! Pieni kurinpalautus lienee siis paikallaan, tiedän ainakin, mitä iltaruokien kanssa puuhaillaan seuraavat viikot.
Ruuista puheen ollen, Pitsi sai niin eksoottisen ruokasäkin valioitumislahjaksi että huhhuh! Sapuskan merkkiä en nyt tähän hätään muista, mutta se sisälsi mm. riisiä, lammasta ja viherhuulisimpukkaa. Kyllä, luit oikein. Hieman epäillen lastasin kyseisiä nappuloita koirien kuppeihin eilen illalla tavanomaisen Belcandon kaveriksi, ja hupsis, simpukkanappulat hävisivät tuulenvarjoon heti ensimmäisinä. Erikoista porukkaa!
Tänään Pitsi sai myös postissa valiodiplomin ja suurensuuren ruusukkeen, jonka mies ystävällisesti tilasi sille Showlinkin verkkokaupasta. Diplomi on kyllä komea, hieno idea laittaa siihen kauniit maalaukset kotimaisista roduista. Eikä tuo ruusukekaan ainakaan vaatimaton ole!
Hallille pitäisi ehtiä treenailemaan, Pennikin kaipaisi muutakin tekemistä kuin lenkkiä ja doboa. Tai doboa se nyt tykkäisi tehdä vaikka joka päivä, siinä saa sapuskaa! Kisojakin pitäisi katsella. Seuraava varsinainen etappi on kuitenkin 15.2. Elina Jänesniemen treeni Kaarinassa, sitä odotan innolla!
Rata oli taattua laatua, heti alkuunsa päästiin opettelemaan uutta ohjausta, siis sylivekkiä. Hiukan jännitti kyseinen homma, me ollaan aika paljon panostettu takaakiertoihin lähiaikoina, ja liika liike siivekettä kohti pyöräyttää Pitsin nopeasti taakse. Tässä siis piti saada koira asemoitua oikein jo lähestymisvaiheessa, jotta hyppy suuntautuisi optimaaliseen suuntaan. Onneksi koira teki jo alussa oikein, ja päästiin palkkaamaan heti oikeista suorituksista. Täytyy varmaan yrittää pienentää sekaannuksen riskiä keksimällä jokin jippo tähän ohjaukseen (käsi alemmas?), nyt ainakin koiran nimen sanominen toi sen lähelle kättä aika kivasti.
Toinen uutuus tällä treenikerralla oli pöytä. Eipä ole Pitsin kanssa ennen tullut vastaan, mutta onhan se hyvä opettaa jo kisauransakin aloittaneelle koiralle. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Pitsi ihmetteli ensin koko juttua vähän, mutta kun käytin samaa käskyä kuin puomilla (kiipee), se hoksasi esteen jujun. Paikallaan se kyllä pysyy kohtalaisesti, etenkin nyt kun sai siitä välillä palkkaakin. Pöytä on mielestäni vähän turha este, ja onneksi tuomarit tuntuvat olevat pääsääntöisesti samaa mieltä, virallisissa kisoissa se on tullut vastaan vain kerran (3lkan agirata Janakkalassa viime kesänä).
Muuten olikin sitten koiralla ilmeisesti missivaihde jäänyt vähän päälle, korvasta korvaan kävi välillä sen verran kova pohjoistuuli, ettei meinannut edes perusasento meidän muotovaliolta alkuun onnistua! Pieni kurinpalautus lienee siis paikallaan, tiedän ainakin, mitä iltaruokien kanssa puuhaillaan seuraavat viikot.
Ruuista puheen ollen, Pitsi sai niin eksoottisen ruokasäkin valioitumislahjaksi että huhhuh! Sapuskan merkkiä en nyt tähän hätään muista, mutta se sisälsi mm. riisiä, lammasta ja viherhuulisimpukkaa. Kyllä, luit oikein. Hieman epäillen lastasin kyseisiä nappuloita koirien kuppeihin eilen illalla tavanomaisen Belcandon kaveriksi, ja hupsis, simpukkanappulat hävisivät tuulenvarjoon heti ensimmäisinä. Erikoista porukkaa!
Tänään Pitsi sai myös postissa valiodiplomin ja suurensuuren ruusukkeen, jonka mies ystävällisesti tilasi sille Showlinkin verkkokaupasta. Diplomi on kyllä komea, hieno idea laittaa siihen kauniit maalaukset kotimaisista roduista. Eikä tuo ruusukekaan ainakaan vaatimaton ole!
Hallille pitäisi ehtiä treenailemaan, Pennikin kaipaisi muutakin tekemistä kuin lenkkiä ja doboa. Tai doboa se nyt tykkäisi tehdä vaikka joka päivä, siinä saa sapuskaa! Kisojakin pitäisi katsella. Seuraava varsinainen etappi on kuitenkin 15.2. Elina Jänesniemen treeni Kaarinassa, sitä odotan innolla!
sunnuntai 26. tammikuuta 2014
Valkosuklaakääpiöpinseri
Pitsi järkkäsi tänään valiokahvit muutamille paikallisille koirakamuille. Aiempaa kokemusta meillä ei vastaavasta tilaisuudesta ollut, mutta todettiin, että hyvä kakku varmaan korvaa puuttuvan protokollan, ja pyöräytin siis sacherkakun Kinuskikissan ohjeella. Tarkoitus ei ole siirtyä leivontablogiksi, mutta sen verran täytyy mainostaa, että kyseisen sivuston ohjeet ovat juuri niin hyviä ja simppeleitä, että tämmöinen hieman tumpelompikin leipuri saa niillä oikein maukkaat sortit pöytään.
Kakun päälle taiteilin valkosuklaasta kääpiöpinserin, sekä tietty koiran nimen ja uuden tittelin. Homma sujui näppärästi leivipaperille mallin mukaan pursottaen, kuvion annettiin jäätyä pakastimesssa ja lopuksi se siirrettiin nopeasti mutta varovaisesti kakun päälle. Jälki ei ole maailman siisteintä, mutta haroitus tehnee mestarin tässäkin lajissa.
Koirat eivät tietenkään kakkua saaneet (eihän siinä ollutkaan kuin n. 3/4 kg tummaa suklaata), vaan herkuttelivat eilen juustohampurilaisilla. Hirmuisen epäterveellistä, eikä lainkaan koirille soveltuvaa ravintoa, mutta so what. Pitää niillekin jotain spesiaalia joskus tarjota, ja hampparit näyttävät niille maistuvan suolakurkkuineen päivineen. Meidän koirat eivät näitä aniharvoin ahmittuja hampurilaisia lukuun ottamatta saa ihmisten ruokaa lainkaan, joten se kerran tai pari vuodessa kohdalle osuva mäkkisafka on niille varsinaista gourmeta. Ja ei, niillä ei edelleenkään mene maha sekaisin, sen verran hyvin ovat itsensä sammakonraadoilla ja lapsen kakkavaipoilla siedättäneet (meneeköhän mäkkärin ruoka näiden kanssa samaan kategoriaan?).
Oli hirveän hauskaa kokoontua koirakamujen kanssa kerrankin kiireettä jutustelemaan ja herkuttelemaan, lämmin kiitos kaikille kävijöille sekä meitä muuten onnitelleille tai muistaneille!
P.s. Huomisiin agitreeneihin Pitsi aikoo viedä mutakakun ja kaffetta, eli älkää peljätkö, kukaan ei jää ilman, eikä ainakaan pääse laihtumaan!
Kakun päälle taiteilin valkosuklaasta kääpiöpinserin, sekä tietty koiran nimen ja uuden tittelin. Homma sujui näppärästi leivipaperille mallin mukaan pursottaen, kuvion annettiin jäätyä pakastimesssa ja lopuksi se siirrettiin nopeasti mutta varovaisesti kakun päälle. Jälki ei ole maailman siisteintä, mutta haroitus tehnee mestarin tässäkin lajissa.
Koirat eivät tietenkään kakkua saaneet (eihän siinä ollutkaan kuin n. 3/4 kg tummaa suklaata), vaan herkuttelivat eilen juustohampurilaisilla. Hirmuisen epäterveellistä, eikä lainkaan koirille soveltuvaa ravintoa, mutta so what. Pitää niillekin jotain spesiaalia joskus tarjota, ja hampparit näyttävät niille maistuvan suolakurkkuineen päivineen. Meidän koirat eivät näitä aniharvoin ahmittuja hampurilaisia lukuun ottamatta saa ihmisten ruokaa lainkaan, joten se kerran tai pari vuodessa kohdalle osuva mäkkisafka on niille varsinaista gourmeta. Ja ei, niillä ei edelleenkään mene maha sekaisin, sen verran hyvin ovat itsensä sammakonraadoilla ja lapsen kakkavaipoilla siedättäneet (meneeköhän mäkkärin ruoka näiden kanssa samaan kategoriaan?).
Oli hirveän hauskaa kokoontua koirakamujen kanssa kerrankin kiireettä jutustelemaan ja herkuttelemaan, lämmin kiitos kaikille kävijöille sekä meitä muuten onnitelleille tai muistaneille!
P.s. Huomisiin agitreeneihin Pitsi aikoo viedä mutakakun ja kaffetta, eli älkää peljätkö, kukaan ei jää ilman, eikä ainakaan pääse laihtumaan!
tiistai 21. tammikuuta 2014
Se surullisenkuuluisa SERT
Kuten aika moni Facebookista ehtikin lukea, viime päivät ovat menneet melkoisen hässäkän vallassa. Olen saanut monia kyselyjä koskien sunnuntaisen Turku kv:n tapahtumia, tai oikeastaan kyse on siitä yhdestä SERTistä, joka näyttelyssä eräälle kääpiöpinserinartulle jaettiin. Arvostan suuresti sitä, että ihmiset ovat kysyneet asiasta suoraan minulta, eivätkä vain kuiskineet selän takana, kiitos siitä!
Koska tutkimusten mukaan 90% ihmisistä jaksaa lukea vain ensimmäiset kymmenen riviä, menen suoraan asiaan, lukekoot loppuun, ken haluaa.
Näyttelyssä tapahtui seuraavaa:
Paras narttu -kehässä SERT jaettiin koiralle (PN 2), joka ei näyttelysääntöjen mukaan olisi saanut sitä vastaanottaa. Kyseisellä koiralla siis oli jo Suomen muotovalion arvoon oikeuttavat näyttelytulokset kasassa. Soitin asiasta maanantaiaamuna Kennelliittoon, ja tänään tiistaina SERT siirrettiin vara-sertin saaneelle koiralle, siis meidän Pitsille (PN 3). Tämä oli Pitsin neljäs SERT, ja ensimmäinen yli 24 kk iässä saatu, joten tällä SERTillä Pitsi valioitui 2 vuoden 15 päivän iässä ensimmäisestä mahdollisesta näyttelystään. Siinä se, kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Tapahtunut virhe valkeni minulle vasta kotona näyttelypäivän iltana, kun eräs avulias, ihana ihminen siitä rohkeasti huomautti (ISO KIITOS vielä kerran!). Ei sitä nyt normaalisti tule selailtua jalostustietokantaa kesken näyttelypäivän, ja tarkisteltua sieltä minkälaisia tuloksia kenenkin koira on saanut, eikä meillä ollut mitään syytä epäillä tilanteen oikeellisuutta. Kokeneemmilta harrastajilta ja Pitsin kasvattajalta saamani avun kautta vyyhti lähti selviämään, ja tosiaan tänään ovat jo näyttelyn oikeat tulokset näkyvissä jalostustietojärjestelmässä.
Miksi näin sitten pääsi käymään? Sitä minäkin ihmettelen! Pitsin edelle sijoittuneen koiran handleri vaikutti palkintoja jaettaessa kovin epävarmalta SERTin suhteen, melkein jo kieltäytyi, mutta kun äänekäs huutokuoro kehän laidalla auliisti ilmoitti, että saa ottaa, niin hän otti. Ja kehäsihteeri antoi. Kehäsihteeriä ei voi tilanteesta syyttää, hän toimi saamansa virheellisen tiedon valossa. Miksi sitten huutokuoro, johon koiran kasvattajakin kuulemma lukeutui, halusi nolata tämän handleriraukan, ja yrittää saada koiralle SERTin, vaikka varmasti kokeneina harrastajina tiesivät, ettei se sitä saisi ottaa? Tässäpä meillä toinen ihmetyksen aihe! Mikäli tarkoituksena oli estää Pitsin valioituminen, oli yritys heti alkuunsa tuhoon tuomittu. Kennelliitto nimittäin (ylläri!) tarkistaa kaikki tulokset automaattisesti ennen niiden päätymistä jalostustietojärjestelmään, ja virhe olisi todennäköisesti huomattu viimeistään tässä vaiheessa.
Jos tempauksen tarkoituksena oli kiusanteko ja mielipahan aiheuttaminen, siinä he ainakin väliaikaisesti minun kohdallani onnistuivat. Kuten kaikki paikalla olleet varmasti huomasivat, luulin ensin PN-kehässä, että Pitsi valioitui, olihan se palkintopallilla kahden valioluokan koiran jälkeen. Pettymys oli kova, kun käteen lyötiinkin se vaaleansininen rusetti (missä lienevät meidän sinivalkoinen & punavihreä rusetti?). Kurjinta koko sopassa on se, että nyt emme päässeet oman tiimin kesken juhlistamaan sunnuntaina uutta valiota, emme ottaneet kuvia koirasta ja FI MVA -ruusukkeesta näyttelyn valokuvauspaikalla, enkä saanut tuulettaa koirani upeaa menestystä kehässä! Sitähän varten kai tuloksia hankitaan, että niistä voisi iloita, ja ilon jakaa ystävien kanssa? Kerrankin olisi ollut tilaisuus vetää epäsuomalaiseen tapaan pieni voitontanssi ja halailla ihanaa, vastavalioitunutta koiraa, ja ehkä vähän sen paikalla ollutta kasvattajaakin. Winter Dog Show on suuri, perinteikäs näyttely, jossa menestyminen on mielestäni juhlistamisen arvoinen asia.
Voitontanssi suoritettiin sitten tänään iltapäivällä meidän keittiössä täällä Porissa, kun kennelliiton meili koneelle kilahti. Hetkeä myöhemmin alkoikin tulvia onnitteluja, ja ilta on mennyt varsinaisessa valiohuumassa. Pitsi aikoo juhlistaa valioitumistaan mm. syömällä pekonihampurilaisen ja tarjoamalla kakkukahvit ensi maanantain agitreeneissä treeniryhmäläisille, kakkutoiveita otetaan vastaan! Muuten se vaikuttaa olevan nimensä eteen pian tupsahtavasta tittelistä autuaan tietämätön, ja toimii kuten ennenkin, halailee nimittäin tälläkin hetkellä villasukkaa pesäkolossaan varsin onnellisen oloisena.
Jos jollekin jäi vielä jotakin epäselvää, tai asia muuten kiinnostaa enemmän, niin minuun voi ihan rohkeasti ottaa yhteyttä. Olen varsin säyseä ihminen, ja puremiskynnykseni on sangen korkea. Minut tavoittaa esim. Facebookissa yksityisviestitse, tai vaikkapa sähköpostitse osoitteesta poystihenna @ gmail.com (jätä välit pois).
Ja tosiaan, minä ihan sydämestäni haluan uskoa ihmisten hyvyyteen ja toivon ihan todella, että kaikki oli vain väärinkäsitystä. Ihan oikeasti.
P.s. Pitsi kävi muuten lauantaina oman seuran agilityepiksissä, ja voitti avoimen luokan, jee! A-este toimi moitteettomasti, kuten oikeastaan suurin piirtein kaikki muukin, ja kivaa oli. Videon laitan, jahka ehdin. Ei muuta kuin kisakalenteria selaamaan! :)
Koska tutkimusten mukaan 90% ihmisistä jaksaa lukea vain ensimmäiset kymmenen riviä, menen suoraan asiaan, lukekoot loppuun, ken haluaa.
Näyttelyssä tapahtui seuraavaa:
Paras narttu -kehässä SERT jaettiin koiralle (PN 2), joka ei näyttelysääntöjen mukaan olisi saanut sitä vastaanottaa. Kyseisellä koiralla siis oli jo Suomen muotovalion arvoon oikeuttavat näyttelytulokset kasassa. Soitin asiasta maanantaiaamuna Kennelliittoon, ja tänään tiistaina SERT siirrettiin vara-sertin saaneelle koiralle, siis meidän Pitsille (PN 3). Tämä oli Pitsin neljäs SERT, ja ensimmäinen yli 24 kk iässä saatu, joten tällä SERTillä Pitsi valioitui 2 vuoden 15 päivän iässä ensimmäisestä mahdollisesta näyttelystään. Siinä se, kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Tapahtunut virhe valkeni minulle vasta kotona näyttelypäivän iltana, kun eräs avulias, ihana ihminen siitä rohkeasti huomautti (ISO KIITOS vielä kerran!). Ei sitä nyt normaalisti tule selailtua jalostustietokantaa kesken näyttelypäivän, ja tarkisteltua sieltä minkälaisia tuloksia kenenkin koira on saanut, eikä meillä ollut mitään syytä epäillä tilanteen oikeellisuutta. Kokeneemmilta harrastajilta ja Pitsin kasvattajalta saamani avun kautta vyyhti lähti selviämään, ja tosiaan tänään ovat jo näyttelyn oikeat tulokset näkyvissä jalostustietojärjestelmässä.
Miksi näin sitten pääsi käymään? Sitä minäkin ihmettelen! Pitsin edelle sijoittuneen koiran handleri vaikutti palkintoja jaettaessa kovin epävarmalta SERTin suhteen, melkein jo kieltäytyi, mutta kun äänekäs huutokuoro kehän laidalla auliisti ilmoitti, että saa ottaa, niin hän otti. Ja kehäsihteeri antoi. Kehäsihteeriä ei voi tilanteesta syyttää, hän toimi saamansa virheellisen tiedon valossa. Miksi sitten huutokuoro, johon koiran kasvattajakin kuulemma lukeutui, halusi nolata tämän handleriraukan, ja yrittää saada koiralle SERTin, vaikka varmasti kokeneina harrastajina tiesivät, ettei se sitä saisi ottaa? Tässäpä meillä toinen ihmetyksen aihe! Mikäli tarkoituksena oli estää Pitsin valioituminen, oli yritys heti alkuunsa tuhoon tuomittu. Kennelliitto nimittäin (ylläri!) tarkistaa kaikki tulokset automaattisesti ennen niiden päätymistä jalostustietojärjestelmään, ja virhe olisi todennäköisesti huomattu viimeistään tässä vaiheessa.
Jos tempauksen tarkoituksena oli kiusanteko ja mielipahan aiheuttaminen, siinä he ainakin väliaikaisesti minun kohdallani onnistuivat. Kuten kaikki paikalla olleet varmasti huomasivat, luulin ensin PN-kehässä, että Pitsi valioitui, olihan se palkintopallilla kahden valioluokan koiran jälkeen. Pettymys oli kova, kun käteen lyötiinkin se vaaleansininen rusetti (missä lienevät meidän sinivalkoinen & punavihreä rusetti?). Kurjinta koko sopassa on se, että nyt emme päässeet oman tiimin kesken juhlistamaan sunnuntaina uutta valiota, emme ottaneet kuvia koirasta ja FI MVA -ruusukkeesta näyttelyn valokuvauspaikalla, enkä saanut tuulettaa koirani upeaa menestystä kehässä! Sitähän varten kai tuloksia hankitaan, että niistä voisi iloita, ja ilon jakaa ystävien kanssa? Kerrankin olisi ollut tilaisuus vetää epäsuomalaiseen tapaan pieni voitontanssi ja halailla ihanaa, vastavalioitunutta koiraa, ja ehkä vähän sen paikalla ollutta kasvattajaakin. Winter Dog Show on suuri, perinteikäs näyttely, jossa menestyminen on mielestäni juhlistamisen arvoinen asia.
Voitontanssi suoritettiin sitten tänään iltapäivällä meidän keittiössä täällä Porissa, kun kennelliiton meili koneelle kilahti. Hetkeä myöhemmin alkoikin tulvia onnitteluja, ja ilta on mennyt varsinaisessa valiohuumassa. Pitsi aikoo juhlistaa valioitumistaan mm. syömällä pekonihampurilaisen ja tarjoamalla kakkukahvit ensi maanantain agitreeneissä treeniryhmäläisille, kakkutoiveita otetaan vastaan! Muuten se vaikuttaa olevan nimensä eteen pian tupsahtavasta tittelistä autuaan tietämätön, ja toimii kuten ennenkin, halailee nimittäin tälläkin hetkellä villasukkaa pesäkolossaan varsin onnellisen oloisena.
Jos jollekin jäi vielä jotakin epäselvää, tai asia muuten kiinnostaa enemmän, niin minuun voi ihan rohkeasti ottaa yhteyttä. Olen varsin säyseä ihminen, ja puremiskynnykseni on sangen korkea. Minut tavoittaa esim. Facebookissa yksityisviestitse, tai vaikkapa sähköpostitse osoitteesta poystihenna @ gmail.com (jätä välit pois).
Ja tosiaan, minä ihan sydämestäni haluan uskoa ihmisten hyvyyteen ja toivon ihan todella, että kaikki oli vain väärinkäsitystä. Ihan oikeasti.
P.s. Pitsi kävi muuten lauantaina oman seuran agilityepiksissä, ja voitti avoimen luokan, jee! A-este toimi moitteettomasti, kuten oikeastaan suurin piirtein kaikki muukin, ja kivaa oli. Videon laitan, jahka ehdin. Ei muuta kuin kisakalenteria selaamaan! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)