Paksu-Pitsi Kankaanpään ryhmiksessä 20.4.

Tänään päästiin pitkästä aikaa Pitsun kanssa näyttelykehään, ja sen meno oli hiukan liukkaasta pohjasta huolimatta sangen iloista ja reipasta. Kääpiöitä oli ilmoitettu 20 kpl, ja tuomarina toimi Pirjo Aaltonen. Tuomari ei ollut kyllä lepsuimmasta päästä, ERIt ja etenkin SA:t olivat tiukassa. Uroksia oli 7 kpl, narttuja 13.

Olin ilmoittanut Pitsin junnuluokkaan, vaikka nuoriinkin olisi toki päässyt, ja se voitti luokkansa saaden luokan ainoan ERIn, lisukkeena onneksi SA. Pöydällä tuomari mittasi Pitsin, ilmeisesti saadakseen jonkinlaista perspektiiviä narttujen koon suhteen, ainakaan junnunartuissa hän ei tainnut muita mitata. Koiran lihavuusasteesta ei onneksi maininnut mitään, Pitsi kun on vaivihkaa päässyt hiukan pulskistumaan! Runsas uuden opettelu agissa tarkoittaa runsaasti nameja, ja ilmeisesti seuraava juoksukin tekee tuloaan ja vähän turvottaa, koira näytti viikko sitten melkoiselta tantorilta. Nyt se on onneksi hiukan solakoitunut, vielä on kyllä pudotettavaa "löllöä" kylkiluiden päällä. Yök, mikään ei ole niin kamala kuin lihava koira!

Pitsin arvostelu oli seuraavanlainen:

Ääriviivoiltaan ja mittasuhteiltaan sopusuhtainen narttu. Vielä kevyt kuono-osa. Hyvät, yhdensuuntaiset pään linjat. Hyvät käpälät ja varsin sopusuhtaiset kulmaukset. Tyypillinen ylälinja. Hyvä askelpituus sivuliikkeessä. Korkeat etuliikkeet.
JUK1 ERI SA PN3 VARA-SERT

 Paras narttu -kisassa Pitsi tykitti kolmanneksi, oikea serti meni harmillisesti vieruskaverille, mutta saatiin sentään vara-SERT, kyllä se ainakin mieltä lämmittää. Kyllä vielä Pitsinkin vuoro tulee saada se oikea SERT! Ja nythän sillä on sitten edes pari pistettä kasassa vuoden näyttelykoira -kisaa varten.

Reissu oli kaikinpuolin mukava, kun matka oli lyhyt ja päivä samoin, vauvakin oli mukana ja viihtyi hyvin. Kotiin kurvailtiin ihanassa auringonpaisteessa ruokakaupan kautta, ja ostettiin tietty jäätelöt matkalta!

Kolmoset korkattu, hengissä ollaan

Koirakko Penni & Pöysti avasi tänään kolmosluokan kisauransa Lempäälässä, tietysti mitä mainioimmassa seurassa. Aikainen herätys harmittaa heti hiukan vähemmän, kun joku muukin on ihan yhtä epäpirteän oloinen aamulla klo 6:45. Agikisoissa ei onneksi tarvitse olla edustavan näköinen, etenkään kun on ärsyttävän nuhainen olo ja muutenkin väsyttää. Eipä kyllä jaksa olla kovin sporttisenkaan näköinen, mutta ei se juoksuvauhti siitä kiihdy, vaikka oiskin työntänyt itsensä trikoohousuihin.

Tuomarina tänään oli Heidi Viitaniemi, ja kisasimme kaksi agirataa ja hyppärin. Tuloksina hermoilu-HYL, hyvä HYL ja ihka oikea nolla.

Ekalla agiradalla olin hieman hermona, enkä ehtinyt ihan kaikkia ohajuksia toteuttaa suunnitellulla tavalla. Rata oli aika kiva, mutta "vaikeamman puolen" pujottelu koitui meidän kohtaloksi, siihen otettiin kaksi tökköä ja yksi kesken lopetus (kaksi viimeistä keppiä, AAAARGH!), jonka jälkeen sitten kai hypättiinkin joku hyppy väärään suuntaan ja se oli sitten selvää pässinlihaa se rata. No, piti kai sitä nyt hiukan jännittää, sallin sen itselleni tällä kertaa. Koira tuntui ihan hyvältä, vaikka pujottelussa alkoikin mullitella, ja kontaktit olivat juuri niin hyvät, kuin Penni ikinä osaa tehdä!

Tokalla agiradalla alku oli vähän kinkkinen, mutta siitä selvittiin ehkä vähän tuurillakin, ja taas kontaktit toimivat upeasti. A:n jälkeisellä hypyllä olin inan myöhässä, ja siitä se myöhästyminen sitten kertautui joka esteellä vähän suuremmaksi, kunnes Penni livahti pujottelun sijasta sille tarjoilemaani putkeen. No, oma vika, mutta meno jatkui tästä ihan yhtä tehokkaana ja pujottelu vauhdikkaana, siitä olen iloinen! Maaliin tullessa ei kyllä ollut ainakaan epäonnistunut olo, ja vaikkei tulosta saatukaan, tämä oli fiilikseltään päivän paras rata.

Hyppyradalla ei sinänsä ollut mitään aivan ihmeellistä, vain monta teknistä kohtaa peräjälkeen, eikä oikein mitään lepotaukoa missään välissä. Radan keskivaiheilla oli kolmen takaakierron tanssahtelu, jossa rähmäkäpäläni osuivat jotenkin päällekkäin ja meinasin vähän kaatuakin, mutta jollain konstilla sain koiran viittilöityä oikeaan suuntaan. Vaikean puolen pujottelu sujui kuin vettä vaan, ja tästä hämmästyneenä unohdin tehdä seuraavalle esteelle suunnittelemani ohjauksen, no, siitä huolimatta maaliin päästiin nollilla, ajalla -1,34 (tjsp), etenemä n. 3,7 m/s. Tämä riitti yli viidenkymmenen koirakon kisassa sijaan 16, ja oli siis meidän eka SM-nolla. Samalla myös varmaan keruukauden viimeinen, koska enhän minä ehdi toukokuussa kisata varmaan kertaakaan, ja niitä nollia pitäisi olla kai kesäkuuhun mennessä 7 kpl, sisältäen tuplan. Keräillään niitä sitten ensi kaudella, meikäläiselle piisaa ihan näiden kyläkisojenkin jännitys tällä hetkellä!

Penniin olen tämän päivän osalta tosi tyytyväinen, se meni ekan kerran sitten joulukuun kolme starttia samana päivänä, enkä kyllä viimeisellä radalla huomannut pienintäkään väsymyksen merkkiä, tai keskittymisen herpaantumista. Se oli kaiken kaikkiaan hirveän tasainen ja kuuliainen kaikilla radoilla, reagoi tietenkin omaan jännitykseeni, mutta se nyt ei ole koiran vika. Kontakteista olen mielissäni, puomillakaan ei haahuiltu, vaan tultiin lujaa  ja täsmällisesti alas asti odottamaan vapautuskäskyä, JES! Pujottelu toimi hienosti ja suht vauhdikkaasti silloin kun se vaan toimi, sitä siis treenaamme  jälleen, aina vaan, uudestaan.

Oli kiva huomata, että ei ne kolmosten radat nyt niin mahdottomilta tuntuneet, kaikesta selvittiin. Ja näihin etenemiin oli meidänkin ihan mahdollista ehtiä, ei tietenkään kärkisijoille, mutta puhtaille nollille. Vaikeusastetta kakkosiin verrattuna nosti se, että tehtävät seurasivat toisiaan tiukkaan tahtiin, joka esteellä piti tehdä jotain, ja vaikeita kohtia oli radalla enemmän kuin yksi tai kaksi. Oli myös hienoa nähdä muiden kisaajien upeita suorituksia, ja myös huomata, että kyllä ne huiputkin joskus töpeksii, ei kukaan aina nollaa tee. Eikä kaikki siellä kolmosissa ole huipputaitavia guruja, eli kyllä mekin kehdataan vielä kisata.

Reissu onnistui yli odotusten, saatiin ainakin kisakirjaan täytettä yhden nollan verran. Tästä on hyvä jatkaa, Penni saa nyt pitää kisataukoa n. 1½ kk, ellei sitten ryhdy juoksuiseksi.

Terveisiä hallilta

Onneksi on rajoittamaton käyttöoikeus seuran halliin ja esteisiin, ei tästä hommasta muuten tulisi mitään! Pitsi on siis rampannut hallilla harjoittelemassa boksiaan, tähän projektiin kun noita toistoja tarvitaan ihan muutama. Uskon silti, että lopputulos on vaivan arvoinen!

Tällä viikolla boksia on treenattu kertaalleen kotona ilman A-estettä, ja kahdesti hallilla esteen kera. Ekalla treenikerralla eli tiistaina pidin esteen harjakorkeuden samana kuin viimeksikin, koska viimeksi koira hyppäsi muutaman kerran boksin yli. Nyt se teki ylihyppyjä vain kaksi, ja kääntyi molemmilla kerroilla oma-aloitteisesti pois namikupilta, kun kerran tiesi tehneensä väärin. Ja heti seuraavalla toistolla teki taas oikein, hyvähyvä!

Maanantaina Pitsu pääsi kokeilemaan itselleen uutta keinua uudella alustalla, siis TVA:n hallilla. Uumoilin erilaisen alustan (kivituhka vs. keinonurmi) ja siis erilaisen kolahduksen aiheuttavan jännitystä koiralle, mutta höpsis, sehän meni kuin olisi ikänsä keinua tehnyt!

Perjantaina päästiin taas hallille oikein A:n kanssa treenimään, ja muistettiinpas virittää se kamerakin! Siitä tosin loppui harmillisesti akku, mutta saatiin nyt edes yksi toisto tallennettua nauhalle.

Kuten videosta näkyy, este on jo melkoisen jyrkkä, ja silti pikkupinsuri suoritti sen tänään virheittä joka ikinen kerta! Taitava tyttö! Loppua kohti se alkoi suorittaa estettä myös hiukan videolla näkyvää suoritusta nopeammin, tämä kun oli tosiaan eka kerta näin korkealla esteellä. Seuraavalla kerralla saadaankin laittaa este jo kisakorkeuteen, ei siihen ole matkaa kuin muutama sentti.

Penni puolestaan treenaili maanantaina, ja oli taas tosi hyvän tuntuinen, vaikea sisäänmeno pujotteluunkin onnistui joka kerta! Lisäksi sen A on tullut nopeammaksi, ainakin treeneissä. Puomilla se vähän jää kontaktialueelle haahuilemaan, ja siksi teinkin tänään naksuttimen kanssa pientä kontaktitreeniä. Lisäksi harjoiteltiin pujottelua etupalkalla, kun sopivasti sattui avustaja olemaan mukana. Alkuun Pemu oli vähän turhan kierroksilla, mutta turhat höyryt päästeltyään se pujotteli oikein hienosti, ja löysi vaikeistakin kulmista oikean aloituksen.

Sunnuntaina Pemu suuntaakin sitten kisoihin Lempäälään, minikolmosille on tarjolla kaksiagirataa ja hyppäri, jokaisessa osallistujamäärä pyörii siinä kuudenkymmenen nurkilla... Päivästä tulee siis pitkä, mutta aion ottaa reissusta kaiken irti ja seurata mahdollisimman paljon muiden suorituksia, jospa niistä vaikka oppisi jotain. Ja kun starteistakaan ei tarvinnut yhtä lukuunottamatta maksaa (lahjakortit), niin mikäs siinä kisaillessa, yritän olla ottamatta paineita!



P.s. Kankaanpään ryhmiksen aikataulut ilmestyivät, sinne on ilmoitettu vain 19 kääpiötä! Mielenkiintoista...

Pitsillä on keinu!

Viime postauksen keinuvideossa testasin itselleni ihan uutta tapaa opettaa keinu, ja metodi on sittemmin osoittautunut Pitsille juuri sopivaksi, se nimittäin tepsutteli tänään hallilla kisakeinun päästä päähän aivan yksin, ilman mitään avustajaa, tukea, pönkkää, talutinta tai muutakaan helpottamista. Ja tämän se teki innokkaasti häntä heiluen, omasta tahdostaan ilman mitään houkuttelua!

Tiistaina kävin hallilla treenimässä Pitsin kanssa keinua ja boksia maassa. Ensin tehtiin minikeinua, sitten sitä ihan kisakokoista, sen alle laitettiin katsomopuolelta löytynyt keittiöntuoli, jolle Pitsi siis ensin hyppäsi, ja siitä jatkoi iloisesti pamauttamaan keinun alas. Näin viritettynä keinun aloituspää oli siis viitisen senttiä alempana, kuin lopetuspää. Tänään tuolin tilalle vaihdettiin muurilaatikko pystyasennossa, ja kun homma sujui kuin tanssi, käänsin ensin laatikon kyljelleen matalammaksi, ja sitten myöhemmin otin sen kokonaan pois. Pitsi meni edelleen keinulle iloisesti ja suoritti sen ihan kuten aiemmin sen tuolinkin kanssa, monta kertaa, ilman yhtään ongelmaa tai sivuun hyppyä! Taitava tyttö!

Boksin kanssa ilmeni tiistaina mielenkiintoisia ongelmia. Hyppyjen kanssa Pitsi suoritti homman joka kerta täysin virheettä, mutta kun hypyt otettiin pois ja etäisyys koiran aloituspisteestä boksille oli pitkä, se alkoikin hypätä boksin yli! Koira olikin siis oppinut jotain ihan muuta kuin tarkoitin, ja palasimme vaiheeseen yksi. Ongelma oli korjattu nopeasti, ja keskiviikkona päästiinkin ekaa kertaa virittämään boksi ihan oikean A:n päälle. A oli säädetty niin matalaksi, että sen harja oli n. 80 cm korkeudella, ja Pitsi osui boksiin ihan joka kerta. Tänään harja oli vähän yli metrin korkeudella, ja virheitäkin tuli muutama. Naksun ajoitus oli todella vaikeaa, ja klikkasin vahingossa pari kertaa väärästä suorituksesta. Onneksi sain pienen skarppaamisen jälkeen parannettua ajoitustani, ja sain vääriä suorituksia (ylihyppy) jätettyä naksuttamatta; siihen Pitsi reagoi heti olemalla hiukan ahdistuneen oloinen. Ja sitten se jo korjasikin tekemänsä virheen, ja pääsin palkkaamaan ja kehumaan, hyvähyvä!

Pennikin oli tänään hallilla, ja väläytteli niin huimia pujottelupätkiä että huhhuh, ratapätkätkin sujuivat kohtalaisesti. Kontakteja ei ole tehty sitten kisojen, mutta hyvin ne onneksi toimivat. Pujottelussa Pemulle tuli jokin jumituskin välillä, mutta siitä onneksi päästiin yli.

Jälleen taas sain kyllä ihmetellä, miten erilaisia kaksi samanrotuista narttua voivat olla, Pitsi tekee kerran väärin, ja kun palkkaa ei tule, se ehdottaa heti jotain muuta, kun taas Penni tekee väärin vaikka seitsemän kertaa jos huvittaa, eikä älyä muuttaa toimintaansa ennen kuin sille on vähän suuttunut ja jättänyt sen yksin seisomaan keskelle hallia. Olen kyllä äärimmäisen onnellinen siitä, että koirat ovat osuneet minulle tässä järjestyksessä, siis ensin virheitä paksunahkaisesti kestävä pököpää, ja sitten nopeasti oppiva viipotin.

Varoitus! Päivitys sisältää omakoirakehua!

Tänään on saatu nauttia niistä pienistä onnistumisen murusista, minkä voimin jaksaa sitten taas pakertaa, kun homma ei tunnu sujuvan. Enkä tarkoita mitään kisatuloksia, vaan niitä pienenpieniä juttuja, joiden joku muu ei ehkä edes huomaa onnistuneen.

Päivällä Pitsin pään päällä syttyi lamppu: ahaa, siis namin saa, kun pamauttaa keinun alas! Nyt se hoksasi, että keinun laskeutuminen ei ole välttämätön paha, vaan ihan maailman hauskin juttu. Näin itsevarmasti ja iloisesti se ei ole vielä koskaan keinulla astellut. Miksen ole aiemmin keksinyt tukea tuota keinun päätä noin? No, hyvä se on, että meikäläisenkin lamppu viimein syttyi. Videossa treenitään kotikeinulla (laudan pituus 150 cm), harjoituksia pitää jatkaa samaan tapaan myös oikealla, kisamitat täyttävällä keinulla. Tämä keinuhan ei palaudu, eikä koira osaa ottaa sitä vielä huomioon.

Huomaa tosi ammattilaisen koulutusvälineet, Ikean Lack-apupöytä ja myöhemmin vauvan litistämä peltinen murolaatikko. Onneksi on pieni ja kevyt koira!




Penni puolestaan lämmitti mamman sydäntä agitreeneissä. Rata oli peräisin päivällä järjestetystä agilityseminaarista, jossa teemana oli ollut irtoaminen ja hallinta. Molempia radalla tarvittiin, ja vikkeliä kinttuja, sekä uskallusta edetä itse riittävän vauhdikkaasti. Rata oli hyppäri, kepeille meno oli helppo, mutta muualla sitten pitikin tehdä kaikenlaisia juttuja oikein ajoitettuina.

Penni oli ennen vuoroaan tavallista ärhäkämmällä tuulella, ja sehän yleensä enteilee joko tosi hyvää, tai sitten ihan katastrofia. Tällä kertaa hyvää, koiralla oli oikein hyvä vauhti päällä ja se ohjautui yllättävän näppärästi. Videosta vasta tajusin, miten tiiviisti se kiertää siivekkeet! Pujotteluun menossa hätäilin itse yhden kerran, samoin takaaleikkauksessa koira väisti kun uhkasin juosta päälle. Noita takaaleikkauksiakaan ei muuten ole tehty pitkään aikaan, niitä pitäisi harjoitella taas. Koirahan toimi siis kuin unelma, ohjaaja vain vähän töpeksi. Tämä fiilis kun saadaan siirrettyä kisaradoille, niin voi olla ihan mahdollista ehtiä ihanneaikoihin kolmosluokassa.

Kisaamisesta puheen ollen, saattaapi olla, että ilmoitan Pennin Lempäälään 14.4., tarjolla on kaksi agia ja hyppäri. Pakko se kolmosluokka on joskus korkata, sittenpähän ei tarvitse sitäkään jännittää. Käydään nyt ainakin kerran kastamassa varpaat veteen, ja pohditaan sitten mitä kaikkea pitää tehdä, treenata ja opetella, ennen kuin sukelletaan isojen  kalojen altaaseen.

Mätsejä ja bokseja

Pitsillä on kyllä ollut sangen tehokas pääsiäinen! Pitkäperjantai oli todellakin pitkä, kun aamulla kurvattiin ensin hallille boksiharjoituksiin, ja sieltä jatkettiin vielä Ulvilaan megamätsäriin.

Boksia tehtiin hyppyjen (tai siis jos nyt oikein hienostellaan, niin se on sitten vissiin "hyppymatriisi," omg!) kera, eli Pitsu hyppäsi suoralla linjalla hypyn (20 cm), hypyn (30 cm), boksiin ja ulos boksista, etäisyyksien ollessa 1,5 m ja 1,5 m. Hyppyjen on siis tarkoitus simuloida loikkia, jotka koira ottaa ylittäessään A-esteen. Tämä oli Pitsille vallan helppoa, toistoja tehtiin reilusti kahdessa erässä niin, että yritin vaihdella omaa sijaintiani mahdollisimman paljon; kaukana edessä, taaempana, kävellen, juosten, sivulle irroten jne. Avustaja palkkasi namikuppiin, itse käytin naksutinta. Kintut osuivat kivasti boksiin joka kerta, pientä hämmennystä tosin aiheutti se, kun jäin itse ekan hypyn viereen seisomaan, enkä edennytkään koiran mukana. Nopeastihan se ongelman sitten ratkaisi, ja muutamalla toistolla päästiin eteenpäin. Kameran muistin toki ottaa mukaan, mutten muistanut virittää sitä kuvaamaan! Ensi kerralla sitten!

Ulvilan mätsärissä, BIS-kehässä. Pitsi melkein 15 kk.

Hallilta suunnattiin Ulvilaan rottweileryhdistyksen mätsäriin, ja sinne oli sitten lähtenyt joku muukin. Aurinkoinen keli oli houkutellut osallistujia yhteensä yli 120 kpl, ja näistä Pitsi pieni pinseri oli BIS2! Pelkästään pieniä aikuisiakin oli yli 25 kpl, jo niistä punaisten ykkössija oli meille iloinen yllätys. Pitsi esiintyi mukavasti, pitkästä päivästä johtuen se ehkä vähän väsähti BIS-kehässä, eikä sitten enää ravannut niin lennokkaasti kuin yleensä, mutta se nyt sallitaan  nuorelle koiralle, joka on joutunut aamulla tekemään vähän aivojumppaakin. Palkinnot olivat lähestulkoon päiväysvanhoja ruokasäkkejä, mm. 15 kg kana-riisinappulaa by ProPac. Se menee vanhaksi kolmen viikon päästä, samoin kuin punaisten voitosta saatu vanhuskoirien RC-nappulapussi. No, ei niitä kai voi enää sponsorina olleessa liikkeessä myydä, vaikka varmaan ihan käyttökelpoisia vielä ovatkin. Arvon vielä vähän kahden vaiheilla, yritänkö syöttää tuota ProPacia koirille Belcandon sekaan miksaten, vai lahjoitanko tilanpuutteen takia säkin suoraan eläinsuojeluyhdistykselle. Vanhusten RC-nappulat ainakin näyttivät maistuvat aamuruuan seassa.

Penni oli aika mairea, kun päivän touhuista väsynyt Pitsi jäi kotiin huilimaan, ja hän pääsikin iltalenkille naapurin boksuttimen kanssa. Oli kyllä todella onhon oloista taluttaa vain yhtä koiraa, kun on tottunut tuohon hilpeään parivaljakkoon!

Lauantaina mätsäiltiin Harjavallassa, ei oikein olisi edes huvittanut, mutta harjoitus tekee mestarin, ja kyläreissun ohella päätettiin poiketa Hosiossaaressa. Koiria oli jälleen enemmän kuin tarpeeksi, pieniä aikuisia 26 kpl. Pitsi sai sinisen ja oli sinisten toinen, olin salaa tyytyväinen, kun ei tarvinnut jäädä BIS-kehää odottelemaan! Sai se taas jotain leluja ja puruluita, jeejee. Lisäksi se sai hienon, turkoosin timangeilla koristellun kaulapannan, joka oli kuitenkin niin pieni, ettei kummallekaan meidän koirista mahdu. Ehkäpä sen voi joskus laittaa jollekin vaunuihmisen lelukoirista, sitten kun vaunuihminen alkaa olla siinä iässä, ettei enää syö kaikkia löytämiään timangeja. Hänkin oli tänään mätsärissä käymässä, mutta pelastautui sitten aika nopeasti muutaman kilometrin päähän mummulaan, kun nälkä yllätti pienen retkeilijän.

Eilen saapui myös vahvistus handler-kurssista, päästiin siis Pitsun kanssa Juha Kareksen kurssille Saloon 12.5. Luvassa on neljä tuntia tiukkaa teoriaa ja käytäntöä Chic Choix -kasvattajan opastuksessa!

Kevät keikkuen tulevi

Tänään on ollut kyllä niin mahtavan kaunis kevätpäivä, että sen kunniaksi on häärätty vaikka ja mitä.

Eilisestä asti on tehnyt mieli hölkälle, joten ei auttanut muu kuin kaivaa vermeet kaappien kätköistä ja painella sulalle, kuivalle asvaltille koirien kanssa. Pitsikin pääsi ekaa kertaa juoksulenkille, nyt sillä riittää jo ikä moiseen rasitukseen. Viime kesänä jäi meikäläisen hölkkäilyt melko vähiin, kun pikkuihminen vaati niin paljon aikaa ja energiaa, eikä sitten olisi jaksanut saati ehtinyt hölkän päälle erikseen lähteä Pitsua lenkittämään.

Pitsi sai päällensä Pennin Y-valjaat, ja Penni puolestaan 11 vuotta sitten edesmenneen Roosa-tipsun nahkaiset talutusvaljaat. En yhtään muista, miksi Roosalle valjaat aikanaan ostettiin, muttei niitä kyllä käytetty kuin kerran, Roosa nimittäin osasi heti kiemurrella niistä pois. Valjaat olivat siis uutta vastaavassa kunnossa, vaikka olivatkin kaapin perukoilla lojuneet ainakin 15 vuotta, ja passasivat Pennille ihan riittävän hyvin.

Penni on vetohommissa ihan pro, ja Pitsikin oppi jutun jujun tosi nopeasti. Se veti suoraan edessä, kroppa melkein suorana ja naru kireällä. Vähän ehkä innostuin liian pitkälle reissulle, hölkkää mentiin n. 6 km ja siihen veryttely- ja jäähdyttelykävelyt päälle. Juoksu kulki todella hyvin, pohkeet eivät menneet hapoille lainkaan ja hengityskin pelasi moitteetta. Liekö kahden (joskus jopa kolmen) viikkotreenin taktiikka vieläpä kahdella koiralla parantanut ohjaajankin peruskuntoa kevättalven aikana?

Keväällä tulee välillä sellainen siivousmielenhäiriö, että on ihan vaan pakko päästä siivoamaan ja järjestelemään jotain. Huomenna ajateltiin avata grillikausi, joten terassin siivoaminen grillauskuntoon tuntui ihan järkevältä idealta. Samalla sain koirille minimaalisen pienen treenitilan, oikein mattojen kera, ristittäköön se vaikkapa Pinsuri-areenaksi. Mahtuu siinä nyt jotain pientä tekemään, ja kohtahan nuo lumetkin sulavat, niin pääsee nurmikon puolelle treenailemaan.

Pitsi korkkasi heti Pinsuri-areenan harjoittelemalla boksiin hyppäämistä ja sieltä poistumista. Helppoa kuin heinänteko, sanoo Pitsi, tosin pitää ottaa namikuppi käyttöön, että saadaan koiran nokka eteenpäin.

Boksin lisäksi Pitsi harjoitteli vauvakeinun pamauttamista alas, ja sehän sujui vallan hienosti. Huomenna jatketaan boksiharjoituksia hallilla, ainakin niin, että se kestää ohjaajan liikkeen, ehkä myös hyppyjen kera. A-esteelle asti ei nyt ihan vielä päästä. Toivottavasti muistan ottaa kameran mukaan!

Penni oli eilen vuorostaan agitreeneissä, ja vei taas ryhmäläisille sertikakkua ja kahvia, tällä kertaa mutakakkua. Rata oli ilmeisesti Heinin koulutuksesta ja aika hauska, etenkin A-esteen alle sijoitettu mielenkiintoinen putkihässäkkä. Penni oli ihan pätevä ja teki tosi hienot kontaktit, pujottelukin sujui komeasti, kun saatiin ensin motivaatio kohdalleen. Nyt se saakin huilailla maanantaihin asti sillä välin, kun Pitsi käy vähän hallilla ja mätsäröimässä.