Pitsin puikoissa

Olettaisin, että Pitsin fysioterapiasta oli hyötyä. Tänään se nimittäin kiisi treeniradalla kuin musta salama konsanaan, ja meikäläisen vauhti ja kunto meinasivat loppua tyystin. Ihanaa kun on nopea ja näppärä koira!

Saisinko vielä kerran mennä?

Pujottelu sujui hienosti, siinä ei ollut mitään ongelmaa. Jatkamme kuitenkin sen työstämistä, olen jopa harkinnut verkkoja hetkellisesti tuomaan varmuutta omaan irtoamiseen. Toisaalta etupalkka ajaisi varmasti saman asian, mutta avustajaahan meikäläisellä harvemmin on omatoimitreeneissä käytettävissä.

A-estettä tehtiin vain kerran, ja siinä ei ollut mitään ongelmaa, päin vastoin se oli aivan täydellinen. Pitää nyt oikein punoa jokin suunnitelma sen varalle, mutta pää tuntuu hieman tyhjältä. Ensimmäinen, vaistonvarainen reaktio olisi palkata koira aina aika lähelle alastuloa, niin että se haluaisi pysytellä esteen pinnalla mahdollisimman "pitkään." Mutta toimiiko se sitten kisatilanteessa? Toinen vaihtoehto olisi madaltaa kehikkoa niin, että koiran olisi käytävä esteen pinnalla alempana, kuin aikaisemmin. Jotenkin nyt kuitenkin tuntuu, että sillä kehikolla voisi heittää vesilintua, se nimittäin on sen verran paksua putkeakin, että saa koiran pompahtamaan aikalailla paljon irti esteestä, mikä taas lisää sitä liian aikaisen alashyppäämisen vaaraa. Täytyy käydä hallilla perjantaina testailemassa, ja ottaa naksutin käyttöön.

Hauskaa meillä kuitenkin oli, nuorella koiralla alkaa olla melkoinen arsenaali ohjauksia kasassa. Pennin se on ohittanut jo aika päiviä tässä asiassa. Pennikin on vihdoin lopettanut juoksunsa, ja pääsee seuran kotikisoihin 5.4. kiskomaan kolme rataa läpi. Perjantaina aionkin treenata Pennin kanssa ihan kunnolla pitkästä aikaa, pääsee sekin nauttimaan vauhdista ja esteistä! Jos kaikki sujuu sen kohdalla hyvin perjantaina, niin se voikin sitten vaikka lomailla niihin kisoihin asti.