Eka rata meillä oli 1-luokka, joka oli vaikeusasteeltaan 3-luokkaa. Oltiin Pitsin kanssa ekana lähdössä, enkä kyllä onnistunut rataantutustumisessa painamaan kiemuraista rataa mieleeni, etenkin kun samaan kolmen putken ryppääseen olisi pitänyt syöksyä radan aikana yhteensä kahdeksan kertaa. Pujottelua radalla ei valitettavasti ollut, mutta keinu oli, ja se sujui tosi hienosti. Takanurkan poispäinkääntö meni melkolailla oikein, valssit oli paikoitellen myöhässä molemmilla radoilla. Niitä siis lisää! Yksi putki me unohdettiin suorittaa, ja sen takia siinä vähän ajatus pätkäisikin radan puolen välin jälkeen, ja jouduin kysymään tuomarilta missä seuraava este on. Tuomarikaan ei ollut radastaan ihan selvillä, kun ei edes huomannut tätä meidän yhden esteen skippaamista. Muutkin kilpailijat sekoilivat estejärjestyksen kanssa melko lahjakkaasti, kertoneeko se sitten enemmän kilpailijoista vai radasta.
Toka rata oli avoin luokka, tämä oli varmaan myös kolmosluokan yläreunaa hipovaa meininkiä. Tällä kertaa opin radan, mutta aikaa olikin annettu tutustumiseen 10 minuuttia. Alun valssi oli myöhässä, mutta takanurkassa sain kuin sainkin koiran poispäinkäännöllä kepeille, jee! Oudosti se kuitenkin lopetti pujottelun kesken, tätä se on välillä tehnyt omatoimitreeneissä, kun tietää että palkka on mulla. A-esteellä tapahtui pieni porsastelu, Pitsi siis HYPPÄSI ainakin 20 cm ennen kontaktialuetta pois esteeltä. Käskin sen takaisin esteelle, ja se suoritti kontaktin oikein. Toivon todellakin, että tämä ei toistu, se on nyt muutenkin hivuttautunut liian ylös sen kontaktinsa kanssa. Luulen, että kesän aikana pitää vähän rakennella uudelleen tuota meidän A-esteen suoritusta, tämä meininki kun ei käy päinsä.
Vauhti kärsii vielä moisesta kieputuksesta aikalailla, mutta olihan nämä nyt varmaan vaikeimmat radat, mitä Pitsi on koskaan kisatilanteessa tehnyt. Hyvin se niistä selvisi kuitenkin, ja käyttäytyi oikein ammattimaisesti sekä lähtö- että maaliintulotilanteissa. Rutiinia alkaa siis pikkuhiljaa muodostua, hyvä hyvä! Ja kaikenkaikkiaan kolme onnistunutta poispäinkääntöä tehtiin, alkaisikohan sekin ohjaus pikkuhiljaa upota selkärankaan?
Pujottelun ja A-esteen virheet eivät kyllä oikein mielialaa kohota, mutta eteenpäin mennään, ei auta. Huomenna on viikkotreenit, niissä toivottavasti saadaan jotain vinkkiä ongelmiin, koska viikon päästä pitäisi taas kisailla virallisissa Lempäälässä. Sitten Pitsillä onkin ekaa kertaa elämässään oikein luokkanousumahdollisuus, oujee! Olin kaavaillut sille kuun viimeiselle viikonlopulle ATT:n kisoja, mutta katsotaan nyt mitä saadaan ensi viikonloppuna aikaan.
Pennillä on edelleen juoksu, eikä se päässyt mukaan kisoihin, mutta otin sen kyläreissulle illalla ja siellä se oli oikein elementissään. Kiusasi talonväen koiria ja istui mamman sylissä kuin mikäkin puudeli, taisi tehdä ylimääräinen huomio ihan hyvää!
P.s. Pitsi onnittelee kaunista siskoaan Fionaa (ADB Keelia) uudesta valiotittelistä: hän on tätä nykyä paitsi Suomen, Ruotsin ja Valko-Venäjän muotovalio, myös Liettuan muotovalio! Onnea Fiufiu, Sanna, Marja-Leena ja muut! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti