Eilen illalla pakkasin Pitsin autoon ja hurautin Raumalle eläinfysioterapeutin vastaanotolle. Porissakin sellaisia on, mutta tämä kyseinen fyssari on saanut niin paljon kehuja tutuilta agikoirien omistajilta, että tuo 55 km ajomatka nyt ei pahalta tuntunut. Pahoinvointia sen sijaan aiheutti uuden Lumian navigaattorin aiheuttama kieputus, kun "suorin" reitti Univettiin veikin mukamas Vanhan Rauman sokkeloisia, yksisuuntaisia mukulakivikatuja pitkin. No, tulipahan sielläkin köröteltyä ekaa kertaa ikinä, tokaa kertaa ei tarvitse ihan välttämättä kokeilla.
Pitsi käyttäytyi hoidon aikana hyvin, ei se siitä oikein tykännyt kun vastaanotto tietenkin haisi ihan eläinlääkäriltä, mutta antoi tietenkin tehdä kaiken kuten pitikin. Parissa kohdassa koiran silmät oikein lupsuivat kiinni, kun taitava käsittely tuntui niin hyvältä. Tunti on kyllä edelleenkin vähän pitkä aika maata paikallaan, ja kärsimätöntä vääntelehtimistä oli kyllä paikoitellen ilmassa.
Mitään isompaa tai vakavampaa vikaa ei onneksi löytynyt, lannerangassa oli kuulemma nikamissa kiristyksiä, jotka ovat vetäneet myös lihaksia jumiin. Tätä vaivaa oli erityisesti kehon oikealla puolella. Lisäksi rintarangassa tuntui pikkiriikkistä jumia. Nämä saatiin hoidettua ja avattua hyvin, ja treenaamista voi kuulemma jatkaa huoletta. Koirahan on luonteeltaan hyvin herkkä, eli on ihan mahdollista, että tämmöinen jumitus on vaikuttanut sen pujotteluhaluihin.
Pitsi saa ottaa nyt pari päivää ihan rennosti lenkkeillen, ja maanantaina onkin sitten taas agitreenien aika, saa nähdä mitä siellä tapahtuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti