Suuntana meillä oli eilen Lieto, siis tarkemmin ATT-areena ja epikset. Ensin kisattiin avoimella agiradalla ja sitten möllien hyppärillä, nykyään järjestetään näköjään sellaisiakin, onpahan ainakin matala kynnys osallistua. Otin molemmat koirat mukaan, ja ilmoitin molemmat molempiin luokkiin, kun kerran Lietoon asti oli lähdetty.
Avoimen tuomarina toimi Heidi Viitaniemi, ja rata olikin ihan hänelle tyypillinen: sujuva, mukava ja vaikeusasteeltaan sopiva, kisaluokkana varmaankin kakkosluokan tasoa. Estevalikoimaan kuuluivat mm. kaikki kontaktit, rengas ja pujottelu. Rataantutustuminen tuntui hiukan oudolta, kun piti ajatella kahta eri koiraa yhtä aikaa, mutta siitäkin selvittiin.
Penni starttasi ensin, teki nollan, ja oli taas hiukan hidas. Keinulla tosin himmailtiin ihan tarkoituksella, ATT:n keinu kun on tunnetusti aika hidas, ja Penni on siltä lennähdellyt ennenkin. Pujottelu sujui kuitenkin mukavasti, ja kokonaisvaikutelma oli paljon parempi kuin Forssassa. Etenemä sillä oli vaivaiset 3,22 m/s, parinkymmenen koiran kisassa se ylsi neljänneksi.
En kyllä oikeastaan yrittänytkään ohjata erityisen nopeasti, keskityin lähinnä kontakteihin ja pujotteluun. A:lta se hyppää ihan typerästi, täytyypä vähän naksutella taas.
Sitten oli Pitsin vuoro, ja sen kanssa suunnitelma olikin se, että teen rataa vaikka pätkissä jos tarve vaatii, palkatakin sai kesken, ja tavoitteena oli, että koira tekee kaikki esteet vieraassa paikassa. Sen kisakokemushan rajoittuu siihen yhteen möllirataan Äetsässä, eli esim. pujottelua se ei ole koskaan tehnyt kisatilanteessa, ja tämä rata nyt oli kuitenkin aikalailla möllirataa vaikeampi.
Pitsi lähti liikkeelle hirveän iloisesti ja hyvällä vauhdilla, joten annoin mennä. A:lla se otti kontaktin, mutta makuuni liian ylhäältä, joten kehikon käyttö jatkukoon. Musta, ulkokierteinen putki sujui ongelmitta, keinu himmailtiin kauniisti, ja puomi onnistui hyvin. Kepit olivat radalla melkein viimeisenä, ja hienosti se pikkukoira jaksoi siellä asti vielä keskittyä, hakeutui siis itse oikein aloitukseen ja pujotteli aivan virheittä. Ilo ja yllätys olivat maalissa päällimmäiset fiilikset, Pitsihän teki nollan sekin!
Videosta huomaa, että Pitsi hyppää paikoin vähän oudosti; johtuu varmaankin siitä, että esteet tässä ovat kaikki 30 cm korkeita, kun Pitsi on treeneissä tottunut menemään yleensä vain 25 cm hyppyjä, joidenkin yksittäisten esteiden ollessa 30 cm. Upeasti se kuitenkin tekee hommia, ei välitä vieraasta hallista, pohjasta, esteistä, ratahenkilöistä eikä metelistä! Vauhti oli Pitsillä niinkin ripeä kuin 3,73 m/s, vaikka paikoin vähän hidasteltiinkin, ja yllätyksekseni sillä sai pokata itselleen toisen palkinnon. Pitsi sai pienen pussin Natural Menuta (se onkin melkein loppu) ja aivan ihanan, liki metrin mittaisen pehmolelukäärmeen, jonka sisällä on kolme eri vinkua. Kyllä oli juhlaa kun kotiin päästiin!
Möllirata oli suoraviivainen ja vaati kuskilta nopeita kinttuja. Pennin kanssa kävi pari väärinkäsitystä, ja se suihki muutamasta esteestä ohi, kun ohjaaja juoksi käsi ojossa unohtaen a) käskyttää b) seurata koiraa. No, Pitsi pisteli sitten senkin edestä, tosin ohitti maalisuoralla yhden hypyn, kun oma ohjaus vähän lopahti kesken. Siitä siis moitteet ohjaajalle, ei koiralle.
Möllirata oli kuitenkin hauska irrottelu kummallekin koiralle, ja kotiin oli kiva körötellä, kun matkaseurana ollut bortsuotus pokkasi itselleen mölliluokan voiton.
Penni tarvitsee nyt vähän tuumaustaukoa, ja mielestäni hierontaa. Hieroja onkin tulossa ensi viikolla hoitamaan molemmat koirat. Jos kaikki on siltä osin kunnossa, Pennin ajattelin ilmoittaa piirinmestaruuskisoihin 22.9. Noormarkkuun.
Pitsi puolestaan yllätti taas niin positiivisesti, etten oikein itsekään uskoisi, ellei olisi videota todisteena. Äetsän hissutteluun verrattuna se oli nyt oikein vauhdikas, ja jopa kuumeni lähtötilanteissa, kun tajusi, mistä on kyse! Vakaa aikomus on koko ajan ollut aloittaa viralliset kisat vasta tammikuussa, mutta sitäkin ehkä voidaan harkita uudelleen. Se pussi pitää kyllä opetella ennen sitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti