Se kulkee sittenkin!

Olin väärässä, kolmen viikon treenitauko ja tekemättömyys & hieronta oli juuri sitä, mitä Penni tarvitsi. Se nimittäin kulki sittenkin, haparoinneista huolimatta jopa 3,9 m/s! Monelle koirakolle tuo ei olisi kummoinen vauhti, mutta kolmen viikon takaisen etenemän ollessa 3,2 m/s tätä paljon suoraviivaisemmalla radalla, en voi kuin olla iloinen! Hommassa on taas pitkästä aikaa jotain järkeä myös Pennin kohdalla!

Tuomarina toimi Sari Mikkilä, ja hän olikin tehnyt oikein kivat, monipuoliset ja juostavat radat, joilla koiran linjat olivat koko ajan tavallaan järkeviä, ja kaikessa oli jokin pointti.

Eka rata oli hyppäri, ja sille Penni lähti yllättävän levollisesta istuma-asennosta. Kompastelin ja liukastelin ylimääräiseen hiekkaan, mutta kaikenlaisista aivopieruista ja muista huolimatta selvitimme radan virheittä pituusesteelle asti. Siinä ilmeisesti koira kompastui, ja kaatoi laatikot. Olin puolet radasta myöhässä, ja toinen puoli oli muuten vaan vähän pelastelua, kun koira kulkikin puolet odotettua lujempaa, mutta tässä alkoi nyt olla sitä tekemisen meininkiä, mitä Pennin kanssa on joskus ollutkin! Tuloksena siis 5, aika -2 ja jotain, sijoitus ei ollut kummoinen.

Toiselle radalle skarppasin itse henkisesti, ja se menikin rytmiltään vähän paremmin, harmi vaan, että vauhti kostautui: jälleen lentokeinu. Tätä pitää nyt oikeasti treenata. Muuten mentiinkin nollilla, tuloksena kuitenkin HYL, koska uusin sen perhanan keinun. Tämä rata oli jotenkin tosi kiva, ja siinä sai tehdä kaikenlaista, fiilis oli radan jälkeen mainio.

Kyllä kannatti maksaa hieronnasta, seuraava käynti onkin jo ensi viikolla. Seuraavia kisojakin voisi katsella..