Onneksi edes koirat osaa

Maanantaina poikettiin myös koirarannalla

Maanantain treeneissä Penni oli mainio, ohjaajansa ei. Pakka hajosi treeniradalla pari kertaa ihan vaan siihen etten tiennyt/muistanut mitä ohjausta olin tekemässä, tai sitten ajatusta siitä, miten aion homman toteuttaa, ei yksinkertaisesti ollut. Toki jokaisella on parempia ja huonompia päiviä, mutta miksi pitää tällainen huonon keskittymisen päivä osua juuri treenipäivälle, ja miten siitä pääsee yli? No, rankalla kädellä editoitu video löytyy täältä. Törttöilyjä en toki ole poistanut, vaan keskivaiheilta kohdan, jossa Pemu kieltäytyi menemästä mutkaputkeen. Yritin sitä sinne monta kertaa, kummastakin päästä, mutta ei. Ilmeisesti putkeen oli joku lirauttanut tai muuten haisutellut, koska muutama muukin koira kieltäytyi sinne menemästä.

Mutta mutta! Pujottelu sujui täydellisesti! Eli koira osaa, ohjaaja ei!

Luoksetulo, Pitsi tulee vaikka silmät kiinni

Tiistaina treenaili Pitsku, ja täytyy sanoa, että olen sen suorituksista vallan yllättynyt! Jälleen kaikki harjoitukset tehtiin rimat maassa, ettei keskenkasvuinen kakara riko itseään. Se opetteli tekemään takaakierron (kouluttaja avusti palkkauksessa namikupin kera) ja hoksasi homman hyvin nopeasti. Onhan se toki helppo ohjaus, mutta vaatii pientä irtoamista, joka sujui Pitsiltä kuin vettä vaan. Seuraavaksi harjoiteltiin jättämään Pitsi istumaan ekan hypyn taakse, kutsumalla yli, ja takaakierto hypylle 2. Vähän pohdin tuota paikallaan istumista, ei nimittäin ole ihan huippuhyvin sujunut viimeaikoina, mutta Pitsi yllätti iloisesti istumalla kuin tatti niin kauan kuin käskettiin! Taitava tyttö!

Lopuksi Pitsi tutustui hiukan muuriin (hyppäsi maassa olevien päällimmäisten palojen yli, korkeus n. 10 cm) ja piti hauskaa putkissa. Hiukan alkoi mielenkiinto hiipua loppua kohden, ja harjoitus päätettiin pitkään suoraan putkeen, jossa Pitsuli kiisi kuin mikäkin vauhtikirppu.

Syksy on saapunut myös Yyteriin, lämpötila +3 ja vettä tihkutti

Tällä viikolla jätetään omatoimitreenit väliin. Kummankin koiran "hankalat asiat" (Pennin pujottelu & kontaktit, Pitsin lähtötilanne) ovat sujuneet tällä viikolla niin hyvin, että annetaan niiden nyt hautua rauhassa ja mennään vaikka metsälenkille treenaamisen sijaan. Lauantaina Pitsi saakin taas misseillä, tällä kertaa Turun kansainvälisessä näyttelyssä, siis Turku October Showssa.

Sydämentykytyksiä mätsärissä

Eihän nyt viikonloppua voi viettää ilman koiramaista tapahtumaa, joten vuorossa oli mahdollisesti syksyn viimeinen match show, tällä kertaa Kokemäellä. Siellä voitiin siis poiketa kätevästi mummulareissun ohella.

Isot ja pienet pennut olivat samassa kehässä, mutta eipä tuo haitannut, vaikka niitä likemmäs 30 kpl olikin. Kehä oli riittävän tilava, ja pöytä ihanan iso ja tukeva, plussaa siitä! Hintakin oli mukavan edullinen, vain 5 e/kirsu.

Otsikon sydämentykytykset saatiin ennen omaa vuoroa, kun hengailtiin pinskujen ja vaunuihmisen kanssa kehän laidalla. Pinskut nyt päivystivät siinä vieressä toppatakeissaan (oli vain 3 astetta lämmintä), vauva tuhisi vaunuissa ja molempien pitelijä tuijotteli mietteliäänä lapsi-koirakehän tapahtumia. Hetken päästä satuin vilkaisemaan omia koiria (olivat olleet hiljaa paikallaan epäilyttävän kauan), ja mitä näenkään; Pitsi seisoo kahden metrin päässä minusta melkein keskellä autotietä ILMAN KAULAPANTAA. En käsitä miten se sen oli riisunut! Pitsin hieman hataran luoksetulon tuntien kylän keskusta ei ehkä ole paras paikka karkailla, onneksi se kuitenkin tuli syliin heti ekasta kutsusta.

Oma kehäsuoritus sujui onneksi vähemmillä shokeilla: maassa Pitsu seisoi täydellisesti, juoksi energisesti kera parin pompun, ja pöydällä se oli ihan super. Seisoi vain ryhdikkäänä häntä ylhäällä ja antoi tuomarin kosketella ja katsoa hampaat ilman mitään kiemurteluja tai muita kommervenkkejä. Tämän pöytätreenin takia nimenomaan mätsäriin lähdin, hyvä pöytäkäytös ei riitä, haluan että se on lähestulkoon täydellistä. Tuomarilla taisi olla ennakkoluuloja, kommentit olivat sen mukaisia ("ai tääkö ei oo yhtään arka?"), mutta laittoihan se sentään Pitsin punaisten kakkoseksi. Hyvä näin, ykkösenä emme olisi voineet BIS-kehään edes jäädä, vaunuihmisen ruoka-aika lähestyi. Palkintoina oli herkkuja, leluja ja rusetti, oujee.

Torstaina hallilla touhu oli suunnitelmallisempaa kuin viimeksi, Penni teki nopeimmat kontaktit ikinä namialustojen avulla ja Pitska harjoitti melko onnistunutta itsehillintää, keinun alkeita ja hauskaa hömpöttelyä. Penni saa kyllä jatkossakin tehdä etenkin A:ta välillä namialustan kanssa, aikaa lähti nimittäin suorituksesta pois varmaan kolme sekuntia...

Agilityliitto on tänään tiedottanut alustavasti sääntömuutoksista, joita olisivat mm. juoksuisten narttujen päästäminen kolmosluokan kisoihin (hyvä!) ja koirakon siirto kolmosista takaisin kakkosiin, mikäli ohjaaja niin haluaa ja liitto siirron hyväksyy. Enpä tiedä, mahtaako käydä niin että kakkosista nousu kolmosiin muuttuu entistä paljon vaikeammaksi, kun kakkosissa alkaa parveilla kokeneita kolmosluokkalaisia? Täytyy ensin lukea jostain ne kriteerit siirrolle, muuten kuulostaa vähän tylsältä etenkin Pennin kannalta.

P.s. Pitsi onnittelee isäänsä, josta on tänä viikonloppuna tullut sekä Liettuan, Latvian että Baltian muotovalio, sekä siskoaan Fionaa (ADB Keelia), joka on tänään saanut ekan junnusertinsä Liettuassa! Kauniit ja rohkeat K-pennut valloittavat maailman! ;)

Reeniä reeniä

Huh, nyt on vasta tiistai, ja agitreeneissä on käyty jo kahdesti tällä viikolla. Eilen aksasi Penni, tänään puolestaan Pitsi.

Penni oli eilisissä treeneissä oikea raketti! Rata oli melko vauhdikas ja sopivan haastava, olin jopa paikoitellen vähän yllättynyt Pennin vauhdista, en edes tiennyt että siitä löytyy tuommoinenkin vaihde! Pujottelua hän teki tällä kertaa verkoilla, ei ongelmaa siinä. Niitä verkkoja voisi käyttää kuuriluontoisesti, aina välillä laittaa paikalleen ja välillä ottaa pois. Erityisesti harjoiteltiin pyöritystä tiukemmaksi molempiin suuntiin, ja sivulle irtoamista. Huonoa tällä kertaa olivat kontaktit, vauhdin kasvaessa tarkkuus kärsii, enkä ehkä ole harjoitellut kontakteja riittävästi lähiaikoina. Penni on alkanut vaivihkaa pysähtyä liian aikaisin, pitää ottaa naksuttimen kanssa muistuttelukerta hallilla. Muuten homma on niin hyvin hanskassa, että uskallan lähes katsella kisakalenteria! 4.11. olisi Liedossa kolme rataa kakkosille, sinne voisi tähdätä. Sitä ennen on muistaakseni  19. päivä epikset Raumalla, laitetaan harkintaan. Niissä vain tuppaa menemään ihan hirveän myöhään, ja sieltä pitää vielä ajaa kotiinkin.

Pitsi puolestaan oli tänään ekaa kertaa oman seuran treeneissä, ja selvisi hullunhelpoista tehtävistään hienosti! Oli hyvä, että tehtävät olivat niin helppoja, pennun pitää ensin totutella siihen, että se yleensäkin on treeneissä ja tekee siellä jotain järkevää. Harjoittelimme keinua (alta tuettuna, ideana saada koira ihan keinulaudan päähän asti), kontaktille pysähtymistä sekä yksittäistä hyppyä kolmella eri tavalla: lähettämällä, kuljettamalla ja kutsumalla. Näillä kolmella tavalla pitää kuulemma pystyä kaikki esteet suorittamaan. Pitsi teki kaiken tyypilliseen tapaansa, iloisesti ja täysillä. Nyt on hyvä jatkaa itsenäistäkin treeniä, kun tietää mitä tekee! Kotona on harjoiteltu paikallaan istumista, välillä naksuttimen avulla, ja se sujuu päivä päivältä paremmin. Hallillahan sen kanssa oli vähän ongelmia, mutta kyllä kai sen pitäisi ensin sujua kotona hyvin, ennen kuin siitä hallilla mitään tulee.

Syksy ja kylmyys ovat hiipineet pikkuhiljaa myös meille, joten koiria joutuu taas pukemaan. Onneksi sain Pitsille hankittua aika edullisesti syys- ja talvigarderoobin: Hurtan sademanttelin, talvimanttelin ja fleece-haalarin. Pennillä onkin kaikki tarpeelliset asusteet jo entuudestaan, agitreeneissä se on nyt pitänyt Back on Track -loimeaan, joka lämmittää mukavasti pikkukinkkua.

Reissussa rähjääntyneet

Juu, nyt muistan taas, miksi päätin vuonna 2010 olla ikinä menemättä Tuuloksen ryhmänäyttelyyn! Kauppakeskus Tuulosen parkkihalli oli juuri niin matala, meluisa, likainen, hämärä ja kaukana kotoa kuin muistinkin. Matkaan lähdettiin aamulla klo 06, perillä oltiin vähän ennen yhdeksää. Takaisin kotona oltiinkin vasta vähän viiden jälkeen.

Kääpiöpinsuja oli paikalla valtavasti, Pitsin luokassa eli junnunartuissa osanottajia oli 14 kpl. Pitsiä hiukan jännitti melu ja koirapaljous, mutta se esiintyi kuitenkin ihan asiallisesti. Juostessa tuli jopa pari pomppua, niistä pitää kyllä päästä eroon! Pöydällä vähän jännitti, mutta homma sujui silti ihan asiallisesti.

Tuomari oli hyvin tarkka, huolellinen ja hidas, ruotsalainen Carina Andersson Rapp. Kuulemma kääpiösnautserikasvattaja. Hän syynäsi koirat tarkkaan ja mittaili sormillaan mittasuhteita, sekä liikutti koiria tosi paljon. Ruskeista hän selvästi piti enemmän kuin mustista, mutta muuten hänen valinnoistaan olikin hieman hankala löytää punaista lankaa. Andersson Rapp siis palkitsi melko erityyppisiä ja -kokoisia koiria.

Pitsistä hän sanoi seuraavaa:

"Erinomainen kokonaisuus. Hienot pään ja vartalon mittasuhteet. Hyvin kehittynyt eturinta ja rintakehä ikäisekseen. Hyvin kulmautunut takaa, hienot leveät reidet. Liikkeet yhdensuuntaiset ja sivulta hyvät. Mukava luonne, hyvin esitetty." ERI

Pitsin eturinta on siis viikossa ponnahtanut esiin, halleluja! (Vrt. Harto Stockmarin arvio viime lauantailta) Arvostelu pitää paikkansa kaikilta osin, harmi vaan, että palkintosijoille se ei riittänyt, eikä myöskään SA:han. Ehkä sitten ensi kerralla, tai sitä seuraavalla! Saman tuloksen ja myöskin hienon arvostelun sai Pitsin sisko Cara, joka oli omistajineen huristellut näyttelyyn Lappeenrannasta. Pitsi ja Cara olivat kyllä kuin kaksoset, tai niinhän ne oikeastaan ovatkin. Sama pää ja ilme, vain pieniä eroja mm. korvissa ja kuonossa. 

Kotiin körötteli sangen hiljainen sakki, olimme ihan tyytyväisiä ja äärimmäisen väsyneitä.

Karmeeta keliä ja välineurheilua

Pinsurinkokoiset 2x2-kepit

Hyi mikä syysmyrsky! Pinsuriparat on lenkkeilleet parina päivänä  melkoisessa myräkässä, siis vesisateessa ja kovassa tuulessa. Onneksi ovat siis keränneet energiaa huomista näyttelyä varten, hah! Kääpiöpinsereitä on Tuuloksen ryhmänäyttelyyn ilmoitettu melkein 70 kpl, tulee siis pitkä päivä. Pennikin lähtee mukaan turistiksi, niin on silläkin jotain tekemistä. Mukaan on pakattu koirille sadetakit ja talvitakit, sekä handlerille lämpövaatteita ja kumisaappaat.

Tänään saatiin uusia urheiluvälineitä, nimittäin pappan valmistamat 2x2-kepit! Kyllä kelpaa näillä sitten Pitsinkin aikanaan aloittaa pujottelun opettelu.

Toisaalta harmittaa, kun agiasioiden harjoittelu on jäänyt Pitsin kanssa aika vähiin, mutta toisaalta olen tyytyväinen siihen, että olen malttanut odottaa. En todellakaan halua rikkoa nuorta koiraa tekemällä liian paljon liian aikaisin, etenkään näitä juttuja, jotka aikuisenkin koiran kropalle ovat kaikkein raskaimpia! Kisaikä Pitskulla tulee täyteen ensi vuoden heinäkuussa, mutta tuskinpa se silloin on vielä kisavalmis. Kyllä se ehtii, harjotellaan nyt rauhassa ensin. Se on luonteeltaankin sellainen, että kaipaa pientä kypsymistä ja lisää itseluottamusta ennen kisailuja.

Tähän loppuun sijoittuu päivän huumoripläjäys, nimittäin uuden treenihallin sisäseinästä löytyneet terveiset, ilmeisesti siltä ajalta kun halli oli vähän toisenlaisessa käytössä. H.V. ei taida tarkoittaa Harjavaltaa...? Pitänee keksiä jokin juliste tuohon päälle ennen ensimmäisiä epiksiä!

Koiran keskisormi

Tänään nähtiin sekin tilanne, kun Penni näyttää mammalle keskaria, noin niinkun kuvainnollisesti.

Lähdettiin koirujen kanssa testaamaan seuran uutta treenitilaa, joka osoittautui ihan kelvolliseksi paikaksi agilityä ajatellen. Pohja on kivituhkaa, tilaa on n. puolet siitä mitä Noormarkun hallilla, valaistus on hyvä. Pieniä epäkohtia varmaan korjaillaan syksyn myötä, eihän tuolla olla ehditty olemaan kuin vasta neljä päivää.

Kumpikin koira teki kaksi treenipätkää, ajatuksena oli tehdä ensin rata/ohjausharjoittelua ja toisella pätkällä sitten tekniikka-asioita. Tämä osoittautui ihan hyväksi systeemiksi, tosin itsellä meinasi loppua kunto homman puolivälissä! Ratana hallissa oli 16 esteen pätkä, jossa aiheena oli takaakierto-niisto(-persjättö), vain putkia ja hyppyjä. Puomi, keinu ja kepit olivat kuitenkin kivasti treenattavana hallin pohjalla myös. Testissä oli ekaa kertaa lentävä nakki, siis makkaranpaloilla täytetty tennispallo.

Penni toimi ratatreenissä kuin unelma! Se ei yleensä ole kivituhkalla ollut ihan nopeimmillaan, mutta nyt se kyllä oli kuin mikäkin raketti. Koira on kyllä mahtavassa iskussa nyt, sitä pujottelua lukuunottamatta. Radan teemaohjaus sujui hienosti, kun vaan itse muistin tehdä sen niistovaiheen kunnolla, enkä lähtenyt hosumaan liian aikaisin eteenpäin. Tokalla kierroksella tehtiin pujottelua, ja jälkikäteen ajatellen yritin varmaankin tehdä liikaa toistoja (ajatuksena harjoitella erilaisia sisäänmenoja), koska Pennin mielenkiinto hieman lopahti. Yhtäkkiä se keksi aivan uuden tempun, nimittäin sen, että se pujotteli hienosti puoleen väliin asti, ja sitten jämähti seisomaan paikalleen minua tuijottaen. Tätä se kokeili pari kertaa, kunnes totesin että haista koira itse, ja poistuin paikalta leikkimään Pitsin kanssa. Sitten laitoin Pennin hihnaan ja treenasin Pitsin, ja koitin vielä lopuksi  Pennin kanssa pujottelua, ja hyvinhän se sitten sujui. Mokomakin pässinpää, yritti kai saada herkkuja kesken pujottelun? Oli sillä hämmästynyt ilme, kun en jäänytkään viereen hosumaan ja kiljumaan, vaan keskitinkin kaiken huomioni Pitsiin.

Pitsi puolestaan harjoitteli lähtötilanteita ja perusohjauksia, valitettavasti tässä järjestyksessä. Jälkikäteen ajatellen olisi ehkä fiksumpaa ensin vähän päästellä höyryjä ja sitten vasta vaatia keskittymistä vaativaa toimintaa, mutta no, taas olemme hieman viisaampia. Pitsi oli kyllä sangen vauhdikas, putki oli sen mielestä harvinaisen hauska, ja nyt se osasi jo hiukan hakea hyppyjäkin. Hyppyinä meillä oli siivekkeitä ja niiden välissä maassa n. 10 cm korkea halkaistu muoviputki, ihan riittävä 9 kk junnulle. Harjoiteltiin ihan vaan perusjuttuja, vähän valssia, vähän persjättöä. Tokalla kierroksella Pitsi käveli hihnassa puomia ja naksutteli kontaktilla seisoskelua, sekä kiipeili jälleen keinulla. Se on kyllä niin vikkelä liikkeissään, että sen kanssa pitää olla varovainen vielä kontakteilla.
Perusasennossa odottelu sujui pari kertaa hienosti, ja olisi pitänyt ymmärtää lopettaa siihen. Nyt olin vähän liian ahne, ja Pitsin kärsivällisyys petti. Lisää harjoitusta siis, mutta lyhyemmissä pätkissä ja pidemmillä etäisyyksillä.

Palkkapallo toimi aika mukavasti kummallakin koiralla, tätä voidaan käyttää jatkossakin. Tosin nyt on ihan hyvä että niitä palloja on kaksi, kivituhka kun suttaa melkoisesti...

Erikoisia puhdetöitä

Koiraharrastajan puoliso joutuu kyllä kestämään monenmoista, ja oppii jossain vaiheessa olemaan kyselemättä liikoja. Jos siis koiraharrastaja lähettää puolisolleen tekstarin, jossa pyytää tuomaan kauppareissulta kissanruokaa, Bliw-käsisaippuaa, Pringles-sipsejä tai tennispallon, viisas puoliso tottelee. Niin se ehkä pääsee helpommalla, eikä tarvitse kuunnella koirien uusimpia koulutussuunnitelmia pitkän kaavan mukaan.

Tällä kertaa ostoslistalle päätyi tennispallo, joita kiltti puoliso toi oikein viisi kappaletta saman tien, meinaa vissiin että me hukataan ne kumminkin. Tennispalloon (tai oikeastaan jo kahteen, kun yksi lähti vahingossa puolison mukana töihin tänään auton takakontissa) tein puukolla viillon, ja eikun survomaan herkkuja pallon sisään. Näin saadaan siis aikaan (ehkä) myös kääpiöpinserille kelpaava  heittopalkka, siis lentävä nakki.

Tähän lentävään pikku herkkupalleroon on nyt tutustuttu kotioloissa kummankin koiran kera. Penni on aivan täpinöissään, ja alkoi itselleen epätyypillisesti vikistä nähdessään pallon tänään! Pitsin mielestä ihan kaikki on hauskaa mitä vaan ikinä tehdäänkin, namit on vaan pelkkää plussaa. Pemun kanssa on leikitty jakkaran kiertämistä ja ihan vaan opeteltu siihen että pallo on ihana, Pitsi on harjoitellut samaa sekä pakkovalssin alkeita. Pakkovalssi jakkaran ympäri eteisessä, ihan normaalia toimintaa. Pitsi hoksasi homman sangen nopeasti, ja lähtöasentoistuminenkin sujuu pääasiassa hienosti. Välillä jutun juju edelleen unohtuu, mutta täytyy vaan tehdä enemmän toistoja, ei siinä muu auta. Onneksi torstaina päästään uudelle agihallille harjoittelemaan ihan oikeiden esteiden kanssa!

Pennillä alkoi eilen uusi agikurssi Noormarkun hallilla, edelleen tykkään siitä uudesta pohjasta kovasti. Radassa oli parikymmentä estettä, Penni suoritti sen ongelmitta. Pujottelua tehtiin ensin verkoilla, tuttu juttu Pemulle, ja sitten radalla ilman verkkoja, täysin virheettä! U:n malliseen putkeen ohjattiin "alakautta" molemmista suunnista, vain kerran Pemu päätyi putken päälle sen sijaan että olisi  mennyt sen sisään. Kontaktitkin toimivat hienosti, mutta omatoimitreeneissä niistä voisi yrittää saada hiukan nopeammat. Etenkin A:lta laskeutuminen kestää luvattoman kauan, pitänee testata sitä kissanruokaa tähän ongelmaan...

Hiukan varovasti katselin eilen kisakalenteria, ja ajattelin että marraskuussa voisi yrittää hiukan kisailla. Kisoja vain on harmillisen vähän (lähiseudulla), mutta eiköhän niissäkin silti tuntumaa saada.