Kisailua ja lomailua

Kisat menivät ihan ok, tulokset eivät olleet huippuluokkaa, mutta suorituksiin olen enimmäkseen tyytyväinen. Radat olivat oikein kivat, eikä se kauhea musta tunnelikaan aiheuttanut Pennille suurempia ongelmia. Vähän tavallista kauemmin se siellä viihtyi kyllä.

Eka rata kosahti jo tokalle esteelle, hätäilin itse ja kutsuin Pennin liian aikaisin lähtöpaikalta radalle, tuloksena esteen hyppääminen kahteen kertaan eli hylkäys. Piti siis tehdä pakkovalssi, mutta koiran kurvi meni pitkäksi ja hypättyään esteen vääränlaisella linjalla se sitten hyppäsi sen takaisin pysyäkseen ohjaajan matkassa. Siitä rata jatkuikin virheittä pujotteluun asti, jossa oma liiallinen vauhtini aiheutti sen, että Penni jätti yhden kepin välistä. Sisäänmeno oli kyllä aivan upea! Eikun uudestaan, ja sen jälkeen radalta ulos, että muutkin pääsee kokeilemaan.

Tokalla radalla mokasin pujottelun taas, kiiruhdin aloituksessa Pennin edelle. Muuten rata oli taas virheetön, sujuva ja vauhdikas. Pääsin itse liikkumaan reippaasti ja koiralla oli todella hyvä meininki ja vauhti! Kun nyt se pujotteluhomma vaan saataisiin kuntoon... Toisaalta, ei sinne kolmosluokkaan ole mitään hinkua, harjoitellaan nyt kakkosissa ihan rauhassa ensin. Kolmosiin en edes kehtaisi mennä ennen kuin homma on vähän paremmin kasassa! Tässä kisassa Penni oli kolmas ja sai ison pallon sekä paketillisen koirankeksejä.

Kisojen jälkeen kurvattiinkin mökkeilemään kolmeksi päiväksi, koirat saivat rentoutua ja riehua sopivassa suhteessa.

Frisbeen perässä ne juoksivat iloisina, ja välillä kyllä toistensakin perässä. Omenatkin saivat osansa pinsurien jahtausvimmasta. Varsinaiselle lenkille ei edes lähdetty, liikuntaa piisasi pihassakin.

Tiistaina palattiin mökiltä sivistykseen, ja Pitsi kävi näyttelytreeneissä. Mitta oli vallan kauhea, mutta Oltermannin voimalla hän suostui mitattavaksi, ja hyvä niin. Korkeutta hänellä oli n.  29 cm. Juokseminen alkoi sujua jo tosi hienosti, saa siinä handlerikin pistää jo hölkäksi, kun alkaa askel venyä!