Pitsi pysyy käskyllä paikallaan istumassa, vaikka kävelen peräti neljän askeleen päähän ja takaisin! En ole kauemmas vielä uskaltanut kokeilla, mutta tämäkin on parin päivän treenauksella aika uskomaton saavutus meidän pieneltä sähköjänikseltä!
maanantai 20. elokuuta 2012
perjantai 17. elokuuta 2012
Aina ne jaksaa yllättää...
Penni tempaisi eilen epiksissä; juuri pääsin sanomasta, että Penni onneksi keskittyy tekemiseen aina täysillä, niin eikös se sitten mennyt kesken radan nuuskimaan käpyjä. Emme siis päässeet ollenkaan testaamaan pujottelua (sitä varten sinne epiksiin lähdettiin), kun ekalta radalta jouduimme poistumaan vauhdikkaasti nuuskuttelukohtauksen iskettyä, ja tokalle radalle emme koskaan edes startanneet erään nuoren neidin nukkumaanmenoajan vuoksi. Näistä epiksistä ei siis paljon kerrottavaa ole, esteitä ehdittiin suorittaa kai 8 kpl. Niistäkin sekä A:n että puomin kontaktit Penni kyllä otti, muttei pysähtynyt. Eli ei oikein hyvä sekään. Sitten en jotenkin ärsytykseltäni edes jaksanut palauttaa sitä niille, vaikka se nyt ainakin olisi pitänyt tehdä. Muutenkin koira oli jotenkin vetelän oloinen sen 8 estettä mitä nyt ehdittiin tehdä. No, joskus pitää olla näitä huonompiakin reissuja, niin osaa sitten taas nauttia niistä paremmista reissuista enemmän. Maanantain treeneissä Penni kulki hyvin ja pujotteli oikein hienosti, puomin kontaktikin toimi ihan riittävän hyvin. Ehkä hän jaksaa mennä hyvin vain kerran viikossa?
Pitsi aloitti tiistaina näyttelykurssilla käymisen, ajatuksena oli saada sitä tottumaan porukalla juoksemiseen ja muutenkin siihen, että kehässä on monta koiraa kerralla. Kurssilla valitettavasti olikin vain kolme osanottajaa (joista yksi oli Nuppu, eli ei ihan mene vieraasta koirasta), mutta saamamme neuvot esittämisen suhteen olivat erinomaisia! Nupun ravaaminen parani silmissä ja Pitsin kaula piteni ainakin kaksi senttiä (ei sillä että se olisi aiemminkaan ollut lyhyt!). Nyt täytyisi joko spreijata se Pitsi ketjukaulain mustaksi, tai sitten vaihtaa tavalliseen näyttelytaluttimeen, joka on kokonaan musta. Ilmeisesti syksymmällä on luvassa jotain mätsäreitä, joihin sitten varmaan päästään harjoittelemaan esiintymistä ja harjoittelemaan näitä ryhmätilanteita.
Seuraavat suunnittellut reissut ovat:
Pennin agikisat Noormarkussa 26.8.
Pennin kaupunkitaistelu Harjavallassa 8.9.
Pitsin pentunäyttely Turussa 15.9.
Pitsin pentunäyttely Tampereella 29.9.
Lenkkeilyn puolella on yritetty suosia Ruosniemen metsäpolkuja, nyt kun me käärmekammoiset taas uskaltaudumme sinne. Epätasainen maasto tekee kyllä hyvää sekä koirien että omistajan kropalle, alkaapa Pitsilläkin vähän olla jo lihaksia. Vaikka on se kyllä aika puikula edelleen.
Pitsi aloitti tiistaina näyttelykurssilla käymisen, ajatuksena oli saada sitä tottumaan porukalla juoksemiseen ja muutenkin siihen, että kehässä on monta koiraa kerralla. Kurssilla valitettavasti olikin vain kolme osanottajaa (joista yksi oli Nuppu, eli ei ihan mene vieraasta koirasta), mutta saamamme neuvot esittämisen suhteen olivat erinomaisia! Nupun ravaaminen parani silmissä ja Pitsin kaula piteni ainakin kaksi senttiä (ei sillä että se olisi aiemminkaan ollut lyhyt!). Nyt täytyisi joko spreijata se Pitsi ketjukaulain mustaksi, tai sitten vaihtaa tavalliseen näyttelytaluttimeen, joka on kokonaan musta. Ilmeisesti syksymmällä on luvassa jotain mätsäreitä, joihin sitten varmaan päästään harjoittelemaan esiintymistä ja harjoittelemaan näitä ryhmätilanteita.
Seuraavat suunnittellut reissut ovat:
Pennin agikisat Noormarkussa 26.8.
Pennin kaupunkitaistelu Harjavallassa 8.9.
Pitsin pentunäyttely Turussa 15.9.
Pitsin pentunäyttely Tampereella 29.9.
Lenkkeilyn puolella on yritetty suosia Ruosniemen metsäpolkuja, nyt kun me käärmekammoiset taas uskaltaudumme sinne. Epätasainen maasto tekee kyllä hyvää sekä koirien että omistajan kropalle, alkaapa Pitsilläkin vähän olla jo lihaksia. Vaikka on se kyllä aika puikula edelleen.
sunnuntai 12. elokuuta 2012
Ryytyneet Raisiossa
Nyt ei meinaa silmät pysyä auki! Nämä näyttelyreissut eivät kyllä sovi yhteen kofeiinittoman imetysruokavalion kanssa. Herätty on klo 5.30, matkaan lähdetty klo 7.00 ja kotona oltiin takaisin joskus kahden maissa. Vuorossa oli siis kaikkien rotujen näyttely Raisiossa, tuomarina Zlatko Kraljic.
Pitsi esiintyi vallan kauniisti, juostessa oli vähän keskittymisvaikeutta, mutta seisomiset ja pöydällä olemiset sujuivat hienosti. Sitä juoksemista pitää vielä harjoitella, että saadaan koiran liikkeet kauneimmillaan esiin!
Pitsin arvostelu oli tällä kertaa seuraavanlainen:
Hyvärakenteinen narttu, hyvä pään muoto. Hyvä purena. Lyhyt, suora selkä. Hyvät liikkeet. Erittäin lupaava. PEK 1 KP VSP-pentu.
Olen tulokseen oikein tyytyväinen, samoin arvosteluun. Vielä ei ole siis kumpikaan tähän mennessä arvostelleista tuomareista sanonut Pitsistä mitään negatiivista! Pitsi sai lisää näyttelykokemusta ja vähän palkintokaapintäytettäkin, siis kaksi ruusuketta ja pokaalin.
Tässä vaiheessa päivää ei enää oikein meinaa pysyä hereillä, Pitsi-prinsessa vetääkin sohvalla hirsiä, omistajansa valitettavasti valvoo.
Seuraavat kaksi näyttelyämme ovatkin pentunäyttelyitä, ja sitten ovat pentukehät kohdaltamme ohi, ja Pitsi siirtyy junioriluokkaan.
Pitsi esiintyi vallan kauniisti, juostessa oli vähän keskittymisvaikeutta, mutta seisomiset ja pöydällä olemiset sujuivat hienosti. Sitä juoksemista pitää vielä harjoitella, että saadaan koiran liikkeet kauneimmillaan esiin!
Pitsin arvostelu oli tällä kertaa seuraavanlainen:
Hyvärakenteinen narttu, hyvä pään muoto. Hyvä purena. Lyhyt, suora selkä. Hyvät liikkeet. Erittäin lupaava. PEK 1 KP VSP-pentu.
Olen tulokseen oikein tyytyväinen, samoin arvosteluun. Vielä ei ole siis kumpikaan tähän mennessä arvostelleista tuomareista sanonut Pitsistä mitään negatiivista! Pitsi sai lisää näyttelykokemusta ja vähän palkintokaapintäytettäkin, siis kaksi ruusuketta ja pokaalin.
 |
| Vasemmalla ROP-pentu, oikealla Pitsi Pikkuinen |
Seuraavat kaksi näyttelyämme ovatkin pentunäyttelyitä, ja sitten ovat pentukehät kohdaltamme ohi, ja Pitsi siirtyy junioriluokkaan.
keskiviikko 8. elokuuta 2012
Ei mitään järkevää
Tänään ei jaksettu harrastaa yhtään mitään järkevää, joten käytiin shoppailemassa koirille uusi peti. Pitsi pisti vanhasta pedistä vaahtomuovisisuksen sokeripalan kokoiseksi silpuksi, eivätkä prinsessat mahdu samalle pedille, joten oli suunnattava Mustiin ja Mirriin. Valikoima oli muuten ruokottoman huono.
Epäjärkevää toimintaa jatkettiin Yyterin puolella, ja saatiinpa koiriin oikein suloinen tuoksukin, kun satuin paiskaamaan frisbeen rantakaislikkoon. Sieltä ne sen urheasti (seitsemännellä yrityksellä) noutivat, harmi vaan että kahlasivat mahaa myöten mädäntyneessä merilevässä...
Epäjärkevää toimintaa jatkettiin Yyterin puolella, ja saatiinpa koiriin oikein suloinen tuoksukin, kun satuin paiskaamaan frisbeen rantakaislikkoon. Sieltä ne sen urheasti (seitsemännellä yrityksellä) noutivat, harmi vaan että kahlasivat mahaa myöten mädäntyneessä merilevässä...
sunnuntai 5. elokuuta 2012
lauantai 4. elokuuta 2012
Onnistunut näyttelydebyytti!
Niin siinä sitten kävi, että omistajan jännityksestä huolimatta Pitsi klaarasi kehätilanteen kuin kokeneempikin näyttelytähti, ja oli siis PEK1 KP ROP-pentu. En siis voisi olla tyytyväisempi lopputulokseen, kun sekä esiintyminen, tulos, että arvostelu olivat odotettua paremmat!
Kyseessä oli siis FCI-ryhmien 1 ja 2 ryhmänäyttely Nokialla Menkalan pallokentällä, tuomarinamme toimi Irina Poletaeva. Näyttelypaikka oli mitä mainioin pururatoineen, mutta vessoissa olisi kyllä voinut olla lakanoiden sijasta ovet. Muuten kaikki toimikin hienosti, löysimme hyvin perille ja leiriydyimme oikean kehän laidalle jo varhain, näyttelyalueen yli pyyhältänyt sadekuurokin oli vaivaisen pieni. Vieressämme oli leiriytyneenä kauhea lauma bernhardilaisia, hyvää iso koira -siedätystä Pitsille! Se olikin alkuun vähän huolissaan tilanteesta, mutta reipastui pian kun sai leikkiä Pennin eilen voittamalla pehmolelulla ja pusutella naapurileirien ihmisiä.
Tuomari tutki Pitsin huolellisesti pöydällä, ja Pitsi seisoi oikein kauniisti paikoillaan. Juoksemiset sujuivat yllättävän hienosti, ilman ainuttakaan tasajalkahyppyä, ja paikallaan se seisoi tuomariteltan edessä kuin patsas. Olin ihan hämmästynyt koiran rauhallisuudesta, sehän ei eilen päässyt oikealle lenkillekään, kun koko ilta meni siellä epiksissä. Arvostelun lopuksi tuomari tuli hymyillen onnittelemaan ja ojensi meille juuri ne ruusukkeet mitä lähdettiin hakemaan, siis KP:n ja ROP-pentu-ruusukkeen. Moisesta menestyksestä hölmistyneenä en edes ymmärtänyt hakea Pitsin arvostelua, vaan kehätoimitsija tuli sen minulle tuomaan kehän viereen, ja käski mennä hakemaan pokaalin palkintopisteestä (palkintokuva tulossa myöhemmin). Arvostelu oli suomeksi käännettynä seuraavanlainen:
Kyseessä oli siis FCI-ryhmien 1 ja 2 ryhmänäyttely Nokialla Menkalan pallokentällä, tuomarinamme toimi Irina Poletaeva. Näyttelypaikka oli mitä mainioin pururatoineen, mutta vessoissa olisi kyllä voinut olla lakanoiden sijasta ovet. Muuten kaikki toimikin hienosti, löysimme hyvin perille ja leiriydyimme oikean kehän laidalle jo varhain, näyttelyalueen yli pyyhältänyt sadekuurokin oli vaivaisen pieni. Vieressämme oli leiriytyneenä kauhea lauma bernhardilaisia, hyvää iso koira -siedätystä Pitsille! Se olikin alkuun vähän huolissaan tilanteesta, mutta reipastui pian kun sai leikkiä Pennin eilen voittamalla pehmolelulla ja pusutella naapurileirien ihmisiä.
Tuomari tutki Pitsin huolellisesti pöydällä, ja Pitsi seisoi oikein kauniisti paikoillaan. Juoksemiset sujuivat yllättävän hienosti, ilman ainuttakaan tasajalkahyppyä, ja paikallaan se seisoi tuomariteltan edessä kuin patsas. Olin ihan hämmästynyt koiran rauhallisuudesta, sehän ei eilen päässyt oikealle lenkillekään, kun koko ilta meni siellä epiksissä. Arvostelun lopuksi tuomari tuli hymyillen onnittelemaan ja ojensi meille juuri ne ruusukkeet mitä lähdettiin hakemaan, siis KP:n ja ROP-pentu-ruusukkeen. Moisesta menestyksestä hölmistyneenä en edes ymmärtänyt hakea Pitsin arvostelua, vaan kehätoimitsija tuli sen minulle tuomaan kehän viereen, ja käski mennä hakemaan pokaalin palkintopisteestä (palkintokuva tulossa myöhemmin). Arvostelu oli suomeksi käännettynä seuraavanlainen:
perjantai 3. elokuuta 2012
Penni aksailee, Pitsi misseilee
Penni oli varsin loistava torstain treeneissä, vauhtia ja terävyyttä piisasi, voi kun se olisi aina tuollainen! Itsekin sain vähän ohjausta kasaan, ihan kuin olisin jotain oppinutkin. Pujottelussa Penni koitti ensin jättää 3. viimeistä keppiä väliin, sitten viimeistä, mutta taas loppujen lopuksi homma sujui kuin rasvattu. Sen pitää vaan taas kerran tajuta, että namin saa vain täysin oikeasta, loppuun asti tehdystä suorituksesta.
Tänään kisailtiin ja talkoiltiin oman seuran epiksissä, mölleissä teimme tönkkövauhtisen nollan, ja avoimessa otimme sen jo niin tutun vitosen pujottelulta. Olin jo valmiiksi sitä mieltä että sisäänmeno ei tule onnistumaan, joten en sitten oikein yrittänyt edes ohjata kunnolla, ja aloitus meni pitkäksi. Tokalla yrityksellä homma kuitenkin sujui jo aika hienosti. Yllätyksekseni se vitonen oli ainoa mokamme, muistin sokkeloisen radan ja selvisin kaikista ohjauskuvioista kunnialla, jopa kolmesta peräkkäisestä takaakierrosta. Pennin vauhti oli parempi kuin ekalla radalla, ehkä se oli vain vähän hitaasti lämpiävällä tuulella. Kisat olivat kaukalossa, jossa Penni ei yleensä ole ihan nopeimmillaan, joten olin aika tyytyväinen meidän suoritukseen. Kolmas sija sillä joka tapauksessa irtosi, palkinnoksi valkkasin pandapehmolelun, joka kyllä miellytti kotona Pitsiä huomattavasti enemmän kuin Penniä.
Penni sai postissa tänään uuden treenilelun, siinä on nahkaa, lampaankarvaa, vinku ja namitasku. Melkoinen härpäke, siis. Kokeillaan sitä nyt sitten siihen keppien palkkaukseen, ainakin näytti kovasti Pennosta kiinnostavan, ärinä oli melkoinen kun Pitsi koitti tulla liki!
Pitsi onkin lähipäivinä keskittynyt missikävelyn harjoitteluun vaihtelevalla menestyksellä. Se on huomenna ihan fifty sixty mitä se kehässä tekee, toivotaan parasta ja pelätään pahinta!
Tänään kisailtiin ja talkoiltiin oman seuran epiksissä, mölleissä teimme tönkkövauhtisen nollan, ja avoimessa otimme sen jo niin tutun vitosen pujottelulta. Olin jo valmiiksi sitä mieltä että sisäänmeno ei tule onnistumaan, joten en sitten oikein yrittänyt edes ohjata kunnolla, ja aloitus meni pitkäksi. Tokalla yrityksellä homma kuitenkin sujui jo aika hienosti. Yllätyksekseni se vitonen oli ainoa mokamme, muistin sokkeloisen radan ja selvisin kaikista ohjauskuvioista kunnialla, jopa kolmesta peräkkäisestä takaakierrosta. Pennin vauhti oli parempi kuin ekalla radalla, ehkä se oli vain vähän hitaasti lämpiävällä tuulella. Kisat olivat kaukalossa, jossa Penni ei yleensä ole ihan nopeimmillaan, joten olin aika tyytyväinen meidän suoritukseen. Kolmas sija sillä joka tapauksessa irtosi, palkinnoksi valkkasin pandapehmolelun, joka kyllä miellytti kotona Pitsiä huomattavasti enemmän kuin Penniä.
Penni sai postissa tänään uuden treenilelun, siinä on nahkaa, lampaankarvaa, vinku ja namitasku. Melkoinen härpäke, siis. Kokeillaan sitä nyt sitten siihen keppien palkkaukseen, ainakin näytti kovasti Pennosta kiinnostavan, ärinä oli melkoinen kun Pitsi koitti tulla liki!
Pitsi onkin lähipäivinä keskittynyt missikävelyn harjoitteluun vaihtelevalla menestyksellä. Se on huomenna ihan fifty sixty mitä se kehässä tekee, toivotaan parasta ja pelätään pahinta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)