Harvaa kirjoittelua

Ja taas on päivitysten väli venynyt aivan liian pitkäksi! Töissä on jälleen pitänyt kiirettä, mutta nyt ongelmaa on ollut myös videoiden lisäämisen kanssa. En ole sitten viitsinyt ruveta kirjoittelemaan pelkkää tekstiä ilman videoita, eikä tässä kurassa ja vesisateessa otetut kuvatkaan kauneudellaan loista.

En nyt ala kerrata kaikkea mitä on tehty, mutta kisoissa on käyty, Pennillä nollia on nyt 10 kpl ja Pitsillä 2 kpl. Pitsi on kulkenut kisoissa loistavasti, mutta A-esteen kanssa on ollut ongelmia. Niihin ilmeisesti odotan ratkaisua tippuvaksi taivaasta, koska en ole oikein mitään osannut asian suhteen tehdä. Pennillä on ollut vähän haasteita, viime kisoissa se hidasteli eikä oikein syttynyt, kun oli lähtijänä ensimmäinen enkä saanut sitä hetsattua, sitä edellisissä se haikaili mukana olleen isukin perään.

Treeneissä on käyty joka toinen viikko Reetalla, ja kahteen kertaan myös Turussa Jänesniemen Elinalla. Sieltä on saatu loistavia vinkkejä ja hyviä kotiläksyjä, joita käytiin myös tänään tekemässä hallilla.

Videon on muuten kuvannut tuo meidän 4 v ihmisipana, ei hullumpi! Ipana on treenannut aina välillä Pennin kanssa pieniä ratapätkiä, edistystäkin on jo hiukan näköpiirissä. Pääasia kuitenkin on, että kummallakin on hauskaa ja lapsi saa liikuntaa & oppii yhteistyötä koiran kanssa.

Koitan lähipäivinä lykkiä lisää videoita kännykästä youtubeen, siellä on kaikenlaista sekä kisoista että treeneistä.

Tällä hetkellä suunnitelmiin kuuluvat Seinäjoen kisat 3.12. sekä Elinan yksäri 9.12., muuta ei sitten olekaan lyöty lukkoon. Kahden kotiviikonlopun jälkeen kisavarvasta kutittaakin mukavasti!

Takaisin tauolta

Ei me suinkaan agista olla taukoa pidetty, vaan blogaamisesta. On ollut niin kiire töiden, perheen ja koirien kanssa, että ei ole jäänyt raportoinnille aikaa. Nyt seuraa tiivis kooste piirinmestisten jälkeisestä ajasta:

Maalahden kisat
Maalahdessa kisasin kaksi starttia kummallakin koiralla, reissu oli muuten kiva mutta radat olivat paikoin vähän kinkkiset. Pennille puomi 5 ja keppi 5, muuten oikein hyvää menoa. Pitsi pärjäsi hienosti kisatilanteessa, mutta ei saanut sekään nollia aikaan, hyviä hyllyjä kuitenkin.

Reetan treenit
Reetan treenit alkoivat vihdoin ja viimein, jee! Otin ekaan treeniin Pitsin, aiheena oli valssi. Koira kulki hyvin ja oma ohjauskin toimi aika mukavasti, radassa oli muistamista, joten en aina saanut ohjaamiseen sellaista jatkuvuutta kuin olisin halunnut. Jatkossa varmaankin vaihtelen koiria riippuen siitä, kummalle sen viikon aihe sopii.


Kotikisat
Kotikisoissa kumpikin koira juoksi 3 rataa. Penni teki nollat ekalta ja vikalta radalta, keskimmäinenkin olisi ollut nolla, ellen olisi itse hosunut puomin kontaktia pilalle. Tämä pitää nyt ottaa tehotreeniin, ja minun pitää keskittyä asiaan kisasuorituksissa ihan yhtälailla kuin koirankin. Pennin vauhti oli huima, hyppärillä 4,29 m/s, joten tiiviit hierojakäynnit ovat tehneet tehtävänsä.

 Pitsi toimi kaikilla radoilla tosi hyvin, ja teki ekalta aginollan sijoittuen neljänneksi. Tokalla ei toiminut meikäläisen ajoitus, joten hyl, ja viimeisellä Pitsi väisti ovisyvennyksessä väijynyttä ratatyöntekijää renkaan ohi, muuten hyppäri oli aivan loistava.

Kotikisoissa tuntui, että sain ohjattua kumpaakin koiraa rennosti ja sopivalla riskillä. Fiilis kaikilla radoilla oli hieno, ja olin ratoihin tosi tyytyväinen. Uskomatonta, että Penni teki taas kaksi nollaa, sillä on niitä nyt yhteensä jo yhdeksän! SM-kisoista tähän päivään sen nollaprosentti on huikeat 50, siis puolet juostuista starteista on ollut nollia.

Tästä eteenpäin
Alustavassa suunnitelmassa on pieni retki Turkuun tämän kuun lopulla, voi olla että yhdistämme pienen parisuhdeloman ja agikisat samaan reissuun. Hotelli on varattu, koiria en ole vielä ilmoittanut kisaamaan. Pitsin täytyisi nyt treenata A:ta, se ei taaskaan toimi tarpeeksi hyvällä onnistumisprosentilla, enkä oikein tajua miksi. Pennin kanssa tehdään vähän kontakteja ja keskitytään siihen mitä ollaan tekemässä....

P.s. Videoitakin oli, mutta blogger kieltäytyy yhteistyöstä youtuben kanssa, joten saavat odottaa...

Piirinmestisten videot

Tänään sain kätösiini videot Pennin sunnuntain radoista, tässä niitä nyt sitten tulee:

D-rata, jolta puomilta 5. Ihan mukava rata, jäi vähän kismittämään sen kontaktin lisäksi tuo epäonnistunut takaaleikkaus, juurihan sitä harjoiteltiin...

E-rata, eli PiirM-hyppäri. Tämä meni muuten ihan ok, mutta tuolla mutkaputkien jälkeen koira jotenkin hidastui, liikuinkohan itse liian varovaisesti siinä? Vähän nössöratkaisu oli tuo pakkovalssi kepeille, mutta umpikulma ei varmasti olisi onnistunut kovassa vauhdissa, eikä Pennin kanssa kannata takaaleikata putkeen, ellei ole ihan pakko, se pyörähtää helposti takaisin.

F-rata, eli PiirM-agirata. Muuten ihan ok menoa, varsinkin tuolla ennen keinua, mutta lyhyen putken (A:n alla) nopeus yllätti, ja keppien jälkeen ihan vaan kämmäsin. Onneksi koira ei kummassakaan kämmäyksessä ylittänyt esteen linjaa, joten niitä ei tuomittu kielloiksi.

Kaiken kaikkiaan Penni kulki ihan mukavasti, mutta hyppäsi mielestäni huonosti. Onneksi tosiaan hieroja-aika on jo varattuna tälle viikolle. Hyvinhän se on nyt ulkokentillä kulkenut, mielenkiinnolla odotan, mitä tapahtuu hallikauden alkaessa!

Tässä vielä minien mitalikolmikko kokonaisuudessan.

Juoksin itse ekaa kertaa ikinä kompressiosäärystimet jalassa, ja nepäs tuntuivat kivoilta. Pohkeet eivät väsyneet ihan niin paljoa, kuin tavallisesti.

Uskomattomia onnistumisia!

Piirinmestaruuskisojen tavoitteeksi asetin sen, että saataisiin aikaan yhteistulos, ja sitä myötä jonkinlainen sijoitus mestaruuskisassa. Meidän kennelpiirissä mestaruus ratkeaa kahden radan (agi ja hyppäri) yhteistulosten perusteella, joten näissä kisoissa on hyvä treenata omaa paineensietokykyä; jäädytkö vai toimitko, kun ekalta radalta tulee nolla, ja tokallakin pitäisi onnistua?

Penni kisasi kolme rataa, joista ensimmäinen oli "lämmittelykisa", eikä siis vaikuttanut piirinmestaruuskisaan. Meidän suoritus oli muuten hyvä ja sujuva, mutta takaaleikkauksessa meikäläisen huonon ajoituksen vuoksi Penni pyörähti vähän ympäri, ja puomilla olin itse huolimaton, siitä 5. Ihan hyvä muistutus minulle, vaikka nyt onkin mennyt hyvin, pitää edelleen olla tarkkana ja tehdä huolellisesti!

Toka rata oli PiirM-hyppäri, ei valtavan vaikea, mutta ei ihan yksioikoinenkaan. Putkensuita sai varoa, ja ansaesteitä oli siellä täällä. Yritin edetä mahdollisimman vauhdikkaasti ilman varmistelua, ainoastaan kepeille tein kahdesta huonosta vähemmän huonon vaihtoehdon, eli pakkovalssin aloitukseen. Tältä radalta Pennille nolla, etenemä oli vähän alle 4,0 m/s. Sijoitus taisi olla 10., tai 8., tai jotain sinne päin.

Kolmas rata olikin rakennettu aika ripeästi, ja unohduin vähän seurailemaan hyppärin viimeisiä koirakkoja, vaikka olisi pitänyt olla kuikuilemassa seuraavaa rataa radanreunalta. Ärsyynnyin jo omaan typeryyteeni, mutta onneksi järjestäjät päättivät pitää 10 min tauon niin että ehditin kuikuiluni tehdä ja opetella estejärjestyksen.

Aika vähillä paineilla pääsin viimeiselle radalle, en oikein ollut seurannut muiden suorituksia, enkä siis tiennyt tuloksista muuta kuin että ekalta radalta oli nollia tullut ainakin 8 kpl. Meidän rata oli muuten jälleen hyvä, sujuva ja vauhdikaskin, mutta sekä keppien alussa että lopussa oli pientä sähellystä. Alussa tepposet teki lyhyt putki, josta koira sinkosikin odotettua nopeammin kepeille, ja lopussa meikäläisen hosuminen, ehkä ne hermot olivat sittenkin hiukan pinkeät tässä kohtaa. Oletin, että ne räpellykset olisi tuomari tulkinnut kielloiksi, mutta ei, nolla me onneksi saatiin, aikakin riitti nippa nappa.

Nollia tuli taas mielestäni runsaasti, ja kävin siinä jo rennosti jäähdyttelemässäkin, kun ajattelin, että ei meidän hitaalla tuplalla oikein mitään tee, ehkä viiden parhaan joukkoon pääsee, jos tuuri käy. Vohvelia jonottaessani tuli joku tuttu onnittelemaan, ja sitten toinenkin, ja sitten oli pakko kurkata tuloslistat; yhteistuloksissa meidän tuplalla olikin päässyt toiselle sijalle! Tuplia olikin tehty vain kolme, vaikka nollia muuten tulikin runsaasti, ja näistä kolmesta meidän oli toisiksi nopein! Penni siis voitti piirinmestaruushopeaa 29:n koirakon joukosta!

(Kuvat on ihan sikin sokin, eikä blogger anna siirtää niitä, mutta samapa tuo! Videoita tulee ensi viikon aikana!)

Penni ei päässyt mukaan palkintojenjakoon, sille kun tulee niin herkästi riitaa.

Palkintoporsas kukkineen & palkintoineen, Iittalan jonkin sortin lasilautaselta se näyttää. Pokaali tai mitali olisi ollut kivampi, mutta mitäs tuosta, onpahan ainakin käyttöesine, ja kaunis sellainen.

Minien PiirM-tulokset, koirakoita oli yhteensä mukana 29 kpl.

En nyt oikein itsekään tiedä miten suhtautua tähän Pennin yhtäkkiseen menestykseen, meillähän on nyt jo ennen syyskuun puoliväliä SM-nollat täynnä, kaksi tuplaa, voittonolla, agiserti ja PiirM-hopea! Kyllä niin makealta maistuu nyt tämä kun kaikki sujuu ja tuloksiakin tulee, on niitä yliaikanollia, hyllyjä ja vitosia ollut ihan riittämiin. En olisi ikipäivänä osannut esim alkuvuodesta kuvitella, että nollat vaan tulevat helpolla jo nyt, saati että saadaan sertikin vielä! En oikein tiedä, pitäisikö koko koirakon eläköityä, taidetaan olla urakehityksemme huipulla nyt!

Tämänpäiväinen menestys osoitti jälleen kerran, että vaikka Pennissä harrastuskoirana on omat puutteensa, ja vaikka se olisikin huono hyppääjä ja hiukan hidaskin, niin asenteella ja taistelutahdolla se paikkaa nuo vikansa. Meillä on niin mahtava kausi meneillään, että täytyy nyt nauttia siitä täysillä ja kisata rennosti, ilman nollapaineita!

P.s. Torstaina PiirM-mitalisti pääsee hierontaan hemmoteltavaksi, se on sen todellakin ansainnut!

Syyskuun syksyiset kisat

Tänä viikonloppuna oli kotikisojen vuoro. Päätin tosiaan skipata rotumestaruuskisat ja jäädä Poriin, enkä valintaani katunut. Penni juoksi kolme starttia ja pyöräytti kisakirjaansa oikein tuplanollan agiradoilta!

Kisapaikkana meillä oli eräs paikallinen pallokenttä, jonka pohja osoittautuikin muistikuviani paremmaksi. Pennillä on aiempina vuosina ollut vaikeuksia keskittyä tällä kentällä, mutta nyt ei ongelmista ollut tietoakaan. Ja kahvihan meidän kisoissa on aina erinomaista!

Eka rata oli agirata, ja se meni aika mukavasti. En päässyt A:lta irtoamaan yhtään, joten sen jälkeinen kuvio meni vähän uusiksi, oikeille esteille kuitenkin onneksi päädyttiin. Kepeille mentiin pitkän suoran päässä pituuden ja hypyn jälkeen, ja yllärinä Penni selvitti homman virheittä, kun annoin sille tilaa mennä kepeille itsekseen. Tältä radalta saatiin nolla ja sijoitus 6/23 oikein mukavalla etenemällä 4,01 m/s.

Tokalle radalle melkein jo annoin tuplapaineiden iskeä, mutta medejä samalla radalla seuranneena totesin, että tällä radalla oli pakko vaan juosta lujaa ja luottaa koiraan. Näin tein, ja sain onnistumaan vauhdikkaan persjätön radan alkupuolella sekä valssin renkaalle radan puolivälissä. Nollilla tultiin maaliin jälleen, tällä kertaa huikealla etenemällä 4,23 m/s! Taitaa olla Pennin henkilökohtainen ennätys! Fiilis oli radan jälkeen mahtava, en ollut varmistellut yhtään, vaan luottanut siihen että Pemu tekee oman osansa radasta. Pennin sijoitus tällä radalla oli 5/27.

Hyppärikin sujui varsin kivasti, harmiksi kuitenkin olin valinnut vähän huonon ohjauksen kepeille, ja Pemu päätyi väärälle puolelle aloitusta. Pienen kehityskeskustelun jälkeen rata jatkettiin virheittä loppuun. Tältä radalta siis vitonen.

Radat olivat kaikenkaikkiaan mukavat, tuomari Johanna Nyberg oli tehnyt varsin virtaavat ja juostavat radat, joilla piti osata liikkua rohkeasti antamatta silti vauhtisokeuden iskeä. Paikoin liikuin mielestäni ihan hyvin, yritin ainakin olla päkiöillä ja pistää töppöstä toisen eteen.

Olipa kyllä mahtavaa saada tupla kirjaan jo syyskuun alussa! Viime kaudella sitä jouduttiin hiukan puskemaan kevättalvella. Sijoitusten suhteen palattiin takaisin maan pinnalle kahden palkintojentäyteisen reissun jälkeen, mutta ei haittaa, on meillä kyllä hirveä nollaputki päällä nyt. SM-nollia on plakkarissa 5 aginollaa sisältäen tuplan, mahtavaa!

Sunnuntai vierähti talkootöiden merkeissä. Sää ei oikein suosinut, mutta meininki oli hyvä!

Kesän loppu ja ohjaustekniikoita

Niin se vaan on, että alkaa olla syksy. Työt alkoivat, ja aikaa on vähemmän, mutta hyvin sitä on onneksi riittänyt perheelle ja koirille. Blogi on vähän ollut paitsiossa, mutta nyt tulee tiivistelmää meidän elokuusta. Muutaman päivän päästä onkin jo syyskuu, ja kesä on ihan virallisesti ohi.

Vaasassa kisattiin ja onnsituttiinkin hienosti elokuun alussa. Sen jälkeen ei olla kisattu, mutta osallistuttiin neljän kerran ohjaustekniikkakurssille täälllä Porissa. Varsinaiset treenit meillä alkavat vasta lähempänä syyskuun puoliväliä, joten hinku ohjattuun treeniin ja uutta oppimaan oli vastustamaton. Kurssi oli tiivis ja tehokas, mutta ajankohta oli meikäläiselle vähän huono; 21:15 maanantai-iltana. Kesälomalla se menikin kivasti, mutta töiden alettua ei oikein keskittyminen ja oppimiskyky meinanneet riittää enää klo 22 jälkeen.

Kurssin ekalla kerralla käsiteltiin valssia ja puolivalssia. Tähän otin Pitsin, ja se meni ihan kohtalaisesti. Valssit pitää vaan tehdä päkiöillä ja saada nopeammin valmiiksi, kuten on ennenkin ollut puhe.

Toka kurssikerta käsitteli pakkovalssia, pakkovalssi-valssia ja pakkovalssi-jaakotusta. Tässä tein vähän molemmilla koirilla, ja sain ohjeeksi olla menemättä liian pitkälle tekemään merkkausta, että pääsen paremmin liikkeelle. Pakkovalssi-jaakotus sujui Pennin kanssa tosi loistavasti.

Kolmannella kerralla tehtiin sylkkäriä ja saksalaista, tästä on Pitsin kanssa videotakin alla. Saksalaisessa olen vähän hidas, tätä pitää harjoitella! Sylkkärissä on ongelmana ollut se, että Pitsi mielellään ennakoi ja hakeutuu rimalle liian aikaisin, jolloin hyppysuunta ei ole optimaalinen. Paljon on siis lähiviikkoina tehty töitä sen kanssa, että Pitsi kääntyisi ensin ja hyppäisi sitten vasta, ja kyllä videolla joitakin onnistuneitakin toistoja näkyy.

Viimeiseen treeniin otin Pennin, koska siinä käytiin läpi ohjauksia, jotka on kumpikin Pemulle aika vieraita ja vähän käytettyjä: takaaleikkaus ja poispäinkäännös. Pematsu yllätti suoriutumalla kummastakin loistavasti, tästäkin on videota. Vähän se meinasi jäädä kättä katsomaan ratapätkän ekalla takaaleikkauksella, mutta poikkari ja toka takaaleikkaus sujuivat hienosti. Näihinkin sain hyviä treenivinkkejä tulevaisuuden varalle.

Ja tässä se video kahdelta viimeiseltä treenikerralta:

Lähitulevaisuuden suunnitelmissa siintävät kotikisat 3.9. (pallokentällä, ei vielä seuran omalla kentällä) sekä piirinmestaruuskisat Raumalla 11.9. Edelleen harmittaa, kun meidän kennelpiirissä ei joukkuekisaa järjestetä, mutta minkäs teet. Tavoitteeksi piirinmestiksiin otamme yhteistuloksen saamisen, viime vuonna Penni teki nollan ja vitosen, ja oli näillä yhteistuloksissa seitsemäs.

Vieläkin parempi kisareissu!

Eilen illalla totesin armaalle aviomiehelleni, että tuntuu niin hienolta lähteä kisoihin, kun viimeksi meni niin hyvin, vaikka enää ei varmaan koskaan mene yhtä hyvin. Kaksi viikkoa sitten Penni siis oli toinen ja kolmas Agipitseillä, mutta tänään se hopea kirkastettiin ihan kärkisijaksi!

Kisat olivat Vaasassa VAS:in Rantareviirillä eli ulkokentällä, joka sijaitsi ihanasti meren rannassa, puistoalueen laidalla. Kisapaikka oli aivan ihana, aurinkoa, merta ja leppoisaa tunnelmaa! Kahvi jäi nyt kyllä testaamatta, kun oli sen verran lämmin keli.

Eka rata oli kaikille säkäluokille vähän kinkkinen, se ei varsinaisesti ollut vaikea, mutta eka rima ja pari muutakin olivat maksimikorkeudessa, ja tuomari (Anne Viitanen) oli lentokeinuista erittäin tarkka. Keinulle oli muutenkin vähän hankala linja, jonka Penni onneksi selvitti hyvin lentävästä lähdöstä huolimatta. Rata sujui ihan mukavasti, yksi persjättö vähän töksähti kun olin myöhässä, mutta muuten meno oli hyvää ja sujuvaa. A:n jälkeen piti tehdä pakkovalssi suoralle putkelle ja viimeistellä loppusuora, mutta unohdin mitä olin tekemässä ja lähetin putkeen väärältä puolelta! Jollain ihmeen kaupalla ehdin kiertää sinne päähän asti ja pelastella loppusuoran, nollilla maaliin!

Radan jälkeen suoraan sanoen vitutti. Penni oli ollut kisan viimeinen koirakko, ja tiesin, että nollia ei kovin montaa ollut tullut, kuulutusten mukaan Pennin lisäksi vain yksi, joka näytti aika vauhdikkaalta sen mitä siitä hiukan telttojen välistä ehdin nähdä. Oletin siis hävinneeni ykkössijan ajassa, ja sehän olisi SERTiin vaadittu. Hämmästys olikin suuri, kun tulokset kuulutettiin, Penni oli voittanut 0,04 sekunnin erolla kakkoseen ja saanut agisertin! Yleensä vältän kaikkia tunteenpurkauksia mutta nyt tuli kyllä pienet ilon kyyneleet tirautettua matkakaverin olkapäätä vasten, ihan uskomatonta!

Rata ei ollut kaunis, mutta kerrankin meillä oli tuuria matkassa sen 0,04 sekunnin verran, ja Pennillä on nyt valiokello käynnissä!

Muut radat menivätkin sitten voitonhuumassa pipariksi, tokalla agiradalla kosahti pujottelu (olin ilmeisesti hätäinen törkkäisyssä, eikä Pennin hätäisyys auttanut) ja hyppärillä kolmesta tarjolla olevasta putkenpäästä Penni arvasi väärin, kun en sille tarpeeksi selkeästi oikeaa vaihtoehtoa kertonut. Kaikilla radoilla fiilis oli hyvä ja loppua kohden oma ohjaaminenkin oli vähemmän jäykkää, kuin tässä ekalla radalla.

Tässä kuvia ikimuistoisesta päivästä, kerrankin me onnistuttiin ihan täysillä, isommin kuin koskaan ennen!

"Ottasitko sää tämmösen sertin?" "-No kernaasti!"

Keskustelutilaisuus palkintopallilla

Onnea, grattis!

<3

En nyt oikein osaa käsittääkään tätä, että Pennillä on tosiaan agivaliokello käynnissä! Sertejä pitäisi siis kerätä vielä kaksi lisää, joista jälkimmäinen saadaan ottaa vastaan aikaisintaan vuoden kuluttua. Lisäksi sertien tulee olla kolmelta eri tuomarilta. Pennihän on 7-vuotias, voi olla, että se on vuoden päästä oikein hyvässä iskussa ja kisakunnossa, tai sitten ei. Vaikka siitä ei valiota koskaan tulisikaan, on jo nollavoitto ja yleensäkin sertin saaminen meille iso saavutus! Ja niin, joo, ne maajoukkuekarsinnat, nollavoittohan on sinne kriteerinä myös... En pysty sellaista edes miettimään nyt, vaan ryhdyn palkitsemaan itseäni suklaajäätelöllä!

P.s. SM-nollia on kasassa nyt 3A, siis enää neljä puuttuu sisältäen tuplan, ja aikaa on 10 kk!