Penni kävi tänään syyskauden viimeisissä seuran treeneissä näyttämässä, mistä pinseri pissii. Se siis revitti eilisellä koulutusradalla sellaista vauhtia, että heikommilla meinasi katsomossa joulutortut mennä väärään kurkkuun.
Ekaan putkiansaan se ei edes katsonut, ja teki 5/6 japanilaista täysin oikein, 3/3 saksalaista täysin oikein, valssit napsahteli kohdalleen ja isompaa ongelmaa ei ollut melkein missään. Pujotteluun meno oli sille vaikea, mutta muuten se pisteli menemään kuin vanha tekijä. Ja sehän se onkin, vanha ja luotettavan epäluotettava.
Itselleni annan nyt papukaijamerkin niistä japanilaisista, eilen Pitsin kanssa tein vaihdon ainakin kolmesti liian aikaisin, nyt kerran liian myöhään, ja muuten koko ajan oikea-aikaisesti. Jee!
Hyvä minä, hyvä me, hyvä meidän joukkue! :)
sunnuntai 13. joulukuuta 2015
lauantai 12. joulukuuta 2015
Rytmityksiä!
Tänään oli vuorossa kauan odotettu Teemu Linnan koulutus omalla kotihallilla, ja koulutusta kyllä saatiin koko rahan edestä. Radalla piti kiinnittää paljon huomiota omaan liikkumiseen ja siihen mystiseen rytmittämiseen, josta kaikki kyllä puhuvat, mutta eivät oikein osaa tyhjentävästi sitä selittää.
Pitsillä oli sangen hyvä päivä ja se kulki ihan niin hienosti kuin aina muutenkin, saatiin kehuja mm. pujotteluun sisäänmenoista ja siitä, miten hyvin se vaihtaa estefokuksen ja ohjaajafokuksen välillä. Näinhän se juuri onkin, se on teknisesti taitava, ja osaa lukea rataa hyvin, mutta tulee kuitenkin yleensä kiltisti ja kuuliaisesti ohjauksiin. Meiltä onnistui jopa takaakierto ansaputken edessä, ja pujotteluun meno ansaputken edessä, vaikka kumpikaan ei kuitenkaan ekalla yrittämällä. Näissä tarvittiin juuri sitä rytmitystä, että saatiin koiran linja muotoutumaan oikeanlaiseksi.
Käteen jäi lyhyesti muotoiltuna seuraavat asiat:
-oikeaan rytmiin pääsee, kun on oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ja liikkuu oikealla nopeudella oikeaan suuntaan
-koiran on siirryttävä estefokuksesta ohjaajafokukseen salamannopeasti
-palkkaus pitää aina suunnitella tarkasti etukäteen; missä kohdassa, mihin suuntaa, riittävän usein jne.
-en saa jäädä vahtimaan Pitsiä, siihen pitää luottaa ja uskaltaa itse edetä
-eurooppalainen valssi
-kun koira kerran reagoi herkästi ohjaajan rytminmuutokseen, voi sen antaa painaa todella lujaa mahdollisimman pitkään, ja tehdä "jarrun" vasta melko myöhään -> ei tule turhaan menetettyä vauhtia
Ja sitten käteen jäi myös tämmöinen aika väsynyt koira:
Pitsillä oli sangen hyvä päivä ja se kulki ihan niin hienosti kuin aina muutenkin, saatiin kehuja mm. pujotteluun sisäänmenoista ja siitä, miten hyvin se vaihtaa estefokuksen ja ohjaajafokuksen välillä. Näinhän se juuri onkin, se on teknisesti taitava, ja osaa lukea rataa hyvin, mutta tulee kuitenkin yleensä kiltisti ja kuuliaisesti ohjauksiin. Meiltä onnistui jopa takaakierto ansaputken edessä, ja pujotteluun meno ansaputken edessä, vaikka kumpikaan ei kuitenkaan ekalla yrittämällä. Näissä tarvittiin juuri sitä rytmitystä, että saatiin koiran linja muotoutumaan oikeanlaiseksi.
Käteen jäi lyhyesti muotoiltuna seuraavat asiat:
-oikeaan rytmiin pääsee, kun on oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ja liikkuu oikealla nopeudella oikeaan suuntaan
-koiran on siirryttävä estefokuksesta ohjaajafokukseen salamannopeasti
-palkkaus pitää aina suunnitella tarkasti etukäteen; missä kohdassa, mihin suuntaa, riittävän usein jne.
-en saa jäädä vahtimaan Pitsiä, siihen pitää luottaa ja uskaltaa itse edetä
-eurooppalainen valssi
-kun koira kerran reagoi herkästi ohjaajan rytminmuutokseen, voi sen antaa painaa todella lujaa mahdollisimman pitkään, ja tehdä "jarrun" vasta melko myöhään -> ei tule turhaan menetettyä vauhtia
Ja sitten käteen jäi myös tämmöinen aika väsynyt koira:
 |
| <3 |
sunnuntai 6. joulukuuta 2015
Seinäjoella jälleen
Eilen kisailtiin jälleen Seinäjoella, keli oli märkä koko päivän, ja kotona oltiin vasta kymmenen maissa illalla, joten en sitten jaksanut ruveta latailemaan videoita ja naputtelemaan tekstiä. Tuskinpa niitä kukaan niin kieli pitkällä odottaakaan, etteikö jaksaisi yhtä päivää vartoa.
Reissu ei nyt taaskaan ollut ihan onnistuneimmasta päästä, yhtään nollaa ei saatu aikaiseksi. Onneksi syyt tähän olivat joka radalla erilaiset, eipähän ainakaan ole tehty mitään systemaattista virhettä.
Ensin oli vuorossa hyppäri, jolle Penni starttasi heti lähtöjärjestyksen alkupäässä. Tulos oli HYL.
+ hieno vauhti!
+ onnistunut alku, etenkin persjättökohta, mietin tätä tosi pitkään
+ hieno irtoaminen 17 putkelle
- ekalla putkella sama töppi kuin SM-kisojen joukkueradalla: takaaleikkasin putkeen, ja Penni tuli samasta päästä ulos. En oikein ymmärrä tätä ongelmaa, pitänee harjoitella?
Sitten oli Pitsin vuoro tehdä samainen hyppäri, sillekin tulos HYL.
+ upea rentous, ilo ja meininki! Ei mitään kyttäilyjä tai himmailua, taattua Pitsi-laatua alusta loppuun! Iloinen koira lähdössä, ja vielä iloisempi maalissa!
+ vauhti oli oikein hyvä, ja koira tuntui käteen samalta kuin treeneissä (miten älyttömän hienoa päästä kirjoittamaan tää kohta Pitsin kohdalle!!!)
+ koira tuli kaikkiin ohjauksiin juuri kuten piti, jostain syystä luki mun selän takaa sen hypyn ennen vasemman takakulman putkea, ehkä käänsin katseen liian aikaisin?
- jossain kohdassa oli hiukan ylimääräistä kurvia, ohjauksen ajoitukseen siis parannusta tarvitaan
Pitsi oli ilmoitettuna vain hyppärille, joten Pemu ahkeroi vielä kaksi rataa. Eka agirata töksähti heti alun keinulle, mikä harmitti tietenkin vietävästi. Tästä tulokseksi 5. Radalla tehtiin nollia kai vain kaksi tai kolme.
+ meille hankala kepeille meno onnistui täydellisesti
+ puomi onnistui!
+ kaksi hyvin haastavaa putki-kontakti-erottelua onnistui vaivatta
- mitä ihmettä tuossa keinulla tapahtuu? Este on suoraan edessä, muita esteitä ei ole lähellä, katson, ohjaan, odotan, mitä vielä olisi pitänyt tehdä?
-lopussa pieni sähellys
Viimeisellä agiradalla kävikin sitten niin, että myöhästyin ekaa kertaa ikinä rataantutustumisesta. Rata oli muutettu ennätysnopeasti, ja tutustuminen aloitettu saman tien laskematta osallistujia. Ehdin kuitenkin suunnitella ihan ok ohjaukset. Tuloksena 15 vp + reilu sekunti yliaikaa.
+ puomi toimi!
+ ohjaussuunnitelma oli ihan siedettävä
- olin itse myöhässä A:n jälkeen, enkä ehtinyt tehdä suunittelemaani puolivalssia hypylle ennen keppejä. Tästä johtui kielto.
- lentokeinu, mitvit?
- paras meininki jäi tältä radalta puuttumaan, johtui varmasti minusta enimmäkseen
Että semmonen reissu, paljon hyvää kyllä joka radalla, ei siinä mitään. Mutta myös niin ärsyttävän typeriä virheitä taas Pennin kanssa, että tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin. No, ehkä ei kuitenkaan. Pitsin hieno meininki oli kyllä päivän positiivinen yllätys, sen kanssa oli mahtavan hienoa olla radalla. Olisi upeaa, jos se nyt alkaisi kotiutua tuonne Seinäjoenkin halliin silllä tavalla, että päästelisi siellä menemään kuin kotihallissa konsanaan!
Reissu ei nyt taaskaan ollut ihan onnistuneimmasta päästä, yhtään nollaa ei saatu aikaiseksi. Onneksi syyt tähän olivat joka radalla erilaiset, eipähän ainakaan ole tehty mitään systemaattista virhettä.
Ensin oli vuorossa hyppäri, jolle Penni starttasi heti lähtöjärjestyksen alkupäässä. Tulos oli HYL.
+ hieno vauhti!
+ onnistunut alku, etenkin persjättökohta, mietin tätä tosi pitkään
+ hieno irtoaminen 17 putkelle
- ekalla putkella sama töppi kuin SM-kisojen joukkueradalla: takaaleikkasin putkeen, ja Penni tuli samasta päästä ulos. En oikein ymmärrä tätä ongelmaa, pitänee harjoitella?
Sitten oli Pitsin vuoro tehdä samainen hyppäri, sillekin tulos HYL.
+ upea rentous, ilo ja meininki! Ei mitään kyttäilyjä tai himmailua, taattua Pitsi-laatua alusta loppuun! Iloinen koira lähdössä, ja vielä iloisempi maalissa!
+ vauhti oli oikein hyvä, ja koira tuntui käteen samalta kuin treeneissä (miten älyttömän hienoa päästä kirjoittamaan tää kohta Pitsin kohdalle!!!)
+ koira tuli kaikkiin ohjauksiin juuri kuten piti, jostain syystä luki mun selän takaa sen hypyn ennen vasemman takakulman putkea, ehkä käänsin katseen liian aikaisin?
- jossain kohdassa oli hiukan ylimääräistä kurvia, ohjauksen ajoitukseen siis parannusta tarvitaan
Pitsi oli ilmoitettuna vain hyppärille, joten Pemu ahkeroi vielä kaksi rataa. Eka agirata töksähti heti alun keinulle, mikä harmitti tietenkin vietävästi. Tästä tulokseksi 5. Radalla tehtiin nollia kai vain kaksi tai kolme.
+ meille hankala kepeille meno onnistui täydellisesti
+ puomi onnistui!
+ kaksi hyvin haastavaa putki-kontakti-erottelua onnistui vaivatta
- mitä ihmettä tuossa keinulla tapahtuu? Este on suoraan edessä, muita esteitä ei ole lähellä, katson, ohjaan, odotan, mitä vielä olisi pitänyt tehdä?
-lopussa pieni sähellys
Viimeisellä agiradalla kävikin sitten niin, että myöhästyin ekaa kertaa ikinä rataantutustumisesta. Rata oli muutettu ennätysnopeasti, ja tutustuminen aloitettu saman tien laskematta osallistujia. Ehdin kuitenkin suunnitella ihan ok ohjaukset. Tuloksena 15 vp + reilu sekunti yliaikaa.
+ puomi toimi!
+ ohjaussuunnitelma oli ihan siedettävä
- olin itse myöhässä A:n jälkeen, enkä ehtinyt tehdä suunittelemaani puolivalssia hypylle ennen keppejä. Tästä johtui kielto.
- lentokeinu, mitvit?
- paras meininki jäi tältä radalta puuttumaan, johtui varmasti minusta enimmäkseen
Että semmonen reissu, paljon hyvää kyllä joka radalla, ei siinä mitään. Mutta myös niin ärsyttävän typeriä virheitä taas Pennin kanssa, että tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin. No, ehkä ei kuitenkaan. Pitsin hieno meininki oli kyllä päivän positiivinen yllätys, sen kanssa oli mahtavan hienoa olla radalla. Olisi upeaa, jos se nyt alkaisi kotiutua tuonne Seinäjoenkin halliin silllä tavalla, että päästelisi siellä menemään kuin kotihallissa konsanaan!
torstai 3. joulukuuta 2015
Ensi vuoden kuvioita
Meille on varmistunut treenipaikka ensi vuodelle, jee! Päästään Reetan joka toinen viikko -ryhmään Pitsin kanssa, vuoro on tunnin mittainen, ja siinä on kolme koirakkoa. Uskoisin, että tämä on meille paras mahdollinen vaihtoehto, tuttu valmentaja, tuttu paikka, ja osui vielä oikein mukava ryhmäkin. Lisäksi vapaaviikko omatoimitreeniä ja "läksyjen tekoa" varten tulee varmasti tarpeeseen. Innolla odotan jo treenejä, päästään oppimaan uutta ja kehittämään itseämme!
Hain lisäksi treenipaikkaa omasta seurasta, siis samaa ryhmää kuin missä nyt ollaan oltu. Pitsin ei välttämättä tarvitse treenata ohjatusti kahdesti viikossa, ainakaan jatkuvasti, eli välillä pääsee varmaan Pennikin sitten seuran treeneihin.
Onpa kyllä ihanaa päästä säännöllisesti ohjattuun treeniin, sitä kyllä osaa arvostaa, kun on muutaman kauden välillä toilaillut keskenään!
P.s. En ole ehtinyt tehdä yhtään mitään ensi lauantain kisojen eteen, ipana ja kouluhommat ovat pitäneet siitä huolen. No, Pitsi on Pitsi, ja osaa kaiken mitä tarvitaan, Penni on Penni, ja tekee kisoissa sen mitä haluaa. Flunssasta en vielä ole parantunut, mutta pahin on ehdottomasti ohi, kyllä tämä tästä taas.
sunnuntai 29. marraskuuta 2015
Edistystä!
Me ollaan Pitsin kanssa edistytty, jee! Niin pitkään junnattiin paikallaan ilman ryhmäpaikkaa ja ilman ohjattuja treenejä, että pienetkin edistysaskeleet suorastaan hivelevät meidän agilityitsetuntoa.
Tänään oli siis Reetan treenit, ja rata oli kyllä pitkä, vähän yli 30 estettä. Tehtiin oma treenimme 2 x 10 min pätkissä, oikein hyvä ratkaisu, jaksettiin kumpikin sekä keskittyä että juosta vallan mainiosti.
Radan alussa tarvittiin tarkkoja ajoituksia ja oikeita linjoja, onnistui meiltä varsin hyvin. Vältettiin myös A-esteen jälkeinen ansaputki, kyllä se koira vaan on kuuliainen!
Puomilla piti vähän pohtia, täytyy olla entistä tarkempi siitä, että Pitsi oikeasti lähtee sieltä kontaktilta vain yhdellä vapautuskäskystä, ilman muutoksia meikäläisen liikkumisessa. Eilisellä luennolla opittiin kontaktipeliä, joka saattaa olla oikea lääke tähän ongelmaan, siis tietenkin meikäläisen tarkemman työskentelyn lisäksi. Palataan tähän tuonnempana, täytyy muutenkin alkaa tuota kontaktiasiaa vahvistaa kotonakin enemmän, vaikka koirat aikuisia ovatkin.
Radan jälkimmäisen puoliskon päällejuoksu - viskileikkaus - pakkovalssi - hommeli osoittautui haastavaksi, Pitsi pyrki hyppäämään väärään suuntaan, tai pyyhkäisemään väärälle esteelle, tai menemään putkeen hypyn sijasta. Siis minun ajoituksessa oli häikkää, tuntuvat niin kömpelöiltä nuo pakkovalssit taas. No, ongelmista selvittiin, ja voi vau mitä viskejä! Se meni aivan oikein joka ikinen kerta, ja vielä hyvällä vauhdilla, vaikka vasta hiljattain olen ohjauksen itse opetellut ja koiralle opettanut! Se meni niin hyvin, että uskaltaisin käyttää sitä kisoissa. Positiivista oli myös se, että Pitsi kesti tuon kohdan hinkkaamisen todella hyvin, ei turhautunut eikä tylsistynyt.
Toinen edistysaskel oli keppien päähän onnistunut persjättö, huolimatta kutsuvana ammottavasta putkensuusta, joka oli keppien perässä suoralla linjalla. Tätä ei saatu videolle.
Videopätkät ovat meidän ekalta kymmenminuuttiselta, jälkimmäistä puoliskoa ei ehditty kuvata.
Ilmoitin koirat Seinäjoelle kisoihin ensi lauantaille, Pennille kaikki kolme rataa, Pitsille vain hyppäri. Lompakko ei nyt taivu kuuteen starttiin, ja Pitsille voi olla parempi nyt olla tekemättä sitä A:ta kisoissa. Toivotaan, ettei oma olotila mene ihan hirveäksi, tänään nimittäin alkoi räkätauti, joka toivottavasti myös loppuu pian!
Tänään oli siis Reetan treenit, ja rata oli kyllä pitkä, vähän yli 30 estettä. Tehtiin oma treenimme 2 x 10 min pätkissä, oikein hyvä ratkaisu, jaksettiin kumpikin sekä keskittyä että juosta vallan mainiosti.
Radan alussa tarvittiin tarkkoja ajoituksia ja oikeita linjoja, onnistui meiltä varsin hyvin. Vältettiin myös A-esteen jälkeinen ansaputki, kyllä se koira vaan on kuuliainen!
Puomilla piti vähän pohtia, täytyy olla entistä tarkempi siitä, että Pitsi oikeasti lähtee sieltä kontaktilta vain yhdellä vapautuskäskystä, ilman muutoksia meikäläisen liikkumisessa. Eilisellä luennolla opittiin kontaktipeliä, joka saattaa olla oikea lääke tähän ongelmaan, siis tietenkin meikäläisen tarkemman työskentelyn lisäksi. Palataan tähän tuonnempana, täytyy muutenkin alkaa tuota kontaktiasiaa vahvistaa kotonakin enemmän, vaikka koirat aikuisia ovatkin.
Radan jälkimmäisen puoliskon päällejuoksu - viskileikkaus - pakkovalssi - hommeli osoittautui haastavaksi, Pitsi pyrki hyppäämään väärään suuntaan, tai pyyhkäisemään väärälle esteelle, tai menemään putkeen hypyn sijasta. Siis minun ajoituksessa oli häikkää, tuntuvat niin kömpelöiltä nuo pakkovalssit taas. No, ongelmista selvittiin, ja voi vau mitä viskejä! Se meni aivan oikein joka ikinen kerta, ja vielä hyvällä vauhdilla, vaikka vasta hiljattain olen ohjauksen itse opetellut ja koiralle opettanut! Se meni niin hyvin, että uskaltaisin käyttää sitä kisoissa. Positiivista oli myös se, että Pitsi kesti tuon kohdan hinkkaamisen todella hyvin, ei turhautunut eikä tylsistynyt.
Toinen edistysaskel oli keppien päähän onnistunut persjättö, huolimatta kutsuvana ammottavasta putkensuusta, joka oli keppien perässä suoralla linjalla. Tätä ei saatu videolle.
Videopätkät ovat meidän ekalta kymmenminuuttiselta, jälkimmäistä puoliskoa ei ehditty kuvata.
Ilmoitin koirat Seinäjoelle kisoihin ensi lauantaille, Pennille kaikki kolme rataa, Pitsille vain hyppäri. Lompakko ei nyt taivu kuuteen starttiin, ja Pitsille voi olla parempi nyt olla tekemättä sitä A:ta kisoissa. Toivotaan, ettei oma olotila mene ihan hirveäksi, tänään nimittäin alkoi räkätauti, joka toivottavasti myös loppuu pian!
perjantai 27. marraskuuta 2015
Videoitua treeniä
Sain pitkästä aikaa aikaiseksi videoida omatoimitreeniä, ja kyllä siitä taas jotain hyötyä oli. Mitään videokameraa, saati Go Prota meikäläisellä ei tietenkään ole, vaan kännykän räpellän muovituolille kaulahuivin tai kengän varaan pystyyn, ja toivon, että se pysyy siinä sen aikaa kun pätkiä koirien kanssa teen. Hankalaa, mutta ehdottomasti vaivan arvoista.
Tarkoitus oli kuvata Pitsin A:ta, mutta kännykkä oli sitten heilahtanut niin, että este näkyi muuten kokonaan, mutta kontaktialue ei ollenkaan. Pöh. No kuvasin onneksi muutakin, ihan mielenkiinnosta kummankin koiran puomia, sekä Pennin ratatreenin. Pitsi ei rataa tehnytkään, sillä on huomenna Reetan treeni.
Tässä video:
Pitsin puomi oli hieno! Paljon palkkaa ja kehuja, iloisin mielin alas asti.
Penninkin puomi oli mainio! Videon ekalla toistolla se menee vinoon kontaktille, koska se tietenkin aavistaa, että puomilta jatketaan oikealle. Palkkasin Penniä heittämällä namirasiaa, ja olin suunnitellut, että jos se hyppää kontaktin kuten kisoissa viimeksi teki, laitan sen heti mitään puhumatta remmiin, ja vien autoon hetkeksi. No, ei tarvinnut. Tämä täytyy toteuttaa myös kisatilanteessa jos (kun) pomppimisia vielä ilmenee.
Pennin rata oli ihan jees, sillä oli palkka odottamassa viimeisen hypyn takana kamerasta katsottuna oikeanpuoleisessa takakulmassa. Sinne se yrittikin vähän rynniä jälkimmäisen A:n jälkeen. A:t olivat hitaat, puomi hyvä, keinut ihan ok. Pujottelut olivat muuten hyvät, mutta vaikeammalla sisäänmenolla änkesin varmaan itse liian lähelle, ja Pemu meni väärälle puolelle keppejä.
Tästä jatketaan huomenna ohjatusti Pitsin kanssa, onpa kiva päästä ohjattuun treeniin! Tänään illalla pääsin vielä nauttimaan harvinaista herkkua, olin siis Raumalla Janita Leinosen luennolla agikoiran koulutuksesta. Paljon tuli vahvistusta jo tutuille asioille, ja paljon tuli uutta, luento oli todella antoisa ja opettavainen!
keskiviikko 25. marraskuuta 2015
Penni pe*kele!
Penni kehitti vähän ohjelmaa ja murehtimisen aihetta meikäläiselle, olihan tässä jo pitkään tasaista.
Maanantaina koirat olivat yksin n. klo 11-18, ja aamulla viimeisenä kotoa lähtenyt oli unohtanut keittiön koiraportin auki sillä seurauksella, että Penni oli ahminut itsensä roskiksesta aivan ähkyyn. Nautittu oli ainakin makaronilaatikkoa, ruisleipää, riisiä, mustikoita ja yksi lätty. Varmasti paljon muutakin. On muuten kiva tunne tulla kotiin, kun jo välieteiseen haisee levitetty roskis ja koirankakka. Kakkaakin oli siis lykätty lattialle, sen verran täynnä oli pienen pinserin läpikulkusuolisto.
Tältä se näytti mässäilyn jälkeen:
Pakki oli niin pinkeä, että kun lähdin koiraa yömyöhällä kävelyttämään, ei Hurtta-manttelin vyö ylettynyt sen ympäri edes pisimmilleen säädettynä. Koira oli siis todella paksu, ja varauduin jo lähtemään sen kanssa päivystykseen, suolitukostakin pelkäsin tietenkin. Se kulki vain selkä vähän köyryllä ja pepunpäälliskarvat nostettuina pystyyn, eli olo taisi olla melkoisen epämukava.
Säikähdyksellä onneksi selvittiin tästäkin, pidin Pemua paastolla vuorokauden, ja nyt paria päivää ja rauhallista lenkkiä myöhemmin se näyttää taas ihan normaalilta. Ei voi muuta sanoa, kuin että ahneella on paskainen loppu, ja että jotain tuuria taas oli, kun pahemmilta seurauksilta vältyttiin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)