Piirinmestisten videot

Tänään sain kätösiini videot Pennin sunnuntain radoista, tässä niitä nyt sitten tulee:

D-rata, jolta puomilta 5. Ihan mukava rata, jäi vähän kismittämään sen kontaktin lisäksi tuo epäonnistunut takaaleikkaus, juurihan sitä harjoiteltiin...

E-rata, eli PiirM-hyppäri. Tämä meni muuten ihan ok, mutta tuolla mutkaputkien jälkeen koira jotenkin hidastui, liikuinkohan itse liian varovaisesti siinä? Vähän nössöratkaisu oli tuo pakkovalssi kepeille, mutta umpikulma ei varmasti olisi onnistunut kovassa vauhdissa, eikä Pennin kanssa kannata takaaleikata putkeen, ellei ole ihan pakko, se pyörähtää helposti takaisin.

F-rata, eli PiirM-agirata. Muuten ihan ok menoa, varsinkin tuolla ennen keinua, mutta lyhyen putken (A:n alla) nopeus yllätti, ja keppien jälkeen ihan vaan kämmäsin. Onneksi koira ei kummassakaan kämmäyksessä ylittänyt esteen linjaa, joten niitä ei tuomittu kielloiksi.

Kaiken kaikkiaan Penni kulki ihan mukavasti, mutta hyppäsi mielestäni huonosti. Onneksi tosiaan hieroja-aika on jo varattuna tälle viikolle. Hyvinhän se on nyt ulkokentillä kulkenut, mielenkiinnolla odotan, mitä tapahtuu hallikauden alkaessa!

Tässä vielä minien mitalikolmikko kokonaisuudessan.

Juoksin itse ekaa kertaa ikinä kompressiosäärystimet jalassa, ja nepäs tuntuivat kivoilta. Pohkeet eivät väsyneet ihan niin paljoa, kuin tavallisesti.

Uskomattomia onnistumisia!

Piirinmestaruuskisojen tavoitteeksi asetin sen, että saataisiin aikaan yhteistulos, ja sitä myötä jonkinlainen sijoitus mestaruuskisassa. Meidän kennelpiirissä mestaruus ratkeaa kahden radan (agi ja hyppäri) yhteistulosten perusteella, joten näissä kisoissa on hyvä treenata omaa paineensietokykyä; jäädytkö vai toimitko, kun ekalta radalta tulee nolla, ja tokallakin pitäisi onnistua?

Penni kisasi kolme rataa, joista ensimmäinen oli "lämmittelykisa", eikä siis vaikuttanut piirinmestaruuskisaan. Meidän suoritus oli muuten hyvä ja sujuva, mutta takaaleikkauksessa meikäläisen huonon ajoituksen vuoksi Penni pyörähti vähän ympäri, ja puomilla olin itse huolimaton, siitä 5. Ihan hyvä muistutus minulle, vaikka nyt onkin mennyt hyvin, pitää edelleen olla tarkkana ja tehdä huolellisesti!

Toka rata oli PiirM-hyppäri, ei valtavan vaikea, mutta ei ihan yksioikoinenkaan. Putkensuita sai varoa, ja ansaesteitä oli siellä täällä. Yritin edetä mahdollisimman vauhdikkaasti ilman varmistelua, ainoastaan kepeille tein kahdesta huonosta vähemmän huonon vaihtoehdon, eli pakkovalssin aloitukseen. Tältä radalta Pennille nolla, etenemä oli vähän alle 4,0 m/s. Sijoitus taisi olla 10., tai 8., tai jotain sinne päin.

Kolmas rata olikin rakennettu aika ripeästi, ja unohduin vähän seurailemaan hyppärin viimeisiä koirakkoja, vaikka olisi pitänyt olla kuikuilemassa seuraavaa rataa radanreunalta. Ärsyynnyin jo omaan typeryyteeni, mutta onneksi järjestäjät päättivät pitää 10 min tauon niin että ehditin kuikuiluni tehdä ja opetella estejärjestyksen.

Aika vähillä paineilla pääsin viimeiselle radalle, en oikein ollut seurannut muiden suorituksia, enkä siis tiennyt tuloksista muuta kuin että ekalta radalta oli nollia tullut ainakin 8 kpl. Meidän rata oli muuten jälleen hyvä, sujuva ja vauhdikaskin, mutta sekä keppien alussa että lopussa oli pientä sähellystä. Alussa tepposet teki lyhyt putki, josta koira sinkosikin odotettua nopeammin kepeille, ja lopussa meikäläisen hosuminen, ehkä ne hermot olivat sittenkin hiukan pinkeät tässä kohtaa. Oletin, että ne räpellykset olisi tuomari tulkinnut kielloiksi, mutta ei, nolla me onneksi saatiin, aikakin riitti nippa nappa.

Nollia tuli taas mielestäni runsaasti, ja kävin siinä jo rennosti jäähdyttelemässäkin, kun ajattelin, että ei meidän hitaalla tuplalla oikein mitään tee, ehkä viiden parhaan joukkoon pääsee, jos tuuri käy. Vohvelia jonottaessani tuli joku tuttu onnittelemaan, ja sitten toinenkin, ja sitten oli pakko kurkata tuloslistat; yhteistuloksissa meidän tuplalla olikin päässyt toiselle sijalle! Tuplia olikin tehty vain kolme, vaikka nollia muuten tulikin runsaasti, ja näistä kolmesta meidän oli toisiksi nopein! Penni siis voitti piirinmestaruushopeaa 29:n koirakon joukosta!

(Kuvat on ihan sikin sokin, eikä blogger anna siirtää niitä, mutta samapa tuo! Videoita tulee ensi viikon aikana!)

Penni ei päässyt mukaan palkintojenjakoon, sille kun tulee niin herkästi riitaa.

Palkintoporsas kukkineen & palkintoineen, Iittalan jonkin sortin lasilautaselta se näyttää. Pokaali tai mitali olisi ollut kivampi, mutta mitäs tuosta, onpahan ainakin käyttöesine, ja kaunis sellainen.

Minien PiirM-tulokset, koirakoita oli yhteensä mukana 29 kpl.

En nyt oikein itsekään tiedä miten suhtautua tähän Pennin yhtäkkiseen menestykseen, meillähän on nyt jo ennen syyskuun puoliväliä SM-nollat täynnä, kaksi tuplaa, voittonolla, agiserti ja PiirM-hopea! Kyllä niin makealta maistuu nyt tämä kun kaikki sujuu ja tuloksiakin tulee, on niitä yliaikanollia, hyllyjä ja vitosia ollut ihan riittämiin. En olisi ikipäivänä osannut esim alkuvuodesta kuvitella, että nollat vaan tulevat helpolla jo nyt, saati että saadaan sertikin vielä! En oikein tiedä, pitäisikö koko koirakon eläköityä, taidetaan olla urakehityksemme huipulla nyt!

Tämänpäiväinen menestys osoitti jälleen kerran, että vaikka Pennissä harrastuskoirana on omat puutteensa, ja vaikka se olisikin huono hyppääjä ja hiukan hidaskin, niin asenteella ja taistelutahdolla se paikkaa nuo vikansa. Meillä on niin mahtava kausi meneillään, että täytyy nyt nauttia siitä täysillä ja kisata rennosti, ilman nollapaineita!

P.s. Torstaina PiirM-mitalisti pääsee hierontaan hemmoteltavaksi, se on sen todellakin ansainnut!

Syyskuun syksyiset kisat

Tänä viikonloppuna oli kotikisojen vuoro. Päätin tosiaan skipata rotumestaruuskisat ja jäädä Poriin, enkä valintaani katunut. Penni juoksi kolme starttia ja pyöräytti kisakirjaansa oikein tuplanollan agiradoilta!

Kisapaikkana meillä oli eräs paikallinen pallokenttä, jonka pohja osoittautuikin muistikuviani paremmaksi. Pennillä on aiempina vuosina ollut vaikeuksia keskittyä tällä kentällä, mutta nyt ei ongelmista ollut tietoakaan. Ja kahvihan meidän kisoissa on aina erinomaista!

Eka rata oli agirata, ja se meni aika mukavasti. En päässyt A:lta irtoamaan yhtään, joten sen jälkeinen kuvio meni vähän uusiksi, oikeille esteille kuitenkin onneksi päädyttiin. Kepeille mentiin pitkän suoran päässä pituuden ja hypyn jälkeen, ja yllärinä Penni selvitti homman virheittä, kun annoin sille tilaa mennä kepeille itsekseen. Tältä radalta saatiin nolla ja sijoitus 6/23 oikein mukavalla etenemällä 4,01 m/s.

Tokalle radalle melkein jo annoin tuplapaineiden iskeä, mutta medejä samalla radalla seuranneena totesin, että tällä radalla oli pakko vaan juosta lujaa ja luottaa koiraan. Näin tein, ja sain onnistumaan vauhdikkaan persjätön radan alkupuolella sekä valssin renkaalle radan puolivälissä. Nollilla tultiin maaliin jälleen, tällä kertaa huikealla etenemällä 4,23 m/s! Taitaa olla Pennin henkilökohtainen ennätys! Fiilis oli radan jälkeen mahtava, en ollut varmistellut yhtään, vaan luottanut siihen että Pemu tekee oman osansa radasta. Pennin sijoitus tällä radalla oli 5/27.

Hyppärikin sujui varsin kivasti, harmiksi kuitenkin olin valinnut vähän huonon ohjauksen kepeille, ja Pemu päätyi väärälle puolelle aloitusta. Pienen kehityskeskustelun jälkeen rata jatkettiin virheittä loppuun. Tältä radalta siis vitonen.

Radat olivat kaikenkaikkiaan mukavat, tuomari Johanna Nyberg oli tehnyt varsin virtaavat ja juostavat radat, joilla piti osata liikkua rohkeasti antamatta silti vauhtisokeuden iskeä. Paikoin liikuin mielestäni ihan hyvin, yritin ainakin olla päkiöillä ja pistää töppöstä toisen eteen.

Olipa kyllä mahtavaa saada tupla kirjaan jo syyskuun alussa! Viime kaudella sitä jouduttiin hiukan puskemaan kevättalvella. Sijoitusten suhteen palattiin takaisin maan pinnalle kahden palkintojentäyteisen reissun jälkeen, mutta ei haittaa, on meillä kyllä hirveä nollaputki päällä nyt. SM-nollia on plakkarissa 5 aginollaa sisältäen tuplan, mahtavaa!

Sunnuntai vierähti talkootöiden merkeissä. Sää ei oikein suosinut, mutta meininki oli hyvä!