Penni 8 v ja hyppytekniikkatouhuja

Penni sitten meni ja täytti kahdeksan torstaina, melkoinen suoritus! Pentuaikoina muistan usein miettineeni, että ei tämä kyllä veteraaniksi asti elä, kun on niin vilkas ja ehtiväinen ipana, mutta tuossa se vaan porskuttaa menemään, elämänsä kunnossa.

Penni juhlisti syntymäpäiväänsä mitenkäs muutenkaan, kuin agitreenien merkeissä. Kyllä se oli onnessaan, kun pääsi oikein ohjattuun treeniin! Ja kulkikin muuten upeasti, ei ollut vauhdissa valittamista! No, viikon päästä taas nähdään kisoissa, missä mennään vauhdin suhteen kisatilanteessa.

Pitsi ja Polkka pääsivät tällä viikolla yhdessä Reetan treeneihin, ja kumpikin oli hirmuisen pätevä. Pitsi ohjautui kuin unelma! Polkka puolestaan teki ekan kerran ohjaukseen tulemisia, ja suoriutui aivan loistavasti. On se vaan kiva kakara!

Tänään olin Vappu Alatalon hyppytekniikkakoulutuksessa, ja paljon hyvää jäi kyllä käteen. Olin siis ihan vaan kuuntelupaikalla, Polkka on mielestäni liian nuori vielä noihin hommiin. Parin kuukauden päästä se voi aloittaa kevyimmät harjoitukset, joita tehdään ihan vaan 5 cm korkeilla bumpereilla. Paljon jäi myös kädestä puuttumaan, joten pitänee etsiä lisätietoa harjoitteista muualta käsin.

Polkka on pääasiassa lenkkeillyt vapaana, myös remmissä ohituksia harjoitellen, ja tiputellut hampaitaan. Tänään siltä on tipahtanut yksi kulmuri ja yksi poskihammas, ihme kyllä vetoleikki maistuu silti! Sisäsiisteyshommatkin ovat hyvällä mallilla, työpäivien ja öiden ajan se on pissaamatta, ja kakkakin saattaa vilahtaa vain työpäivän aikana. Yöaitaukseen se ei ole tainnut kakkia ikinä.

Tein muuten jotain aivan tapojeni vastaista, ja ilmoitin Polkan TOKO-kurssille! Tein sen lähinnä siksi, että pääsisimme lähemmäs tavoitettamme = BH-koetta, ja siksi, että halusin päästä mahdollisimman pian tekemään sen kanssa ihan mitä vaan koirahäiriössä säännöllisesti. PK-tottiskurssikin olisi ollut tarjolla, mutta päivä ei meille sopinut. TOKO sinänsä ei voisi vähempää kiinnostaa, sitä lajia kokeiltiin jo aikoinaan vuoden Pennin kanssa, ja se ei ole minua varten. On kivaa opettaa koiralle temppuja, ja on kivaa opettaa koira tottelevaiseksi & toteuttamaan arkielämää helpottavia asioita, mutta se, että asioita viilataan pisteenkiilto silmissä äärimmäisyyksiin ei palvele minun kannaltani mitään tarkoitusta. Eikä kyllä varmaan koirankaan kannalta. Ja tätä on kyllä ollut ko. lajin harrastajien välillä vähän vaikeaa ymmärtää, siksi olemmekin pysyneet poissa lajin treeneistä.

Ensimmäinen estehankinta!

Ostinpa muuten viime viikolla sopivan tilaisuuden tarjoutuessa itselleni pujottelun. Este on ihan sääntöjen mukainen, ja mallia vinokepit. Todella näppärä vehje siinä vaiheessa, kun Polkkis aloittaa keppitreenit vuoden päästä!

Treeniä, treeniä ja sääntömuutoksia

Pitsi ja Polkka ovat viime aikoina treenailleet, Penni on ottanut rennosti.

Pitsi on käynyt mm. seuramme jäsenen varainkeruutreenissä harjoittelemassa erikoisesteitä ja erilaisia ohjausvalintoja, treeni oli tehokas ja hyödyllinen! Okseria pitää treenailla enemmän, siitä räpsähti rima ekalla yrityksellä. Persjätöt sujuivat upeasti, mutta kaksi perättäistä takaaleikkausta olikin jo haastavampaa. Pitää ehkä namimaatilla treenailla tätä? Reetan treeneissä Pitsi oli mainio, löydettiin kivasti sille sopivia ohjaustekniikoita ja pääsin liikkumaan rivakasti.

Polkka on tehnyt kotona perustaitotreenejä, hallilla samoin. Roskatynnyrin kiertämistä, luoksetuloja, tolppakäännöksiä. Tänään tehtiin houkuttelua, jossa avustaja kutsuu koiraa rapistellen nameja ruokakuppiin, ja ohjaaja kutsuu sitten koiran pois houkuttelevan kupin ääreltä. Polkka tuli kiltisti joka kerta, eikä lopussa edes viitsinyt mennä kupille! Jotain on siis osattu tehdä oikein, sen lisäksi että lelupalkka nyt vaan on tälle koiralle se ykkönen. Polkka pääsi Reetan treeneissäkin vähän treenailemaan, kun kerran aikaa oli. Se harjoitteli ohjauksesta kuolleelle lelupalkalle menoa, ja osasi kyllä hienosti sekä keskittyä tehtävään että luopua lelusta fokusoiden ohjaajaan. Hieno pieni karvaeläin!

Aurinko kuin kesällä, lämpötila kuin talvella...

Koiranpäivän terveiskuva

Lelupalkkaa olen käyttänyt myös lenkeillä ohituksissa, toimii kuin junan vessa! Parissa mätsärissäkin on käyty sosiaalistumassa, vielä ei kuitenkaan olla uskallettu kehään asti.

Penni on ottanut rennosti ja odotellut torstaina koittavaa 8-vuotissynttäriään. Se on kyllä komeassa kunnossa ikäisekseen, ja olenkin ajatellut ilmoittaa sen kertaalleen näyttelyyn vielä veteraaniluokkaan. Sitten sillä on jokaisesta ikäluokasta tulos, valioluokka nyt toki jää käymättä.

Lauman nuorin ja vanhin

Säännötkin muuttuivat, ja agimaailman some kuohuu. Säkäluokkia on vuoden 2018 alusta kolmen sijasta viisi, siis kauan kaivattu pikkumaksiluokka saatiin, samoin kaikkein pienimmille tarkoitettu pikkuminiluokka. Kyllä helpottaa Polkan kanssa ajatus siitä, että jos se nyt kuitenkin venahtaa yli 43-senttiseksi, niin meidän agilityura ei pääty automaattisesti siihen, vaan mahdollisuus kisaamiseen ihan SM-tasolla asti on edelleen olemassa! Tervetullut muutos oli sekin, että hyppykorkeudet tipahtivat 5 cm joka luokassa. Uudet säännöt aiheuttavat varmasti kohinaa vielä pitkään ensi vuoden puolelle, mutta se nyt on väistämätöntä. Koiran kannalta ajateltuna tämä nyt oli ainakin minun mielestäni paras vaihtoehto.

Kevät tulee sittenkin

Pitkän talven jälkeen alkaa vihdoin tuntua keväältä, ja ihanista keleistä huolimatta se tietää meikäläisen työmaalla kiirettä. No, perheen ja koirien kanssa puuhasteluun on kyllä aikaa riittänyt, mutta en sitten ole ehtinyt kirjoittaa niistä puuhista tänne. Nyt ehdin, joten pikakertauksena mennään melkeinpä kolmen viikon asiat, valokuvia ym. yritän ehtiä laittaa myöhemmin.

Penni on ottannut agin suhteen rennosti, käynyt parit kisat ja tehnyt yliaikanollia. Olen aloittanut sille kunnonkohotuskuurin nyt kun tanner on taas sula, ja eilisissä Maalahden kisoissa sen vauhti olikin jo vähän parempi. Epäilin hitauden syyksi jumeja ja käytin koiraa hierojalla ja fyssarilla, mutta treeneissä se kyllä kulkee vikkelästi. No, painamme leuan rintaan ja jatkamme kohti uusia pettymyksiä, mikäli vauhti ei tästä enää nouse takaisin siihen mitä se oli, saa pian veteraaniksi kääntyvä Pennonen harkita eläköitymistä kesän SM-kisojen tai PiirM-kisojen jälkeen. Agilomaa se saa nyt viettää hetken, jospa vauhti sieltä tulisi takaisin.

Kunnonkohotuksen lisäksi Penni on nyt nauttinut ihan purkista MSM:ää kolmisen viikkoa, se ei ole antanut mitään epäilystä nivelkipuihin, mutta kyllähän 8-vuotias harrastuskoira saattaa jo pientä nivelravinnetta kaivata.

Pitsi oli Jänesniemen yksärillä, ja osoitti, että sille ei tuo käskyllä ohjaajan puolelle hyppyä tuleminen passaa ollenkaan, koska se haluaa pitää pienen etäisyyden ohjaajaan. Ajatuksesta siis luovuttiin ja treenattiin normaalisti. Toisella yksärillä harjoiteltiin mm. putki-kontaktierottelua ja vaikeita kepeille menoja, Pitsi oli oikein taitava! Kisoissa Pitsi on mennyt nyt paremmin, varsinkin Maalahdella se kulki todella upeasti, mutta nollia ei oikein saada sähläävän ohjaajan vuoksi. Tai taisi se Seinäjoella tehdä yhden hyppynollan:

Liedon pääsiäiskisoissa se teki neljä rataa, yhden vähän vaisumman, kaksi ihan hyvää rataa ja sitten vielä yhden, jossa fiilis oli aivan huikea ja flow-tila jatkui kakkosesteeltä melkein radan viime metreille asti. Hyllyksi meni, muttei harmittanut yhtään, kun koira oli pistänyt parastaan, eikä omaakaan ohjausta tarvinnut hävetä:

No, ohjeeksi saatiin yksärillä se, että kisata pitäisi joka viikonloppu, ja yritän nyt aika tiiviisti tätä noudattaa. Ihan joka viikonloppuun ei perheellisen ja työssäkäyvän aika riitä, mutta katsotaan, mihin pystytään.

Polkka oli myös kahdella yksärillä leikkimässä & opettelemassa perustaitoja, ja sai läksyksi mm. tolpan kiertoa ja erinäisiä lelun kanssa tehtäviä harjoitteita. Tolpan kierto sujuu jo hyvin varsinkin vastapäivään, ja nyt aloitettiin myös peruuttamisen alkeet. Se kyllä hoksaa hienosti ja nopeasti, varsinkin kun mukana on naksutin. Läksyksi saatiin myös kottikärryissä istuskelua ja luoksetuloja häiriön tai houkutusten ohi. Nyt olisi paljon mätsäreitä tarjolla, mutta enpä ole ehtinyt Polkalle seisomista ja ravaamista opettaa, kylmiltäänkin se varmaan tekisi, mutta häiriön takia en uskalla vielä kokeilla.

Polkka on ollut mukana kisareissuilla ja selvinnyt retkistä loistavasti. Häkissä se välillä vähän huutelee, mutta rauhoittuu kuitenkin varsinkin saadessaan luun häkkiin. Pieniä treenejäkin on kisapaikoilla tehty, leikkimistä, perustaitoja, luopumista jne. Se keskittyy kyllä hienosti tekemiseen, vaikka nyt ei missään häiriöllisellä treenipaikalla käydäkään pentukurssin päätyttyä 2 viikkoa sitten. Uusi kurssi alkaakin sitten toukokuussa, ja kesällä saamme toivottavasti jatkaa Jänesniemen yksäreillä.

Lähitulevaisuuden suunnitelmissa on kisojen lisäksi kaikkea jännää, mm. erikoisestetreeniä, hyppytekniikkakoulutusta ja mentaalivalmennusluentoa. Kyllä on kiva olla jäsenenä seurassa, joka on aktiivinen ja ajan hermolla koulutusten suhteen!

Pinserit kisailee, Polkka 14 viikkoa

Viime viikolla ei vain ollut aikaa blogin päivittämiseen, mutta nyt kun on ihan vapaa viikonloppu ilman kisoja tai muita menoja, ehtii hyvin kerrata kuulumisia.

Pinserit kisasivat kumpikin kotikisoissa 3 starttia. Penni teki hienosti 3 nollaa, joista kahdessa oli hitunen yliaikaa. Ärsytti niin maan perusteellisesti, mutta minkäs teet. Ehkä se on vähän jumissa, vaikka on hierojalla ja fyssarilla käynytkin, ehkä seisoin itse sen tiellä muutamassa kohdassa ja hidastin sitä entisestään. No, hyvä saavutus kuitenkin, 3 ratavirheetöntä rataa, ei olisi onnistunut meiltä pari vuotta sitten!

Pitsi ei ollut nytkään ihan oma itsensä, se kyllä meni ja kuunteli ja toimi, mutta vauhtia jäi uupumaan. Agiradalta se otti kuitenkin ihan hyvän nollan, rataa ei valitettavasti ole videolla.

Ilmoitin molemmat pinserit Seinäjoelle ensi lauantaiksi, toivotaan että Penni pystyy liikkumaan ja Pitsi uskaltaa liikkua. Tänään ainakin hallilla kulkivat hienosti, tein helpohkon radan nollatreeninä, ja sitten namimasiinalla kontakteja ja pujottelua. Tiistaina Pitsi oli Reetan treeneissä oikein mainio, ja teki kaikki kinkkiset saksanmutkat tosi pätevästi.

Polkka puolestaan on jo 14-viikkoinen, apua! Mihin tämä pentuaika oikein menee?

Pentukurssilla on käyty jo kaksi kertaa, siellä on sujunut hienosti. Nyt on harjoiteltu kotitreenissä perusasentoa, maahanmenoa, hiukan paikallaolon alkeita ja etutassut kupin päällä tasapainoilua. Hyvällä asenteella Polkka kaiken uuden tekee ja oppii, palkkaaminen on helpompaa kuin pinsereillä siksi että tällä ei ole ihan niin hirveä hoppu tarjota 7 eri asiaa sekunnissa.

Hallillakin käytiin tänään, tehtiin luopumista, leikittiin kahdella lelulla ja harjoiteltiin luoksetuloja ja kuolleelle palkalle juoksua yhdessä.

Lenkkeilty on edelleen Polkan kanssa erikseen, nyt käytiin jo ihan remmilenkilläkin kerran ja harjoiteltiin ohituksia. Eivät ihan sujuneet, mutta jostain pitää aloittaa. On kyllä tavallaan positiivinen ongelma, jos koira väkisin haluaa jokaisen ihmisen luokse! Irtolenkkeilyssä on suosittu epätasaista maastoa, sääkin on suosinut, vaikka lunta ei enää olekaan.

Ehkä mussa sitten on pientä erakonvikaa, mutta kyllä dyyneillä tarpominen kahdestaan koiran kanssa on rentouttavaa, erinomainen tapa aloittaa viikonloppu!

Pinserit lomailee & Polkka 12 viikkoa

Pinsut ovat huilineet kisatohinoista ja nauttineet lähinnä lenkkeilystä. Kotona olen aktivoinut niitä tuolla hankkimallani Train & Treat -namiautomaatilla, joka oli kyllä mainio ostos! Uskon, että siitä on vielä paljon iloa monessakin koulutustilanteessa ja aion tehdä siitä myöhemmin erillisen postauksen/tuotearvion.

Tiistaina Pitsin piti mennä agitreeneihin treenaamaan ja Polkan turistiksi, mutta osat vaihtuivat yllättäen. Pitsi oli ihan puolivillaisen oloinen, ehkä johtuen maanantaisesta rokotuksesta, joten "treenaamaan" pääsikin Polkka. Se siis leikki kahden lelun leikkiä ja teki luoksetuloja lelupalkalla, jee. Ja hienosti leikkikin, keskittyi hommiin ja jaksoi tehdä hyvin sen mitä vaadittiin.

Tulin, näin, treenasin.

Myös Pennin kanssa on leikitty kaikenlaista:

Maanantaina tosiaan rokotettiin sekä Polkka että Pitsi, Polkalla oli painoa 5,4 kg. Korkeudeltaan se on varmaankin n. 30 cm tai vähän päälle, hyvin kasvaa, siis. Eläinlääkäri ei rotua tunnistanut, mutta siitä en ole yllättynyt!


Muuten Polkan viikkoon on kuulunut perustaitoja koirahäiriössä, ulkoilua & painimista Lyyti-pennun kanssa sekä sosiaalistumisretki Ruosniemen laskettelurinteelle. Perustaitojen osalla ollaan opeteltu käsikosketus sekä aloiteltu perusasentoa. Kummatkin tuo tuntuu hoksaavan nopeasti, ja tekee nyt ruokapalkallakin mukavasti, kunhan ruoka on tarpeeksi hyvää (keitettyä porsaankieltä). Ulkokentällä käytiin leikkimässä muuten vaan, ja tehtiin parit onnistuneet toistot etupalkalle juoksussa.

Luoksetuloa vahvistetaan joka päivä, ja vapaana ulkoilu/lenkkeily on sujunut toistaiseksi hienosti. Pentu hakee kontaktia tosi hyvin, ja joutuessaan minusta "hukkaan" se juoksee kiljuen perään heti meikäläisen bongatessaan. Polulla se kokee olevansa hyvinkin älykäs ja kaahaa edelle, pysähtyen kuitenkin odottamaan vähän matkan päähän. Olen sitten välillä poikennut metsään ihan piruuttani, oppiipahan olemaan ennakoimatta.

Mettämudi

Muuten sitten elämäntaidoissa Pokkeli on oppinut sen tärkeimmän, nimittäin sohvalle hyppäämisen:

Sohvalla

En nyt ole ihan varma, onko polvenkorkuiseksi kasvavan koiran tarve oleilla sohvalla, mutta no, katsotaan miten käy. Sänkyynhän meillä ei ole asiaa yhdelläkään koiralla, Penni pääsi kerran pienenä, kun oli kuumeessa.

Sunnuntaina Pokkeli pääsi ekaa kertaa Raumalle, kun pinsut kävivät fyssarilla. Vanhassa Raumassa seikkailtiin ja sosiaalistuttiin, hienosti tuo osaa jo myöskin odottaa autossa. Pinskut olivat vuodenaikaan sopivasti jumissa sekä rinta- että lannerangastaan, mutta mitään kovin vakavaa ei kuulemma kummallakaan onneksi ollut. Pennin jumiutumista olen vähän pelännyt, se kun painii Polkan kanssa päivittäin aika antaumuksella.


P.s. Tällä viikolla saatiin muuten Polkan MyDog DNA -tuloksetkin, se on testin mukaan vapaa (testiin sisältyvistä) perinnöllisistä sairauksista, kantaa sekä pientä että suurta kokoa ja on väriltään ruskea, genotyypiltään musta. Se ei ole piilo-merle, eikä sillä ole töpögeeniä, hyvä hyvä!

Polkka 11 viikkoa - sosiaalistumista ja seikkailuja

Pieni karvaeläin on jo 11-viikkoinen! Päivä päivältä tykästyn siihen enemmän, nyt hiihtolomalla on ollut ihanasti aikaa puuhailla paljon sekä pinsujen että Polkan kanssa.

Läntinenkin Suomi on vihdoin saanut lunta, ja ollaankin otettu ilo irti ulkoilusta. Alkuviikolla käytiin pellolla, jäällä ja metsässä, sitten sosiaalistumislenkillä vieraiden aikuisten koirien kanssa, ja tänään torstaina poikettiin taas meren rannassa. Myös kotipihassa hepuloitiin ekan lumikerroksen laskeuduttua:

Tänään käytiin ihka oikealla sosiaalistumisretkellä, siis ostoskeskus Puuvillassa. Polkka töpsötti menemään häntä heiluen, tuli käytyä hississä ja rullaportaissa (sylissä), treffattua paljon ihmiä, kuunneltua kuulutuksia ja vaikka mitä. Todella hienosti pieni koiranen suoriutui seikkailustaan! Eikä edes ostanut mitään, vaikka kauppoja oli pilvin pimein.

Olen yrittänyt miettiä, mihin kaikkeen tuota vielä pitäisi sosiaalistaa? Ainakin pitää treeneissä käydä niin että on muitakin koiria, nyt ollaan päästy sellaiseen tilanteeseen vasta kahdesti. Kovia ääniä ja erikoisia alustoja pitää tutkailla myös, ei tuo niitä ole tähänkään mennessä ihmetellyt, mutta silti.